Puheenvuoro



Pruuki Heli, edustaja

Otsikko:
Äänioikeusikäraja seurakuntavaaleissa (Kirkkohallituksen esitys 9/2007)

Täysistunto:
Tiistaina 6 päivänä marraskuuta 2007 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Minunkin puolestani oikein suuret kiitokset kirkkohallitukselle hyvin valmistellusta esityksestä. Minä toivoisin, olisin toivonut, näkeväni mukana myös esityksen äänestysikärajan laskemisesta kirkkoherranvaalissa, ja yhdyn näihin Antin pyyntöihin siitä, että perusteluja vähän enemmän, jos päädytään tähän kirkkohallituksen esitykseen. Tällaisenaankin esitys on minusta oikein tyydyttävä ja ilahduttava.

Olen iloinnut suuresti siitä, miten laajalla yksimielisyydellä tässä kirkolliskokouksessa on äänestysikärajan laskemiseen suhtauduttu. Olen kuullut kuitenkin myös epäileviä ääniä. Ne liittyvät yleensä kolmeen asiaan. Siihen, onko nuori riittävän kypsä äänestämään. Siihen, rynnistävätkö nuoret nyt sitten uurnille ja muuttavatko he nyt liikaa ja liian äkkiä. Kolmanneksi olen kuullut pohdintaa siitä, mitä periaatteellista me äänestysikärajan laskemisella oikein viestitämme.

Pekka Reinikaiselta olen oppinut, että neurologisten tutkimusten mukaan ihmisen aivot kehittyvät aina 25-vuotiaaksi asti. Jos tähän vedotaan, ikärajoja pitäisi kai ennemminkin nostaa. Sivumennen sanoen on tietysti kysyttävä myös, onko tutkimuksia siitä, missä iässä keskimäärin aivot alkavat taas surkastua. Ehkä nämä neurologiset perusteet eivät ole ihan kaikkein kestävimpiä. On aivan varmaa, että useimmilla 16- ja 17-vuotiailla on kasvuprosessi kesken. Niin on kuitenkin myös monilla meillä paljon vanhemmilla. Ja toivottavasti onkin. Ihmisten kypsyysaste vaihtelee huomattavasti, ja vaihtelua on persoonien välillä ehkä vielä laajemmin kuin ikäryhmien välillä. Moni nuori ajattelee oikeasti jo hyvin kypsällä tavalla. Ja on kysyttävä, minkä riskin me siinäkään otamme, jos vaikka epäkypsä nuori äänestäisikin. Hänhän voi käyttää ääntään vain ehdolla olevaa täysi-ikäistä henkilöä äänestääkseen. Riskiä ei siis juurikaan ole. Oletan, että juuri kypsemmät nuoret ovat niitä kiinnostuneimpia äänioikeuden käyttäjiä.

Hieman hupaisalta tuntuu ajatus, että olisimme huolissamme siitä, että liian moni nuori äänestäisi. Meillä kirkossa on aika harvoin ollut ongelmaa siitä, että äänestäjiä olisi liikaa, etenkään seurakuntavaaleissa. On vaikea uskoa, että kaikki nuoret tosiaan aktivoituisivat äänestämään vaikka äänioikeus tulisikin. Ainakaan meidän vanhempien malli ei ohjaa heitä sellaiseen. Lisäksi kaksi uutta äänioikeutettua ikäluokkaa on äänioikeutetuista suhteellisen pieni osuus. Suuria mullistuksia tuskin on siis tiedossa, mutta nuoren kannalta äänioikeus voi tuntua ja se on suuri ja tärkeä asia. Se merkitsee sitä, että hänen mielipiteellään on merkitystä. Uskon, että kynnys äänestää seuraavissakin vaaleissa laskee, kun nuori pääsee äänestämään ensi kerran silloin kun seurakunta on hänelle erityisen tuttu ja läheinen. Ja niin kuin tiedämme, hyvin monen nuoren kohdalla, hyvin monen seurakuntalaisen kohdalla näin on juuri rippikoulun jälkeisinä vuosina.

Pohdinta siitä, mitä periaatteellista me viestitämme äänestysikärajan laskemisella, on jo kiinnostavampi kysymys. Edistämmekö me tahtomattamme lapsuuden lyhentymistä ja vastuun työntämistä nuorille entistäkin nuorempana? Viemmekö me ehkä jotakin pois nuorilta tarjoamalla heille mahdollisuutta äänestää? Vai onko viesti nuorille kenties jotakin muuta? Lapsuuden lyhentyminen on aikamme suuri haaste, johon myös kirkon on reagoitava. Me kirkon kasvattajakentällä, eri tahot jotka siellä työskentelemme ja toimimme, koetamme reagoida tuohon ilmiöön ja pyrimme monin eri keinoin tukemaan lasta ja nuorta hänen kasvussaan. Äänestysoikeus 16-vuotiaana ei kuitenkaan lyhennä lapsuutta. Se antaa nuorelle mahdollisuuden vaikuttaa hänelle läheisessä ympäristössä, seurakunnassa. Jos nuori ei halua vaikuttaa, tai ei tunne itseään siihen kypsäksi, hänen ei tarvitse. Hän saa, kuten kuka tahansa muukin meistä, itse valita äänestääkö hän. Liian suuriin saappaisiin ei tarvitse hypätä, mutta saappaita saa käyttää se, joka osaa ja joka tahtoo.

Teologisessa mielessä konfirmoidut nuoret ovat seurakunnan täysivaltaisia jäseniä. Kun juridista estettä heidän äänioikeudelleen ei ole, teologinen perustelu saakoon kirkossa ratkaista. Päätöksellä äänestysikärajan laskemisesta me viestitämme periaatteessa ja käytännössä nuorillemme sitä, että he ovat meille kirkossa tärkeitä, että me haluamme kuulla mitä heillä on sanottavana ja että heillä on oikeus vaikuttaa seurakunnassaan siinä missä meillä vähän vanhemmillakin. Kiitos.


Paluu