Puheenvuoro



Salo Kalervo, edustaja

Otsikko:
Uusi avioliittolaki (Edustaja-aloite 2/2015)

Täysistunto:
Perjantaina 8 päivänä toukokuuta 2015 klo

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät kirkolliskokousedustajat. Tämä uusi avioliittolaki astunee voimaan parin vuoden kuluttua ja uusi laki ei sitten enää erottelisi liittoa sen mukaan, ovatko osapuolet samaa vai eri sukupuolta. Tämä tilanne on paitsi koko yhteiskunnalle, myös kirkollemme uusi ja siksi on aika ryhtyä valmistelemaan kirkon omaa kantaa ja päätöksen tekoa. Tämän aloitteen tarkoituksena on siis käynnistää valmistelutyö, jotta seuraava kirkolliskokous voisi muodostaa kirkon kannan suhtautumisestaan uuteen avioliittolakiin. Tässä vaiheessa ei siis vielä ole välttämättä tarpeen käydä ainakaan massiivista keskustelua itse tästä substanssikysymyksestä. Näitten perusteltujen mielipiteiden ilmaisun aika tulee sitten myöhemmin, kun pohjatyö on ensin tehty hyvin.

Selvitellessään suhdetta rekisteröityihin parisuhteisiin kirkko on jo kattavasti pohtinut tätä aihepiiriä ja siksi aivan tyhjältä pöydältä ei tarvitse lähteä asioita pohtimaan. Aloitteessa on mainittu materiaalia, jota on tähän mennessä syntynyt kirkon pohtiessa suhtautumistaan rekisteröityihin parisuhteisiin. Toivon, että kirkolliskokousedustajat voivat tutustua tähän materiaaliin. Mutta silti jatkotyöskentelyäkin tarvitaan. Me kaipaamme pohdintaa ainakin viiden eri ulottuvuuden osalta ja nämä ulottuvuudet ovat juridinen, teologinen, sielunhoidollinen, kirkon yhtenäisyyteen kuuluva näkökulma sekä kirkon ekumeeniset suhteet. Ensinnäkin joku sana tuosta juridisesta näkökohdasta. Mikäli kirkkolaki, kirkkojärjestys tai käsikirjojen kaavat eivät muutu, voidaan kysyä, että voiko pappi tulevaisuudessa vihkiä seurakuntalaisensa niin pyytäessä samaa sukupuolta olevan pariskunnan avioliittoon. Tai toisaalta, voiko hän lain mukaisesti kieltäytyä oman vakaumuksensa perusteella tällaisen toimituksen toimittamisesta? Siis voimme kysyä, onko meidän kirkollinen lainsäädäntömme nyt ajan tasalla? Siis mikäli lainsäädäntömme ei millään tavalla muutu, niin voidaan kysyä, voiko tulevaisuudessa tulla vastaan tilanne, jossa pastori avioliiton vihkimisen kaavan ingressin mukaisesti toteaa, että samaa sukupuolta olevalla parilla on edellytykset tulla kirkollisesti vihityksi. Siis tuossa ingressissähän mainitaan, että avioliiton vihkiminen voidaan toimittaa sen jälkeen, kun vihittävät ovat saaneet todistuksen siitä, että avioliiton solmimiselle ei ole estettä. Kirkollisesti vihittävien tulee olla rippikoulun käyneitä kirkon jäseniä. Heidät voidaan vihkiä kirkollisesti, vaikka toinen kihlakumppaneista ei olisikaan kirkon jäsen, jos hän kuitenkin on muun kristillisen kirkon tai uskontokunnan jäsen (KJ 2:18 §). Siis kirkollinen lainsäädäntö tai tämä lainattu ingressiteksti ei edellytä, että aviopuolisot ovat eri sukupuolta. Todistuksen siitä, että avioliiton solmimiselle ei ole esteitä pariskunta puolestaan saa uuden avioliittolain perusteella. Siis kysymys kuuluu, voiko pappi vihkiä samaa sukupuolta olevat rippikoulun käyneet kirkon jäsenet avioliittoon, mikäli avioliiton esteiden tutkinnan puolesta asia on kunnossa? No, jatkossa tuossa ingressissä toki puhutaan niin kuin vihkikaavassakin morsiamesta ja sulhasesta, mutta silti voi kysyä, että onko tämä riittävä signaali siitä, että kirkko vihkii ainoastaan eri sukupuolta olevia ihmisiä. Pappi, vihkiessään avioliittoon, monissa tapauksissa soveltaa vihkikaavaa. Voidaanko silloin tulkita tilanne sellaiseksi, että kaavaa voidaan soveltaa myös vihittäessä kahta samaa sukupuolta olevaa ihmistä? Vihkikysymyksen äärellä voi siis juridiikan näkökulmasta pohtia, toimiiko samaa sukupuolta olevan parin vihkivä pappi juridisessa mielessä oikein. Onko näin solmittu avioliitto juridisesti pätevä? Voiko samaa sukupuolta olevan parin vihkivä pappi saada tuomiokapitulilta jonkin sanktion, jollain juridisesti pätevällä perusteella? Tai mikäli jokin tuomiokapituli sanktion antaa, kestääkö tällainen päätös hallinto-oikeuden käsittelyn? Tai toimivatko kaikki tuomiokapitulit näissä kysymyksissä yhdenmukaisesti ja ennakolta arvattavalla tavalla?

