Puheenvuoro



Riikonen Teuvo V., edustaja

Otsikko:
Mediatutkimuksen tekeminen, yleisvaliokunnan mietintö 1/2010 edustaja-aloitteesta 8/2009

Täysistunto:
Perjantaina 7 päivänä toukokuuta 2010 klo 13.05

Teksti:
Arvoisa kirkolliskokouksen puheenjohtaja, hyvä kuulija. Kirkon mediaympäristön muuttuminen ja pirstaloituminen ei ole saanut yleisvaliokuntaa suosiolliseksi edustaja-aloitteelle, se on harmi. Samanaikaisesti harmittelemme kirkon julkista kuvaa mediassa, joka liian usein on kielteinen ja riitaisa. Mietimme, mistä tämä johtuu? Olen saanut selville, mistä tämä riitaisa kuva johtuu. Eräässä suomalaisessa lähettiperheessä oli tilanne, isä oli töissä ja äiti oli pienten lasten kanssa kotona. Lapset tappelivat, riitelivät ja sotkivat paikkoja, johonka äiti epätoivoisena huusi, miten te jaksatte aina sotkea tuolla tavalla? Siihen perheen viisivuotias tyttö vastasi: "Jumala antaa voimaa." Tämän varassa jaksatte kuunnella tämänkin puheen loppuun asti.

Mietinnön sivulla kaksi arvioinnissa todetaan ensiksi tv:stä ja radiosta, lainaus mietinnöstä: "Kirkon tiedotuskeskus on tähän asti pidättäytynyt taloudellisesta toiminnasta kaupallisten radio- ja tv-kanavien kanssa. Syynä tähän on ollut Yleisradion kanssa muodostunut erityissuhteen vaaliminen sekä kaupallisiin kanaviin kohdistuva epävarmuustekijöiden välttäminen". Seuraavassa kappaleessa todetaan: "Yksityisten kanavien kohdalla epävarmuutta aiheuttavat ohjelmien sisällön kirjavuuden ohella kaupalliseen liiketoimintaan liittyvät epävarmuustekijät, kuten omistuspohjan muuttuminen yrityskauppojen myötä tai ääritapauksessa toiminnan lopettaminen". Edellä mainitut sitaatit nostavat esiin pari kysymystä: ensiksi, onko kohtuullista, että kirkolla julkisyhteisönä on muodostunut jonkun median kanssa erityissuhde, kuten edellä mainittiin? Eikö se samalla sulje pois muita medioita niin kuin on tapahtunutkin. Mikä on se erityispalvelu, jota kirkko saa tältä erityissuhteelta? Ylen kanavien yhteenlaskettu kanavaosuus on nyt 52% ja kaupallisten 48 % ja tulevaisuudessa tämä luku tulee muuttumaan toisinpäin. Toiseksi, onko viime vuosikymmenenä ollut havaittavissa, että joku kaupallinen kanava olisi mennyt konkurssiin tai omistuspohjan vaihtuminen olisi vaikuttanut niin voimakkaasti kanavan sisältöön, että kirkon mahdollinen osallistuminen kanavan sisältöön olisi ollut uhattuna. En, emmekä ainakaan muista.

Yle on kyllä itse lopettanut Aino-kanavansa, vähentänyt aluetoimitusta, mutta ei Suomi ole siitä syystä suistunut raiteiltaan. Ylen tehtävät ja rahoituspohja ovat keskustelun alla, vaikka kaikki poliittiset puolueet haluavat turvata sen rahoitusosuuden. "Sisällön kirjavuus" on sama myös, ei ainoastaan maksullisilla kanavilla, vaan myös Yleisradion omilla kanavilla. Kolmanneksi voidaan myös lainata eilen Radio Deissä mukana ollutta Mikael Jungneria, Ylen entistä johtajaa ja hänen antamaansa näkökulmaa, jonka on kirjannut www-seurakuntalainen.fi. Lainaus Jungnerilta: "Yleisradion lakisääteisiin tehtäviin kuuluu kristillisen ohjelman välittäminen, se on lakisääteinen tehtävä, jota tehdään yhdessä kirkkojen edustajien kanssa. Hengellisyys on erittäin tärkeä asia monelle suomalaiselle, eikä tällä alalla juuri ole kaupallisia toimijoita. Kyse on myös siitä, että hengellisyyttä kaipaavat ihmiset saavat vastinetta lupamaksuihinsa. Hengellisten ohjelmien idea ei ole etsiä journalistista näkökulmaa ja sen takia niiden sisältö voi tulla Ylen ulkopuolelta." Tämän on sanonut eilen Ylen entinen johtaja Mikael Jungner. Huomattavaa tässä on se, että esimerkiksi Radio Dei, joka on eräs edellä mainituissa aloitteissa vähätelty kaupallinen toimija, miten sille on käynyt? Se on 13 vuotta pysynyt pystyssä. Miten on käynyt TV 7:lle, se on seitsemän kahdeksan vuotta pysynyt pystyssä. Miten tulee käymään Suomi TV:lle, joka ensi sunnuntaina kello 12 lähettää sunnuntaikatsauksesta ohjelmaa täältä kirkolliskokouksesta, sen omistaja on ilmoittanut, että se tulee Suomessa toimimaan 16 vuotta, vaikka kanava tekisi tappiota. Missä luuraa siis tämän erityissuhteen kumppani eli Yle?

Mutta sitten tästä mietinnöstä toinen asia lyhyemmin. Sen sijaan uusi sähköinen median osuus kertoo, että tässä KT on onnistunut parhaiten, siihen liittyvät monet hyvät hankkeet, kuten pod.fi tai liity kirkkoon.fi, jotka ovat olleet innovatiivisia hankkeita. Myös yhteistyön lisääntyminen muiden toimijoiden kanssa on ollut erittäin hyvä. Mielestäni tämä kannanotto vahvistaa sitä, että mediatutkimus pitäisi tehdä, siksi aivan kohta teen yleisvaliokunnan esityksen vastaisen esityksen.

Lopuksi, muuten joudumme tyytymään tähän meille keskiviikkona jaettuun cisionin yhteenvetoon, jossa verrataan suomalaisyritysten saamaa julkisuutta. Kirkon julkisuuden määrä olisi jotakuinkin VR:n julkisuuden tasolla. Tässä olen 100-prosenttisesti samaa mieltä. Suuri osa suomalaisista ajattelee, että luterilainen kirkko ja Valtion Rautatiet ovat laitoksia, joita molempia tarvitaan. Siitä huolimatta monien mielikuva molemmista on joskus sama. Aina se törmää seinään, aina se putoaa raiteilta ja aina se on myöhässä. Molemmissa yrityksissä, mediaympäristössä jälkiselitykset eivät aina ole uskottavia ja kaikki ongelmat eivät siis johdu pakkasesta ja lumesta. Ja nyt se muutosesitys: Esitän, että kirkolliskokous antaa kirkkohallitukselle tehtävän selvittää, missä mediaympäristössä kirkon tiedotuskeskus toimii ja ehdottaa mahdollisia toimenpiteitä, jolla kirkon tiedotuskeskuksen organisaatio ja toiminta saadaan parhaalla mahdollisella tavalla vastaamaan tämän ja huomispäivän haasteisiin.


Paluu