Puheenvuoro



Paarma Jukka, arkkipiispa

Otsikko:
Istuntokauden päättäminen

Täysistunto:
Torstaina 11 päivänä toukokuuta 2006 klo 15.45

Teksti:
45 § ISTUNTOKAUDEN PÄÄTTÄMINEN

Arvoisat kirkolliskokouksen jäsenet, sisaret ja veljet. Ärade kyrkomötesombud. Me olemme saaneet käsitellyksi tälle viikolle tarkoitetut asiat. Tämän viikon asialistahan näytti normaalia lyhyemmältä ja sitä se olikin, mutta huomaamme, että kirkolliskokous haluaa keskustella asioista ja käsitellä perusteellisesti ne asiat, jotka sen käsiteltäviksi kuuluu. Näin mekin olemme saaneet käyttää nämä neljä päivää varsin täysinä päivinä, ja kun ajattelemme, että tällä viikolla myöskin valiokunnat ovat työskennelleet ahkerasti, jotkut hyvin myöhäänkin iltayöstä, niin viikko, nelipäiväinen työviikko on ollut työntäyteinen. Siinä vaiheessa kun aloitimme tätä viikon työskentelyä puhuin siitä, että kirkon tulee olla avoin ja sen keskustelun tulisi olla mahdollisimman avointa, monipuolista ja rehellistä. Mielestäni tämän viikon keskustelu on osoittanut, että tähän meillä on selvä halu. Halutaan tuoda esiin erilaisia mielipiteitä, näkemyksiä ja myöskin niitä perustella. Tästä tahdon kaikkia jäseniä kiittää. Minusta se on aivan oikea suunta, että myöskin asioista, jotka ovat meille vaikeita tai joista on joskus aralla mielellä puhuttava, tulisi yhdessä puhua niin, että erilaiset mielipiteet tulevat esitetyiksi ja myös kuulluiksi. Toivoin myöskin, että meidän keskustelukulttuuriamme voitaisiin parantaa. Meillä on siinä varmasti, niin kuin totesin, aina ollut parantamisen varaa ja tulee varmasti aina olemaankin. Toivoin, että keskustelu kirkossa, sekä täällä kokouksessa että muualla, voisi olla paitsi avointa ja rehellistä myöskin toista ihmistä kunnioittavaa ja toisen ihmisen perusteluja kuuntelevaa. Luulen, että tässä asiassa meillä on vielä paljon parantamisen varaa. Varmasti sitä tulee olemaan aina, ja uskon, että myöskin tämän viikon keskustelussa huomasimme kuinka vaikea on silloin, kun kysymyksessä on meille hyvin tärkeitä asioita, kuunnella toista ja osoittaa kunnioitusta ja ymmärtämystä myös sille, joka ajattelee aivan toisella tavalla kuin minä itse. Mutta tämähän on sellainen meidän yhteisen kilvoituksemme aihe, niin täällä kirkolliskokouksessa kuin muissa kokouksissa ja yleisessä keskustelussa.

Minä tahdon kiittää teitä kaikkia ja aivan erityisesti niitä, jotka ovat kantaneet suurimman vastuun tämän viikon työskentelystä, varapuheenjohtajia, sihteeriä, notaaria, kaikkia virkailijoita, valiokuntien puheenjohtajia, sihteereitä ja tietysti kaikkia teitä, jotka olette antaneet oman panoksenne tämän viikon yhteiseen työhön. Kaikki ovat sen tehneet, niin uskon, kirkkomme parasta kaikessa etsien.

Jag vill frambära ett varmt tack till er alla för denna veckas gemensamma arbete. Jag hoppas att denna vacker vår med sol och värme öppnar våra hjärtan också mottaga Guds faders nåds värme och den Heliga Andens välsignande närvaro.

Minä toivon, että se lämpö, jota me olemme saaneet nauttia tämän kauniin aurinkoisen kevään myötä täällä Turussa, voisi samalla tavalla osoittautua myös Jumalan rakkauden ja Pyhän Hengen läsnäolon siunaavaksi lämmöksi meidän elämässämme.

Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan Isän rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon meidän kaikkien kanssa. Vår Herres Jesu Kristi nåd, Guds kärlek och den Heliga Andens delaktighet vare med oss alla. Amen.

Me päätämme tämän istuntomme ja istuntokautemme virteen 568.


Paluu