No sitten se toinen kysymys, avioliittolain teologiasta. Uusi avioliittolaki haastaa kirkkoa pohtimaan omaa avioliittoteologiaansa. Siis, mitä pappi oikein tekee vihkiessään pariskunnan avioliittoon? Mitä luterilainen avioliittoteologia pitää sisällään? Voidaanko ajatella, että luterilaista avioliittoteologiaa voidaan soveltaa samaa sukupuolta olevien avioliittoon vai pitääkö se rajata vain miehen ja naisen väliseen avioliittoon? Kolmas kysymyksen asettelu liittyy sielunhoitoon. Miten kirkko voi osoittaa arvostustaan ja tukeaan samaa sukupuolta olevassa parisuhteessa eläville ihmisille ja heidän mahdollisille lapsilleen? Millaisen viestin kirkko antaa tällaisessa elämäntilanteessa oleville ihmisille? Neljäs näkökulma liittyy kirkkoon itseensä. Me tiedämme hyvin, että kirkon jäsenten näkemykset uudesta avioliittolaista poikkeavat paljon toisistaan. Asia herättää paljon ajatuksia ja myöskin tunteita. Siksi on kysyttävä, mitä kirkolliskokous voi tehdä, edistääkseen eri näkemyksiä kunnioittavaa ja toista ihmistä arvostavaa keskustelua samaa sukupuolta olevien ihmisten avioliitosta. On myös selvää, että tällä keskustelulla on ekumeenisia ulottuvuuksia, jotka myös on otettava huomioon. Arvoisat kuulijat, kuten huomaatte, tällä uuden avioliittolain äärellä on tällä hetkellä useita kysymyksiä, eikä mitenkään selkeitä vastauksia. Vaikka asiaa on pohdittu kirkossamme jo paljon, ehkä jopa väsymiseen asti, niin silti aihepiiriin liittyy vielä paljon selvitettävää. Aikaa tälle uuden avioliittolain voimaan tulemiselle lienee pari vuotta ja tämä on - niin kuin tiedämme - kirkon valmistelutyössä varsin lyhyt aika.

Uuden avioliittolain johdosta toivottavasti käynnistyvälle, jatkotyöskentelylle tämän kirkolliskokouksen toimikausi on aivan liian lyhyt. Toisaalta työskentely on syytä aloitta nyt, jotta uusi kirkolliskokous voi sitten suurin piirtein parin vuoden kuluttua ottaa asiaan kantaa. No periaatteellisia mahdollisuuksia toki on useita, kirkolliskokous voi perustaa komitean, joka voi työskennellä tämän kirkolliskokouksen päätyttyäkin. Asia voidaan lähettää valmisteltavaksi kirkkohallitukselle tai piispain kokoukselle. Pohdittaessa kirkon suhtautumista rekisteröityihin parisuhteisiin, piispainkokouksella oli tässä työskentelyssä varsin keskeinen rooli. Asia sisältääkin runsaasti teologisia ja käytännöllisiä kirkkopoliittisia näkökohtia ja siksi voi olla nytkin tarkoituksenmukaista, että piispainkokouksella olisi keskeinen rooli kirkon selvittäessä suhtautumistapaansa uuteen avioliittolakiin.


Paluu