Puheenvuoro
Niskanen Hannu
,
kenttäpiispa
Otsikko:
Määräenemmistösäännösten muuttaminen, yleisvaliokunnan mietintö 5/2010 edustaja-aloitteesta 3/2010
Täysistunto:
Keskiviikkona 10 päivänä marraskuuta 2010 klo 9.15
Teksti:
Herr ordförande, kära vänner. Kysymys määräenemmistösäädöksistä on noussut tuon tuostakin kirkolliskokouksen asialistalle. Viimeksi aihetta käsiteltiin perusteellisemmin kymmenisen vuotta sitten, jolloin esitettiin määräenemmistön muuttamista 3/4:sta 2/3:aan. Tämä tuli kuitenkin torjutuksi osin siitä syystä, että kirkollisen harkinnan katsottiin heikkenevän määräenemmistöjen supistamisen myötä. Määräenemmistösäädösten kohdalla on kyse kirkon olemuksesta nousevasta asiasta. Niiden tehtävä on turvata mahdollisimman suuri yksimielisyys ja perusteisiin käyvä harkinta kirkollisessa päätöksenteossa. Toisaalta edellisen asian pohdinnan aikana esiin nousi myös se, että mainittu murtolukumuutos 3/4:sta 2/3:aan olisi käytännössä tarkoittanut enimmilläänkin vain 8 ääntä, joiden kanssakin kirkon oli onnistunut toteuttaa sangen suuria muutoksia, siis 3/4 määräenemmistöllä. Tällä kertaa kyse ei kuitenkaan ole määräenemmistöjen suoranaisesta muuttamisesta vaan kattavan ja perusteellisen selvityksen tuottamisesta, jonka pohjalta mahdollisesti tarpeettomaksi katsotut määräenemmistövaatimukset voitaisiin poistaa ja tarpeellisia muokata sellaisella tavalla, joka kirkon uskon ja opin ydintä vaarantamatta mahdollistaisi nykyistä joustavamman ja tehokkaamman päätöksenteon. Tällaisen selvityksen tarpeellisuutta yleisvaliokunta on pohtinut. Kyseessä ei siis ole mikään vallankumous tai yritys sellaiseksi, vaan nykyisten säädösten tarpeellisuuden selvittäminen, jonka tulokset ja niistä tehtävät johtopäätökset ovat vielä täysin avoimia. Kirkolliskokouksen edellistä päätöstä perusteltiin myös sillä, että määräenemmistösäännöksiä ei tulisi tarkastella erillisratkaisuna, vaan niiden mahdollinen muuttaminen edellyttäisi laajempaa kirkollisen lainsäädännön tarkastelua sekä soveltavien säädösten erottamista kirkon perustaa ja hengellistä olemusta määrittelevistä säädöksistä. Määräenemmistösäädösten muuttamiseen tarvittaisiin siten aloitteen esittämä kattava selvitys, ja kattavan selvittämisen tuottamiseen perusteltu syy. Valiokunta katsoo, että nykyisen lainsäädännön nopea muuttuminen on perusteltu syy määräenemmistösäädösten tarkasteluun. Valtion ja EU:n lainsäädäntö muuttuu nykyään entistä paljon nopeammin säädösten kokonaismäärän jatkaessa kasvuaan. Tämä aiheuttaa kirkolle erityisiä paineita nopeaan kirkkolain muuttamiseen silloin, kun kirkkolain normit liittyvät yleisellä lailla säädettyyn asiakokonaisuuteen. Tältä osin olisi hyödyllistä selvittää, milloin kyseessä on todella kirkon uskon ja opin kannalta keskeinen asia ja milloin ei. Nykyisen kirkkolain ja -järjestyksen kohdalla tällaisen erittelyn tekeminen lienee ilmeisen mahdotonta. Parhaillaan meneillään oleva kirkkolain kodifiointi voisi kuitenkin tarjota mahdollisuuden kirkkolain ja -järjestyksen arviointiin ja uudelleenjärjestämiseen uskon ja opin kannalta keskeisten ja vähemmän keskeisten kysymysten osalta, jos siis niin tahdotaan. Asian selvittämistä tukee myös määräenemmistösäädösten perusteisiin liittyvien kysymysten toistuva esiin nouseminen. Yleisvaliokunta katsookin, että kirkon on nyt johdonmukaista ja tarpeellista tutkia määräenemmistösäädöstensä tarkoituksenmukaisuus ja niiden mahdollisen muuttamisen todelliset vaikutukset, ja siksi valiokunta ehdottaa, että aloite lähetetään kirkkohallitukseen toimenpiteitä varten.
Paluu