Puheenvuoro



Rantanen Leena, kirkkoneuvos

Otsikko:
Kertomus Kirkkohallituksen ja hiippakuntien toiminnasta vuonna 2005 sekä Kirkon keskusrahaston tilinpäätös ja vastuuvapauden myöntäminen

Täysistunto:
Maanantaina 8 päivänä toukokuuta 2006 klo 13.00

Teksti:
Viime vuosi 2005 oli kaikilla mittareilla mitattuna taloudellisesti ajatellen erittäin hyvä vuosi, se oli jopa parempi kuin vuosi 2004, joka oli myös varsin hyvä vuosi. Itse asiassa mikään osa-alue taloudellisesti mitattuna ei tuottanut meille viime vuonna pettymystä, oikeastaan päinvastoin. Ensin muutamia havaintoja eläkelaitoksesta. Tärkein mittari, mitä eläkelaitostoiminnassa seuraamme on se, riittävätkö vuosittaiset työnantajilta ja työntekijöiltä perityt eläkemaksutulot vuosittaisiin eläkemenoihin. Tässähän meillä on ollut vähän epätietoisuutta siitä, kuinka pitkälle ne riittäisivät. Tämänhetkisen käsityksen mukaan me oletamme, että tilanne saattaisi olla hyvä vielä tämän vuosikymmenen ajan. Toinen mitä seurataan eläkerahaston osalta on eläkerahaston tuotto. Viime vuonnahan me saavutimme niin huikean tuoton kuin 15,8 %. Edellisvuonna se oli 9,5 % ja se on tähän johtokunnan asettamaan tavoitteeseen 6,3 % verrattuna varsin hyvä.

Koko eläkerahaston historian ajan vuodelta 1991 katsottuna me olemme tehneet 10 %:n tuottoa, mikä on tietysti ollut tämän järjestelmämme pelastus. Jos nyt lyhyesti katsomme muutamia eläkerahaston tunnuslukuja viime vuoden vaihteesta. Eläketoiminnan eli eläkemaksujen puolelta siirsimme 18,8 miljoonaa eläkerahastoon (tämä suluissa oleva luku kuvaa edellisvuoden tulosta). Ja sijoitustoiminnan puolelta siirsimme yli 100 miljoonaa eli yli kaksinkertaisen määrän edellisvuoteen verrattuna. Tästä seuraa se, että rahasto oli yli 650 miljoonaa. Karkeasti arvioiden se riittäisi 6,5 vuoden eläkemenoihin ja se on noin 1,7 kertaa kirkon palkkasumma. Nyt ensimmäisen kerran me olemme päässeet kokonaiseläkevastuun kattamisessa kakkosella alkavaan lukuun, (aikaisemmin ollut alle 20 %) mutta nyt se on 21,6 % eli nyt olemme käytännöllisesti katsoen suurin piirtein sillä tasolla kuin mitä muut eläkejärjestelmät ovat vastuun kattamisessa.

Tässä totuttuun tapaan pilareita vielä samasta eläketulojen ja eläkemenojen erotuksesta eli tämä keltainen osuus eli rahastosiirto näyttäisi kohtuullisen onnellisesti olevan jonkun verran plussan puolella. Ja jos rahaston kasvua tarkastellaan, niin huomaatte, että vuodesta 2002 se on päässyt mukavaan kasvuvauhtiin. Tavoitteeksihan on asetettu 2010 tämä kohtuullisen suuri miljardin taso. Jos viivottimella vuodesta 2002 vedettäisiin viiva näiden toteutuneiden vuosien kautta, niin kyllähän me tähän tavoitteeseen pääsisimme, mutta täytyy muistaa, että kehitys ei varmaankaan jatku sijoituspuolella niin suotuisana kuin mitä se nyt nämä muutamat vuodet on ollut.

Se, miksi me olemme onnistuneet tekemään näin hyvää sijoitustoiminnan tuottoa johtuu kahdesta syystä: ensinnäkin siitä, että meillä on ollut erittäin paljon osakesijoituksia, 45 % eläkerahastosta on sijoitettuna osakkeisiin. Osakesijoituksista noin puolet on kotimaisissa osakkeissa, ja siinä on se salaisuus, miksi tulos on näin hyvä. Eli suomalaiset osakkeet ovat nyt jo kolmatta tai neljättä vuotta kehittyneet huomattavasti suotuisammin kuin mikään muu sijoitusmuoto.

