Puheenvuoro



Marjanen Jaana, edustaja

Otsikko:
Kirkon keskushallintoa koskevien kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännösten muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 9/2008)

Täysistunto:
Torstaina 6 päivänä marraskuuta 2008 klo 15.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät sisaret ja veljet. Kristuksen kirkko on ihmiskunnan historian ensimmäinen globaali yhteisö ja siten olemukseltaan varsin moderni. Se on saanut paikallisen ilmenemismuotonsa ensin niin Apostolien teoissa ja Paavalin kirjeissä mainituissa kaupungeissa ja kylissä kuin myöhemmin täällä varsinaisessa Suomessa tai Namibiassa tai kaikkialla maailmassa. Sen tunnistaa kaikkialla tästä elämänmerkistä, Kristuksen rististä. Tietoisuus siitä, että suomalaisina ja luterilaisina kuulumme Kristuksen maailmanlaajaan kirkkoon, on kansainvälistyvässä nykyajassa entistä tärkeämpi.

Siitä syystä on tervehdittävä ilolla tätä esitystä, joka nostaa kirkkomme ulkoasiain hoitamisen kirkkolain tasolle. Nykyisessä kirkkolain säädännössä ulkoasiain neuvostosta säädetään kirkkojärjestyksessä, mutta esimerkiksi hiljattain ilmestyneessä kirkkolain kommentaarissa ei neuvostoa löydy edes hakusanaluettelosta. Oli mukava tulla piispa Revon jälkeen esittämään joissakin kohdin hyvin samansuuntaisia asioita. On siis tärkeää, että kirkon keskushallinnon uudistuksessa kirkon ulkoasiain neuvoston asemaa vahvistetaan. Uutta on se, että sen tehtävät tulevat kirkkolakiin, mikä on tässä jo usein todettu. Uutta on myös se, että kirkon ulkoasiain neuvosto antaa kertomuksen toiminnastaan tälle pleenumille, kirkolliskokoukselle. Sitä ei tarvitse jakaa vain tiedoksi pöydille, vaan se käsitellään täällä.

Kirkkohallituksen esityksen sivulla 36 yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan se, mihin piispa Repokin jo viittasi sieltä aikaisemmista yleisperusteluista, että kirkkohallituksen ulkoasiainosaston johtaminen, toimikuntien asettaminen ja Kirkon Ulkomaanavun säätiön hallituksen jäsenten valinta siirtyisi ulkoasiain neuvostolta kirkkohallitukselle. Näyttäisi siis siltä, että samalla kun asemaa selkiytetään, päätösvaltaa heikennetään. Tätä perustellaan sillä, että ulkoasiain osaston johtamisen tulisi muiden osastojen tavoin kuulua kirkkohallitukselle. Sitten suora sitaatti: "Samoin osaston tehtävää tukevien toimikuntien asettamisen voidaan katsoa kuuluvan kirkkohallituksen toimivaltaan", näin perusteluissa. Siis voidaan katsoa. Peruskysymys on, ovatko osaston toimikunnat eli nykyiset neuvoston toimikunnat osaston vai neuvoston toimikuntia. Aivan yhtä hyvin voitaisiin katsoa, että Kirkon Ulkomaanavun säätiön jäsenten valinta ja näiden toimikuntien asettaminen olisi edelleenkin neuvoston tehtävä. Se on perusteltua juuri siitä asiantuntemuksesta käsin, jota kirkon ulkoasiain neuvosto edustaa. Samoin kuin niistä tehtävistä käsin, jotka nyt kirkkolakiin tulisivat.

Siellä sanotaan, että neuvoston tehtävä on valmistella ja hoitaa kirkon ekumeenisia suhteita ja niihin liittyviä teologisia asioita. Näitä siis valmistelee teologisten asioiden toimikunta. Neuvoston tehtävä olisi vastata ulkomailla asuvien suomalaisten parissa tehtävästä kirkollisesta työstä. Näitä asioita valmistelee kirkon ulkosuomalaistyön toimikunta. Kolmanneksi tehtävänä on edistää kirkon lähetystyötä ja kirkon lähetysjärjestöjen yhteistyötä, ja näitä tietysti valmistelee kirkon lähetystyön toimikunta nykyisessä organisaatiossa, katsotaan, miten tulevaisuudessa käy.

Tästä tehtäväluettelosta puuttuu kansainvälisen diakonian edistäminen. Se on kuitenkin kuulunut ulkoasiain neuvoston tehtäväalueeseen tähänkin saakka ja se voitaisiin sinne liittää hyvin perustellusti kahdesta syystä. Ensinnäkin siksi, että ekumeenisessa liikkeessä on perinteisesti olemassa kaksi toimintalinjaa: todistus eli uskon ja opin kysymysten Faith and order -linja, se mistä piispainkokous antaisi lausuntoja. Toisaalta palvelu eli sosiaalieettisten kysymysten ja kansainvälisen diakonian Life and work -linja. Molemmissa näissä toimitaan kristittyjen yhteyden toteutumiseksi. Toinen syy on se, että lähetysjärjestöt hoitavat monia kirkkomme kansainvälisen diakonian tehtäviä. Olisi luontevaa, että kirkon yhteistyötä Kirkon Ulkomaanavun ja lähetysjärjestöjen kanssa linjattaisiin ja edistettäisiin kirkon ulkoasiain neuvostossa varsinkin, kun näiden edellä mainittujen järjestöjen toiminta mitä suurimmassa määrin on yhteistyötä muiden kirkkojen kanssa. Siis juuri sitä, mikä on ulkoasiain neuvoston tehtävä. Kansainvälisen diakonian edistäminen voitaisiin lisätä KUNin tehtäviin, ja silloin myös Kirkon Ulkomaanavun säätiön hallituksen valinta voisi luontevasti kuulua ulkoasiain neuvostolle, niin kuin se tähän asti on kuulunut. Toivon, että valiokunta ottaa näitä asioita huomioon valmistellessaan mietintöä.


Paluu