Puheenvuoro
Keskitalo Jukka
,
kansliapäällikkö
Otsikko:
Kirkon organisaatiojärjestelmän uudistaminen sekä kirkon keskushallinnon supistaminen (Edustaja-aloite 5/2014)
Täysistunto:
Keskiviikkona 7 päivänä toukokuuta 2014 klo 9.00
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Tuntuu hyvältä, että kirkon tulevaisuudesta kannetaan huolta. Niin luen tätä aloitetta. Tämä tulevaisuudesta huolen kantaminen on tärkeää, koska olemme todella isojen muutosten ääressä, niin kuin aloitteessakin sanotaan. Tässä aloitteessa on liittymäkohtia muutamiin käynnissä oleviin tai suunnitteilla oleviin hankkeisiin. Uskon, että ne ovat toki meidän kaikkien tiedossa, mutta on ehkä hyvä kuitenkin tässä kokonaiskuvan luomiseksi kerrata, mitä meillä tämän aloitteen rajapinnalla on jo käynnissä. Ja on mielestäni tärkeää, että, valiokunta ottaisi nämä huomioon miettiessään tämän aloitteen kohtaloa. Nostan esille erityisesti neljä asiaa.
Keskushallinnon uudistamisella, joka on tällä viikolla tässä salissa esillä, on tarkoitus luoda työvälineitä, jotta kirkko voisi tulevaisuudessa paremmin reagoida ja joustavammin kulkea kohti tulevaisuutta. Näen siis, että tällä viikolla esillä oleva keskushallinnon uudistamisesitys kulkee samaan suuntaan, niin kuin aiemmissa puheenvuoroissa on jo todettu.
Toiseksi. Seurakuntarakenteet ovat tämän viikon kenties isoin puheenaihe täällä kirkolliskokouksessa. Tämäkin uudistus tähtää tulevaisuuteen, jotta resurssit voidaan kohdentaa tehokkaasti perustyöhön, julistukseen ja diakoniaan. Välttämättömät tukitoimet hoidetaan mahdollisimman kustannustehokkaasti. Toteutuessaan, näin ajattelen, seurakuntarakenneuudistus siis veisi myöskin tässä aloitteessa esitettyjen tavoitteiden suuntaan.
Keskushallinnon ja paikallistason rakenteiden lisäksi nostan kolmantena asiana esille piispainkokouksen käynnistämän selvitystyön ja työskentelyn. Piispainkokouksessa on kannettu huolta uudistusten riittävästä yhteensovittamisesta. Piispainkokous on käynnistänyt työn, jossa on tarkoitus pohtia hiippakuntien ja tuomiokapitulien tulevaisuutta näiden jo tapahtuneiden ja käynnissä olevien uudistusten valossa. Samassa yhteydessä on tarkoitus ymmärtääkseni tarkastella myös kokonaisuutta ja kirkon toiminnan eri tasojen, seurakuntien, hiippakuntien ja keskushallinnon rajapintoja. Tällä piispainkokouksen käynnistämällä työllä on siis vahvoja liittymäkohtia tähän aloitteeseen ja sen tavoitteisiin.
Neljäntenä asiana totean, että tulevaisuuden haasteita on hahmotettu myös Kohtaamisen kirkko -strategiassa, josta keskustellaan myöhemmin tällä viikolla, ja tulevaisuusselonteossa. Strategian avulla pyritään katsomaan vuoteen 2020 asti. Siis, voi sanoa tämän aloitteen valossa, vain viisi vuotta eteenpäin. Kirkon tulevaisuusselonteko katsoo kuitenkin pidemmälle, vähintään ehkä, vaikka siinä ei ole aikaperspektiiviä tarkasti määritelty, pari vuosikymmentä eteenpäin. Tulevaisuusselonteko keskittyy monikulttuurisuuteen, se tulee syksyllä tänne kirkolliskokoukseen käsiteltäväksi.
Halusin nostaa nämä asiat esille kertoakseni sen ajatukseni ja näkemykseni, että meillä on jo käynnissä monenlaista hyvää tulevaisuuspohdintaa liittyen kirkon organisaation kehittämiseen ja kirkon tulevaisuuteen 10 - 20 vuoden perspektiivillä. On tärkeätä, että valiokunta tätä pohtiessaan ottaa huomioon jo käynnissä olevat asiat ja miettii myöskin sitä, että jo käynnissä olevaa työtä ei kannata käynnistää uudelleen. Erityisesti viittaan tuohon piispainkokouksen käynnistämään hankkeeseen.
Kannatan vilpittömästi aloitteen tavoitetta, kirkon tulevaisuuden miettimistä, tulevaisuuden kirkon hahmottelemista. Valiokunnan vaativana tehtävänä on kuitenkin miettiä, onko aloitteessa esitetty toteutustapa paras mahdollinen tuon tavoitteen toteuttamiseen. Mietinkin, tarvitaanko nyt organisaatiomallien hahmottelun ja jopa konkreettisten kirkkolain pykälämuotoilujen kirjoittamisen sijaan pikemminkin vapaampaa visiointia kirkon tulevaisuudesta pidemmällä, kenties 30+ vuoden perspektiivillä. Tällaisessa pohdinnassa voitaisiin hahmottaa kirkon tulevaisuuden toimintamalleja ja toimintaympäristöjä.
Sitäkin kyselen, tietäen myöskin jo mainitut kirkkohallituksen rajalliset resurssit, olisiko ensi vaiheessa luova ratkaisu, että haastetta lähestyttäisiin kirkkohallitukselle annettavan kattavan, kieltämättä aika isolta kuulostavan selvitystehtävän sijaan pikemminkin ruohonjuuritason keskustelun kautta. Meillä ehkä on liiankin tavallinen ja tyypillinen toimintatapa yrittää ottaa pihteihin iso haaste perustamalla työryhmä tai antamalla se organisaatiolähtöisesti jollekin tehtävästi. Meillä ehkä liiankin vähän arvostetaan vapaata kansalaiskeskustelua kirkossa. Ruohonjuuritasolta nousevaa keskustelua. Sitä ehkä olisi syytä miettiä tässä yhteydessä. Myöhemmässä vaiheessa sitten seulottaisiin yhteinen näkemys visiosta ja siihen johtavista toimenpiteistä myöskin organisatorisiksi ehdotuksiksi. Toivon, että valiokunta tätä aloitetta miettiessään ottaisi huomioon nämä näkökohdat.
Paluu