Puheenvuoro
Peura Simo
,
piispa
Otsikko:
Sopimus Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen metodistikirkon sekä Finlands svenska metodistkyrkan välillä, perustevaliokunnan mietintö 1/2010 kirkkohallituksen esityksestä 8/2009
Täysistunto:
Perjantaina 7 päivänä toukokuuta 2010 klo 13.05
Teksti:
Herra arkkipiispa, hyvät kirkolliskokousedustajat. Ekumenian luonteeseen kuuluu ennakoimattomuus. Joskus keskusteluja osapuolten välillä käydään pitkään ilman konkreettisia tuloksia. Toisinaan yhteys syntyy yllättäen, ikään kuin omalla voimallaan. Ja yhä useammin ekumeenisissa keskusteluissa voidaan hyödyntää toisten ekumeenisten neuvottelujen tuloksia.
Nyt tarkasteltavana oleva ekumeeninen sopimus on edellä todetuista hyvä esimerkki. Sen tekemisessä on hyödynnetty useita kansainvälisiä, eri kirkkojen kesken käytyjä oppikeskusteluja. Silloin kun Suomessa tähän keskusteluun lähdettiin, ei voitu aavistaa sen tuloksellisuutta. Kirkolliskokouksen tehtävä on nyt ottaa kantaa varsinaiseen luterilais-metodistiseen sopimukseen. Se on kirkkohallituksen esityksen liitteenä 1 suomeksi ja liitteenä 2 ruotsiksi. Tämän sopimuksen perustana ovat 2002-2007 käydyt oppikeskustelut maassamme ja niiden tuloksena syntynyt laaja raportti.
Sopimus on rakennettu siten, että osapuolet kuvaavat ensin tiiviisti yhteisen käsityksensä teologisen perustan. Siihen kuuluu sitoutuminen Pyhän Raamatun profeetallisiin ja apostolisiin kirjoituksiin sekä ekumeenisiin uskontunnustuksiin. Luterilaisen kirkon osalta näitä tulkitsevat kirkkomme tunnustuskirjat. Siihen kuuluu edelleen usko Pyhään Kolmiyhteiseen Jumalaan, yhteinen käsitys kasteesta ja ehtoollisesta, näkemys kristittyjen yhteisestä pappeudesta sekä käsitys pappisvirasta ja piispuudesta. Sen jälkeen, kun tämä yhteinen perusta on todettu, tehdään johtopäätös, että kirkkojen välille voidaan solmia saarnatuoli- ja ehtoollisyhteys sekä tunnustaa toisen kirkon ordinoidut virat. Käytännössä tämä tarkoittaa yhteistä jumalanpalveluksen toimittamista, mahdollisuutta osallistua toisen kirkon ehtoolliselle, toisen kirkon papin, piispan ja diakonin vastaanottamista ilman uutta vihkimystä sekä neuvonpitoa erilaisissa uskoa koskevissa ja muissa kysymyksissä.
Mietinnössään perustevaliokunta on tarkastellut yksityiskohtaisemmin niitä opin kohtia, joissa perinteisesti luterilaisten ja metodistien välillä on ollut eroavaisuuksia. Nämä ovat liittyneet eräisiin kasteteologiaa, ehtoollista, vanhurskauttamista, pyhitystä ja kirkon virkaa koskeviin kysymyksiin. Perustevaliokunnan näkemyksen mukaan ongelmakohdissa on saavutettu riittävä yksimielisyys. Tämä tarkoittaa, että osapuolten näkemysten välille on mahdollista jäädä edelleen joitain jännitteitä tai eroavuuksia. Näkemykset eivät silti sulje toisiaan pois tai ole sovittamattomassa ristiriidassa toistensa kanssa. Kirkon ulkoasiain neuvosto ja kirkkohallitus ovat omassa esityksessään lisäksi täsmentäneet luterilaisen uskon kuvausta joissakin kohdin. Perustevaliokunnan mielestä saavutettu yksimielisyys riittää kyseisen sopimuksen solmimiseen ja edellä kuvattujen käytännön johtopäätösten tekemiseen.
Sopimukseen sisältyy yksi merkittävä varaus: Luterilainen osapuoli ei tunnusta metodistikirkon omaksumaa ns. paikallispastorikäytäntöä. Edellä todetuista luonnehdinnoista seuraa, että avoimista kysymyksistä on tarpeen jatkaa oppineuvotteluja metodistien kanssa, vaikka tämä sopimus valiokunnan mielestä voidaankin hyväksyä. Sopimus merkitsee askeleiden ottamista kohti "lähempää kirkollista yhteyttä luterilaisten ja metodistien välillä." Vielä ei kuitenkaan ylletä samaan kuin on saavutettu Porvoon sopimuksessa luterilaisten ja anglikaanien kesken. Mietintö sisältää eriävän mielipiteen. Arvoisa puheenjohtaja, perustevaliokunta esittää, että kirkolliskokous hyväksyisi kirkkohallituksen esityksen 8/2009 liitteessä 1 olevan sopimuksen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen metodistikirkon sekä Finlands svenska metodistkyrkan välillä.
Paluu