Puheenvuoro



Åstrand Bo-Göran, ombudet

Otsikko:
Maksu kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamisesta (Hiippakuntavaltuustoesitys 1/2012)

Täysistunto:
Keskiviikkona 9 päivänä toukokuuta 2012 klo 9.00

Teksti:
Värderade ordförande, bästa kyrkomötesdelegater. Sandellin aloite on mielenkiintoinen erityisesti ajassa, kun eletään muuttuvassa yhteiskunnassa, jossa myös kirkon asema askel askeleelta muuttuu. Mutta johtopäätökset aloitteen ajatuksenkulusta ovat riippuvaiset mistä näkökulmasta asiaa katsotaan ja miten käsite "hautaan siunaaminen" ymmärretään. Jos asiaa katsotaan talouden näkökulmasta, niin johtopäätös on aika selkeä ja yksinkertainen. Mikään ei ole ilmaista, siksi maksetaan hyvästä palvelusta oikea hinta. Tämän perusteella syntyy asiakassuhde, on palvelun tuottaja ja palvelun käyttäjä. Nykyisessä järjestelmässä ajatus kulkee tätä linjaa, mikä koskee hautapaikkaa ja haudan hoitoa sekä sitä, mikä liittyy hautaamiseen, palveluihin. Jo tässä vaiheessa voi olla mukana kaikki hautaustoimeen liittyvät kustannukset, siunaustilaisuuden papin ja kanttorin palkkaa lukuun ottamatta. Viime kirkolliskokous käsitteli tämän asian tämän linjan mukaisesti ja päätyi siihen, että hautaamiseen liittyvistä palveluista tulee periä maksut, joiden määräämisessä otetaan huomioon seurakunnalle palvelun tuottamisesta aiheutuneet kustannukset. Toinen asia on, että se mikä olisi jo mahdollista, ei riittävästi toteudu kaikissa seurakunnissa. Nyt Sandellin aloite merkitsisi merkittävää muutosta, kun myös julistus ja sielunhoito liitettäisiin tähän samaan palvelun tuotannon piiriin. Papin ja kanttorin työstä on aloitteessa nimittäin arvioitu hinta, ja Sandell itse sanoo näin tässä aloitteessa: "että tällä aloitteella en halua ottaa esille näitä kustannuksia, vaan nimenomaan kustannukset, jotka syntyvät kirkollisesta toimituksesta, jota kutsutaan hautaan siunaamiseksi". Tähän asti hautaan siunaaminen kirkollisena toimituksena on katsottu osana jumalanpalveluselämää. Kun asiaa katsotaan jumalanpalveluksen ja evankeliumin julistamisen näkökulmasta, niin maksun periminen kyllä tulee vaikeaksi. Tästä näkökulmasta katsoen kirkko on yhteisö, jossa jäsenet yhdessä kantavat vastuun evankeliumin julistamisesta, sakramenttien jakamisesta ja sielunhoidosta. Siis perustehtävän suorittamisesta. Näiden tehtävien hoitamista varten on olemassa jäsenmaksu. Siten tämä jäsenmaksu ei ole merkki asiakassuhteesta, vaan merkki siitä, että tässä organisaatiossa kannamme vastuun yhdessä. Tämä jäsenmaksu takaa myös sen, että kirkko voi olla läsnä yhteiskunnassamme. Kun kirkkona olemme läsnä yhteiskunnassamme, meillä on kutsumus evankeliumin julistamiseen, siis kirkon perustehtävän suorittamiseen. Tästä meidän kirkko ei peri maksua riippumatta siitä, jos kuulijat sattuvat olemaan omat jäsenet, entiset jäsenet tai ei jäsenet. Jos itse julistuksen toiminnasta, toimituksesta, lohdutuksesta aloitetaan periä maksu, niin koko tilaisuus muuttuu hetkessä asiakassuhteeksi, mikä olisi merkittävä muutos myös kirkon integriteettiä ajatellen. Koska pappi, joka siunaa, on saanut harkita mitä hän tekee, kun hän siunaa kirkkoon kuulumattoman vainajan. Automaattisesti tätä ei pidä suorittaa. Mutta jos pappi on tullut siihen tulokseen, että kirkko on mukana tässä julistamassa ja lohduttamassa, niin maksun periminen toimituksesta olisi merkki siitä, että myös tämäkin on myytävänä tässä ajassa meidän yhteiskunnassamme. Myös julistus olisi myytävänä.

Hiippakuntavaltuuston ehdotus on, että kysymys maksujen keräämisestä kirkkoon kuulumattomien henkilöiden hautaan siunaamisesta selvitetään ja tutkitaan. Olen sitä mieltä, että jos näin tapahtuu, kannattaa edelleen tehdä ero hautaustoimen kustannuksien ja evankeliumin julistuksen, itse toimituksen välillä. Julistamisesta, toimituksesta ei pidä periä maksua.


Paluu