Puheenvuoro Björkstrand Gustav

Puheenvuoro

Björkstrand Gustav, Biskop

Otsikko:
Kirkkolain, kirkkojärjestyksen sekä kirkon vaalijärjestyksen virkamiesoikeudellisten säännösten muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 2/2006)

Täysistunto:
Maanantaina 7 päivänä toukokuuta 2007 klo 13.00

Teksti:
Biskop Björkstrand Gustav: Herra arkkipiispa, arvoisat kirkolliskokouksen edustajat. Herr ärkebiskop, ärade ombud i kyrkomötet. Olin kirjoittanut tähän, että on ilo olla mukana kirkolliskokouksen työskentelyssä taas. Olen ollut kirkolliskokouksessa vuodesta 1973, eli vanhanmuotoisessa kirkolliskokouksessa jo aikanaan. Olen nyt tavallaan sekä nuorin että vanhin edustaja. Mutta tämä ilo on jollain tavalla kyllä hälventynyt tässä kuullessani näitä puheita. En muista esimerkiksi 70-luvulla vastaavaa tilannetta, jossa näin kärkevästi on käyty asioihin kiinni kuin tänään on tehty, ja kuulin tuolla kahvipöydän luona, että edellisellä kerralla keskustelun kireys oli vieläkin selkeämpi. Mutta mennään itse asiaan.

Tutkin ennen piispaksi tulemista ensimmäistä yritystä luoda Suomen kirkolle oma kirkkolaki. Tämän yrityksen takana oli ensimmäinen arkkipiispamme Jakob Tengström, ja tutkimukseni ilmestyy vielä tämän vuoden aikana. Tässä kirkkolakiehdotuksessa vuosilta 1825 ja 1829 pyrittiin kattamaan lähes kaikki yhteiskunnan alueet. Muun muassa luku avioliitosta oli hyvin, hyvin yksityiskohtainen ja laaja. Lukiessani kirkkohallituksen esitystä virkamiesoikeudellisten säännösten muuttamiseksi jouduin kysymään, pyritäänkö tässä kysymyksessä yhtä suureen kattavuuteen, vaikka yhteiskuntamme on moniarvoisuudessaan ja monikulttuurisuudessaan muuttunut todella rajulla tavalla. Kävin pari viikkoa sitten Ahvenanmaalla, jota toisinaan pidetään ruotsin kielen ja kulttuurin linnakkeena Suomessa. Vieraillessani maaherra Peter Lindbäckin luona hän kertoi minulle, että Ahvenanmaalla on tänään edustettuna yli, kuulette kyllä oikein, 50 kieltä ja kansallisuutta 27 000 ihmisen joukossa. Tätä taustaa vasten, johon koko Suomi on siirtymässä hyvinkin nopeasti, ei ole ollenkaan ongelmatonta siirtää yhä moniarvoisemman yhteiskunnan virkamieslainsäädäntöä kirkkolakiin. Myönnän kyllä kirkkoneuvos Voipion huomautuksen siitä, että nykyinen kirkkolaki eräiltä osiltaan ei vastaa muuta lainsäädäntöä, mutta ratkaisu ei välttämättä ole se, että siirretään nämä säännökset kirkkolakiin. Kirkolla on ja tulee olla oma, Raamatusta ja tunnustuskirjojen pohjalta nouseva arvopohja, joka ei välttämättä enää ole täysin sopusoinnussa moniarvoisen yhteiskunnan arvojen kanssa. Pidän siis tältä kannalta kirkkohallituksen esitystä ongelmallisena. Konkreettisena esimerkkinä toimii syrjintäkielto kirkkolain 6 luvun 19 §:ssä. Laintarkastustoimikunta on oikeutetusti huomauttanut, että pykälän ehdotettu sanamuoto tuo mukanaan ongelmia kirkon opin kannalta, jossa kirkolla ei ole vielä selkeätä vastausta. Vastaavia ongelmia voi esiintyä muuallakin, ja niitä tulee aivan varmasti vielä enemmän tulevaisuudessa. Moniarvoisuuden mukanaan tuomia haasteita tulisi pohtia kirkossamme huomattavasti nykyistä enemmän, myös laadittaessa kirkollisstrategiaa tuleville vuosille. Koska virkamieslainsäädännön kohdalla ei ole mitään pakottavaa kiirettä, olemme jälkijunassa, nyt se on totta, mutta silloin kun nämä säännökset on siirretty kirkkolakiin, niin silloin yhteiskunnan lainsäädäntö on jo ehkä siirtynyt toiselle asteelle, ja olemme tässä jälkijunassa koko ajan, jos me emme tee sellaisia säännöksiä, jotka ovat periaatteellisia ja siltä kannalta pysyvät voimassa tavallaan pitemmän ajan. Kirkkolakia ei siis voida paisuttaa ottamalla sinne yleistä lainsäädäntöä yksityiskohtaisella tasolla. Tämä virhe oli muuten hyvin selkeästi nähtävissä mainitsemassani Tengströmin kirkkolakiehdotuksessa. Mielestäni olisi siis pyrittävä toiseen suuntaan, eli keskityttävä kirkon omista lähtökohdista nousevaan, enemmän puitelain omaiseen kirkkolakiin. Muuten ajaudumme tilanteeseen, jossa kirkkolakia on muutettava aina, kun yhteiskunnan lakeja muutetaan, ja tällaisia tilanteita tulee usein. Toivon siis, että lakivaliokunnassa mietitään hyvin vakavasti sitä, että onko tämä nyt valittu kirkkohallituksen viitoittama tie oikea, vai olisiko odotettava kirkkolain kodifiointityötä ja siinä yhteydessä tehtäviä muutoksia, jotka liikkuisivat aivan toiseen suuntaan kuin tämä ehdotus, jossa kirkkolakia paisutetaan ja sen mukana tulee ilmiselvästi huomattavia ongelmia jatkossa.

