Puheenvuoro



Kaskinen Anna-Mari, edustaja

Otsikko:
Kirkon paikallistason rakenteita koskevan sääntelyn muuttaminen, lakivaliokunnan mietintö 1/2015 kirkkohallituksen esityksestä 3/2014 - Ensimmäinen käsittely (jatkuu)

Täysistunto:
Keskiviikkona 6 päivänä marraskuuta klo 18.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit.

Kirkkoa verrataan usein laivaan. Missä on kompassineula, joka ei värise? Missä on laivan keula, joka ei tärise, huojuen tänne ja tuonne? Missä on luonne, kuuluva ihmisrotuus, jolla on selvänä totuus, silloin kun lankut hajoaa, laivat vajoaa, pettää merikortti, luhistuu muuri ja portti? Tuossa on luonne, laivan keulassa kyllä. Kun se syvien yllä huojuen tänne ja tuonne, vaikka vesivuoret ryntää, tiensä kyntää satamaa kohti, kun ne johtaa tieto ja tunne. Tieto ja tunne, näin Aaro Hellaakoski kirjoitti ja nämä asiat vaikuttavat myös meihin, kun mietimme, miten tähän mietintöön suhtaudumme. Kuten tässä salissa olen useamman kerran maininnut, edustan seurakuntaa, jossa rakennemuutos on työllistänyt luottamushenkilöitä ja työntekijöitä ja hämmentänyt seurakuntalaisia poikkeuksellisen pitkään. Muutaman vuoden sisällä seurakuntamme, jonka juuret juontavat 1300-luvulle, on siirtynyt yhden seurakunnan mallista yhtymään, purkanut yhtymän ja perustanut yhden uuden seurakunnan, johon kuuluu laajan Lohjan kantaseurakunnan lisäksi neljä pienempää alueseurakuntaa.

Juuri käydyissä seurakuntavaaleissa alueseurakunnat yhdistivät voimansa ennennäkemättömällä tavalla. Sielläkin, missä aikaisemmin oli ehdokkaiden vähyyden vuoksi järjestetty paperivaalit, saatiin uusia ehdokkaita ja äänestysprosentti nousi jopa 40:een. Alueseurakunnat saivat runsaan edustuksen kirkkovaltuustoon, heillä on vahva mandaatti ja erittäin aktiiviset alueneuvostot. Tänään, näinä kuukausina, kantaseurakunta ja alueseurakuntien luottamushenkilöt ovat päässeet hyvään alkuun uudessa toimintaympäristössä. Epäilemättä ajatus jälleen uudesta rakennemuutosprosessista on omiaan aiheuttamaan turhautuneisuutta ja huolta aivan kuten edustaja Puhalainen ounasteli ja kuten myös edustaja Orsila kertoi Seinäjoen tilanteesta. Taasko pitää aloittaa alusta? Taasko uusi rakennemuutosprosessi juuri, kun on sopeuduttu viimeisimpiin päätöksiin? Näin itsekin ajattelin, mutta tutustuttuani kirkkohallituksen esitykseen, lakivaliokunnan mietintöön sekä piispain kokouksen ja hallintovaliokunnan lausuntoihin, mieleni on vähitellen kääntynyt kohti varovaista toiveikkuutta, sillä olen alkanut nähdä mallissa paljon hyvää koko kirkon tulevaisuuden kannalta. Koska puitelaki on hyvin väljä niin kuin täällä on moneen kertaan todettu, se tarjoaa paljon mahdollisuuksia paikallisseurakuntien omiin ratkaisuihin suhteessa seurakunnan ja seurakuntayhtymän toimivaltaan. Siellä, missä on juuri toteutettu seurakuntaliitos ja päästy alkuun yhden seurakunnan mallissa, rakennetta ei tarvitse purkaa, vaan perustettu uusi, laajempi seurakunta voi jatkossa etsiä uusia kumppaneita lähiseurakunnista, jos niin päätetään. Edustaja Orsilan tavoin pidän tuomiokapitulin roolia varsin tärkeänä, erityisesti siellä, missä on juuri hiljattain käyty seurakuntarakenteen muutos ja jäljet tuntuvat vielä kipeinä ja tuoreina.

Hyvät ystävät, aivan kohta on helluntai. Apostolien teossa kerrotaan alkuseurakunnan elämästä näin: "Kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä ja myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi." Alueella, jota täällä edustan, tämä esitys ei todellakaan tule parhaaseen mahdolliseen aikaan. Olen kuitenkin valvonut öitä ja miettinyt tätä asiaa ja tullut siihen tulokseen, että tämä ei saa olla este sille, että meidän on pyrittävä näkemään kauas tulevaisuuteen koko kirkon kannalta. Siksi haluaisin ajatella, että kun on uudistuksen aika koko kirkossa, kun ajattelemme pitkällä tähtäimellä seurakuntien parasta, sitä miten jumalanpalveluselämä ja perustyö seurakunnassa voidaan edelleen hoitaa, meidän on oltava valmiita rohkealla mielellä lähtemään kohti uudistuksia. Omalla alueellamme olemme jo sopeutuneet paljon niiden 700 vuoden aikana, jolloin alueellamme on ollut seurakuntaelämää. Tänään emme näe 700 vuoden päähän, mutta toivon, että voimme nyt rakentaa mallia, joka voi palvella seurakuntia, ainakin ne seuraavat 70 vuotta.


Paluu