Sitten muusta toiminnasta. Talousarviohan vahvistettiin vuodelle 2005 miinusmerkkiseksi eli talousarvion tuloksen olisi budjetin mukaan pitänyt olla -600 000 euroa, mutta toteutunut tulos oli + 3 000 000 euroa. Miksi näin vaatii pieniä selityksiä. Meillä oli jonkun verran ennakoimattomia tuloja, mitkä kohdistuivat viime vuodelle. Tässä huomattavimmat mainittu, eli myimme Tanskan kiinteistön. Tanskan toiminta on tästä eteenpäin järjestetty toisella tavalla kuin aiemmin. Myynnistä tuli jonkun verran myyntivoittoa. Sitten myös keskusrahaston sijoitustoiminnassa (siellä tosin sijoitussalkku on ihan eri suuruinen kuin eläkelaitoksen salkku) menestyttiin kohtuullisen hyvin. Meitä kohtasi sama ylimääräinen arvonlisäverojen palautus kuin seurakuntiakin kohtasi eli tämä liittyy kiinteistöpuolen arvonlisäverojen palautukseen. Toisaalta meillä oli tietyissä yksiköissä tietyissä kohdin ennakoitua pienempiä menoja, kuten esimerkiksi kirkolliskokouksessa, jonka istunnot viime vuonna olivat kummatkin nelipäiväisiä ja olimme budjetoineet ne perinteisesti viiden päivän mittaisiksi. Tietyt yksiköt säästivät eri näköisistä syistä. Seurakunta-avustuksia jäi jonkun verran jakamatta plus sitten aiemmin myönnettyjä tuloutettiin käyttämättöminä. Kun ennakoimattomat tulot ja pienemmät menot lasketaan yhteen niin saadaan suurin piirtein se summa minkä verran teimme arvioitua parempaa tulosta. Perinteinen vuosikate miinus poistot kuva osoittaa, että vuodet 1999-2005 ovat olleet vahvasti ylijäämäisiä, koska vuosikate on varsin hyvin riittänyt poistoihin. Tämän vuoden ongelmahan meillä on nyt se, että talousarvio on tehty miinus-merkkiseksi eli tämän vuoden talousarvion tulos on -2 milj. euroa. Tästä johtuen kirkkohallituksen esitys tuloksen käyttämiseksi viime vuodelta on, että jätetään 3 milj. tilikauden ylijäämäksi, koska tämä vuosi tulee todennäköisesti olemaan ainakin jonkun verran alijäämäinen. Tähän palataan keskiviikkona, kun on kirkkohallituksen tiedonanto taloustilanteesta.

Talousvaliokunta on useiden vuosien ajan aivan aiheellisesti huomauttanut, että keskusrahaston tase on varsin vahva, ja niin kuin tästä kuvasta näette, se pitää hyvin paikkansa. Meillä on kahdenlaisia rahastoja, meillä on omakatteiset eläke-, ekumeeninen ja diakoniarahasto, jotka elävät omaa elämäänsä ja sitten on muu keskusrahaston pääoma, joka on yhteensä yli 70 miljoonaa. Kieltämättä täytyy sanoa, että tase on varsin vahva.

Mutta tulevaisuuden näkymät eivät ole yhtä ruusuiset kuin mitä menneet 2-3 vuotta. Lyhyesti sekä kirkon eläkelaitoksen että keskusrahaston osalta pari asiaa. Eläkelaitoksen piinavuodet ovat nyt ohi, olemme saaneet rakennettua kaikki massiiviset järjestelmät ja opimme nyt elämään niiden kanssa. Oikeastaan jäljellä ovat kaikkien eläkelaitosten yhteiset hankkeet, ansaintarekisteri, eläkelaskennat jne. Niitä rakennetaan yhdessä, mutta ne ovat rasittavuudeltaan ihan toista luokkaa kuin mitä menneet lakiuudistukset. Omana varsin isona haasteena meillä on vapaakirjojen laskenta. Meillä on noin 140 000 sellaista henkilöä, jotka joskus elämänsä aikana ovat olleet kirkon palveluksessa lyhyemmän tai pitemmän aikaa. Nämä eläkkeet täytyy laskea tämän vuoden aikana. Paljon puhuttu eläkemenoennuste valmistuu niin ikään tämän vuoden aikana. Eläkemenoennusteen jälkeen pystymme toivottavasti vuoden päästä esittämään jonkinlaisen vaihtoehdon näistä tulevista rahoitusratkaisuista. Myös sijoitustoiminnan osalla pyrimme pieneen tehostamiseen eli tavoitteena olisi, että nykyisellä riskitasolla (riskitasoa nostamatta) pyrittäisiin saamaan joko lisää tuottoa tai alentamaan kustannuksia. Koska massa mistä puhutaan on suuri, niin 0,1 %:n muutos joko tuotossa tai kustannuksissa on noin 700 000 euroa eli se on alue, jolla kannattaa pinnistellä. Toinen tavoite on sijoitustoiminnan eettisten ohjeiden jatkojalostus käytännön tasolle. Nämä nykyiset ohjeet, ovat vuodelta 1999 ja tarkoitus on tämän vuoden aikana miettiä, mitä se käytännössä tarkoittaa. Uusia yhteiskuntavastuullisuuden analysoinnin mittareita on vihdoinkin kehitetty ja olemassa.

Keskusrahaston muun toiminnan puolella tämän vuoden alussa tapahtui suuri muutos: keräämme maksutulot ainoastaan perusmaksuna laskennallisen kirkollisveron perusteella. Erityishaaste tulee siitä, että kirkollisverotulojen kasvu on ollut pari vuotta heikohkoa, se on ollut siinä 1 %:n luokkaa, mistä tulee varsin iso haaste keskusrahaston talouden suunnittelulle. Yhteisövero-osuus sen sijaan on kehittynyt hyvin suotuisasti. Suuri haaste on kansliapäällikönkin jo esille nostama kysymys avustusjärjestelmän kehittämisestä ja rahoittamisesta tulevassa kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa. Senhän täytyy ohjata seurakuntia samaan suuntaan kuin alla oleva kuntien rakenne on menossa. Tässä oli varsin pikaisesti keskeisimmät kohdat.


Paluu