Jag har alltså i mitt anförande betonat att jag ställer mig mycket tveksam till att man inför i kyrkolagen så detaljerade stadganden som nu är fallet i kyrkostyrelsens framställning. Det finländska samhället har på senare tid förändrats radikalt i mångkulturell och pluralistik riktning. Det är inte utan vidare klart att det som samhället lagstiftar om står i samklang med kyrkans egna värderingar, som bör bygga på Bibeln och bekännelsen. Jag förordar alltså allvarligt att man ska överväga att inte ta in så här omfattande tjänstemannarättsliga stadgande i kyrkolagen, utan hänskjuta den principiella frågan till den kommitté som ska ta ställning till kyrkolagens grunder och omfattning. Den här frågan är så viktig att man inte, trots att jag måste medge att det finns en tydlig eftersläpning i den nuvarande kyrkolagen, skall så att säga välja en väg som är motsatt till den, som jag hoppas att kyrkan ska gå in för i framtiden. Det vill säga en mera kortfattad kyrkolag, där man koncentrerar sig på det väsentliga för kyrkan, och lämnar frågor åt sidan som inte längre principiellt hör till kyrkan. Jag skulle alltså föredra en klart mer koncentrerad kyrkolag, eftersom den i framtiden också ska behandlas av en riksdag där det mångkulturella kommer att vara en daglig erfarenhet. En mer koncentrerad kyrkolag, i linje med den som finns i Sverige, även om den inte får bli så kortfattad som den svenska är ur ett finländskt perspektiv. Man kan lätt se att kyrkans unika ställning när det gäller lagstiftningen kan komma i konflikt med riksdagens uppfattningar i ett allt mer pluralistiskt och mångkulturellt samhälle. Och det kan bli svårt att få riksdagen att acceptera kyrkomötets eventuellt ändrade förslag i relation till gällande lagstiftning. Å andra sidan kan införandet av generella tjänstemannarättsliga stadganden i kyrkolagen leda till konflikter i relation till kyrkans lära och värden. Vi befinner oss alltså här i en situation, som vi inte har reflekterat tillräckligt över, vare sig när det gäller den här frågan eller när det gäller det generella strategiarbetet i kyrkan. Kyrkan kommer nämligen till exempel år 2015 att befinna sig i en radikalt annorlunda religiös, kulturell och mångfacetterad situation än i dag. Det borde vi som lagstiftare beakta redan nu och inte fatta beslut som går i motsatt riktning.

Paluu