Puheenvuoro



Pihlaja Pirjo, kirkkoneuvos

Otsikko:
Kirkkolain muuttaminen siten, että kotikuntaa vailla olevan ulkomaalaisen on mahdollista liittyä kirkon jäseneksi (Kirkkohallituksen esitys 14/2011)

Täysistunto:
Maanantaina 7 päivänä marraskuuta 2011 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Tämä lainsäädäntöhanke on virinnyt jo vuonna 2000, kun kirkon ulkoasiain neuvosto päätti pyytää piispainkokousta laatimaan selvityksen niistä peruslinjoista, joiden mukaan maahanmuuttajien, etnisten tai/ja vieraskielisten kristillisten yhteisöjen toiminta voidaan jäsentää Suomen evankelisluterilaisen kirkon ja sen paikallisseurakuntien elämään ja toimintaan. Piispainkokouksen työryhmät laativat asiasta kaksi mietintöä, joista toisessa pohdittiin ulkomaalaisten ja maahanmuuttajien asemaa ja toisessa maahanmuuttajajäsenyyttä seurakunnissa ja tarvetta muuttaa kirkkolainsäädäntöä. Asia eteni vuonna 2004 Kirkkohallitukselle ja kirkolliskokous käsitteli nyt esillä olevaa hanketta ensimmäistä kertaa vuonna 2005.

Ulkomaalaisten maahanmuutto on lisääntynyt viime vuosina merkittävästi. Suomessa asui vuoden 2010 lopussa ulkomaiden kansalaisia lähes 168 000 henkilöä ja heidän osuutensa oli noin 3,1 % väestöstä. Ulkomaan kansalaisten mahdollisuus liittyä kirkon jäseniksi on kytketty tällä hetkellä kotikunta-asemaan. Tarve mahdollistaa kotikuntaa vaille olevan ulkomaalaisen liittyminen kirkon jäseneksi on tullut entistä ajankohtaisemmaksi.

Esityksessä ehdotetaan kirkkolakia muutettavaksi siten, että Suomessa asuva, kotikuntaa vaille oleva ulkomaalainen voisi liittyä kirkon jäseneksi. Liittyminen olisi mahdollista sen jälkeen, kun hän on osallistunut seurakunnan toimintaan kolmen kuukauden ajan. Käytännössä aika luettaisiin siitä, kun henkilö on ilmoittanut kirkkoherralle haluavansa liittyä kirkon jäseneksi. Tällöin tuon kolmen kuukauden aikana liittyjälle voitaisiin antaa tarvittavaa rippiopetusta, ja hänellä olisi muutoinkin mahdollisuus tutustua siihen yhteisöön, jonka jäseneksi hän on liittymässä. Tapauskohtaisesti aikaan voidaan laskea myös se aika, jolloin henkilö jo on ollut mahdollisesti mukana seurakunnan järjestämässä oppilaitostyössä tai vastaavassa toiminnassa. Liittyessään kirkon jäseneksi vailla kotikuntaa olevasta henkilöstä tulee sen seurakunnan jäsen, jonka alueella hän asuu.

Esityksellä pyritään turvaamaan kirkon perustehtävän toteuttamista maassa asuvien ulkomaalaisten parissa. Samalla pyritään vahvistamaan positiivisen uskonnonvapauden toteuttamista eli jokaisen oikeutta kuulua uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kasteen ja kirkon jäsenyyden edellytykset määrittyisivät entistä selkeämmin kirkon omista lähtökohdista eli opista ja teologiasta käsin. Ulkomaalainen Suomessa asuva henkilö voisi liittyä kirkon jäseneksi riippumatta siitä, millä edellytyksillä ja missä vaiheessa hän saa kotikuntalain mukaisen kotikunnan. Kirkon jäseneksi liittyminen ei siis ole peruste, joka täyttäisi kotikuntalaissa säädetyt edellytykset kotikunnan saamiseksi tai henkilön tietojen tallettamiseksi väestötietojärjestelmään.

Vailla kotikuntaa oleva ulkomaalainen rinnastettaisiin kirkon lainsäädännössä muihin kirkon jäseniin siten, että hänellä olisi mahdollisimman pitkälle samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin. Poikkeuksen muodostaisi kuitenkin äänioikeus kirkollisissa vaaleissa. Äänioikeus olisi ehdotuksen mukaan vain niillä kirkon jäsenillä, joilla on kotikunta Suomessa. Tämä johtuu siitä, että vaaliluettelot perustuvat pohjimmiltaan väestötietojärjestelmän kautta saataviin tietoihin siitä, minkä seurakunnan alueella jäsen asuu ja missä hänellä siten on äänioikeus. Tämä vaikuttaa säännösten mukaan myös vaalikelpoisuuteen seurakuntavaaleissa, koska vaalikelpoisuus on sidottu äänioikeuteen. Kirkollisverovelvollisuus määräytyisi yleisten verovelvollisuutta koskevien säännösten mukaan.

Kirkon yhteiseen jäsenrekisteriin tehtävien tarpeellisten muutosten toteuttamista varten lainmuutos ehdotetaan tulevaksi voimaan kuuden kuukauden kuluttua sen hyväksymisestä ja vahvistamisesta.



Paluu