Puheenvuoro



Rantanen Leena, kirkkoneuvos

Otsikko:
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2014 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2014-2016 (Kirkkohallituksen esitys 3/2013)

Täysistunto:
Maanantaina 4 päivänä marraskuuta 2013 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Nyt sitten perinteiseen tapaan siirrytään laatikoihin, pylväisiin ja erinäköisiin käppyröihin. Lyhyesti seurakuntien taloudesta viime vuodelta. Ensimmäisenä nämä jo teille varmaan varsin tutuiksi tulleet laatikot ja rahavirrat. Viime vuodesta kannattaa nostaa kaksi asiaa esiin. Ensin huomaatte, että osuus yhteisöveron tuotosta (täällä reunassa alin laatikko) suorastaan romahti. Saimme viime vuonna vain 98 milj. euroa. Jos summaa verrataan yhteiskunnallisiin tehtäviin eli hautaustoimeen, kirkonkirjojen pitoon ja kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten kunnossapitoon, huomataan, että viime vuoden yhteisövero-osuus ei riittänyt edes hautatoimen nettokustannuksiin, muista puhumattakaan. Toinen huolestuttava asia liittyy eläkelaitokseen. Jos näette tuon alimman rivin, huomaatte, että joskin viime vuonna KiEL-vakuutettujen määrä jonkin verran kohosi, niin eläkeläisten määrä kasvoi varsin reippaasti. Ei siitä ole kuin muutama vuosi, kun meillä jokaisella eläkevakuutetulla oli oma nimikkoeläkeläinen. Nyt tilanne on kehittynyt siinä mielessä huonoksi, että meillä on kohta puolitoista, ja saattaa tulla semmoinenkin tilanne, että meillä on jokaisella kaksi nimikkoeläkeläistä.

Sitten verotuloista. Vuosi 2008 on "all time high", jos rahan arvon muutos otetaan huomioon, ja pahaa pelkäämme, että se saattaa sellaiseksi jäädäkin. Tämä vuosi on tosin ollut kohtuullinen siinä mielessä, että yhteisöverotulot ovat kasvaneet 6,7 % edellisvuoteen verrattuna ja kirkollisverotkin ovat jonkin verran plussan puolella. Tuskin kuitenkaan pääsemme samaan kuin vuonna 2008. Sitten nämä jo äsken mainitut yhteiskunnalliset tehtävät verrattuna yhteisövero-osuuteen. Se, miksi viime vuosi oli niin katastrofaalinen, johtuu kahdesta syystä. Ensin yhteisöverokanta aleni 26 %:sta 24,5 %:iin, ja samalla kirkon osuus yhteisöverotulosta (tuolta alhaalta näette nämä luvut) aleni 2,55:stä 2,30:een. Kun heikennystä tulee kahta kautta, tulos on tämän näköinen. Erityisen jännittävä nyt on tietysti ensi vuosi, jolloin yhteisöverokanta alenee 20 %:iin. Miten meidän käy tämän alennuksen yhteydessä? Valtiovarainministeriö on tehnyt esityksen uusiksi jako-osuuksiksi vuosille -14, -15 ja -16. Näette VM:n esityksen (toinen sarake), ja näette myös, mitä VM:n mukaiset jako-osuudet tuottaisivat. Olimme tänä vuonna poikkeuksellisen reippaita ja rohkeita ja laadimme VM:lle annettuun lausuntoon oman ehdotuksemme jako-osuuksista. Lähdimme tavoittelemaan riittävää yhteisöveron tuottoa, joten esittämämme prosentit ovat huomattavasti korkeammat kuin VM:n esittämät. Nähtäväksi nyt sitten jää, mikä lopputulos tulee olemaan. Mutta selvästi voimme havaita, että nämä 108, 116 ja 101 milj. eivät tosiaan riitä edes hautatoimen kustannuksiin.

Seuraavaksi seurakuntien yhteenlasketut vuosikatteet ja tilikauden tulokset 2000-luvulla. Kuten olemme aikaisemminkin huomanneet, vuonna 2010 sekä vuosikatteet että tulokset alenivat kohtuullisen alhaiselle tasolle, ja samalla tasolla tässä sitten ollaan. Kokonaisuutena ajatellen voi sanoa, että nenä on nipin napin vedenpinnan yläpuolella, koska tulokset ovat kuitenkin plusmerkkiset. Seurakuntien välinen hajonta on kuitenkin erittäin suuri. Negatiivisten seurakuntien suhteellinen osuus kasvaa koko ajan, viime vuonna 35 %:lla oli negatiivinen vuosikate ja 63 %:lla negatiivinen tulos. Jos katsotte pylväiden kokoja, huomaatte, että vuodet 2000, 2010 ja 2012 ovat suurin piirtein yhtä korkeat. Tilanne on kuitenkin viime vuonna huomattavasti huolestuttavampi kuin aikaisemmin, koska aikaisemmin seurakuntien lukumäärä oli suurempi, joten suhteellinen osuus oli pienempi. Tämä on sellainen kehitys, jolle pitäisi jotain tehdä. Toivottavasti se on tämä uusi seurakuntarakennemalli, joka tuo jonkinlaista korjausta.

Seuraavaksi varsinaiseen toiminta- ja taloussuunnitelmaan eli Kirkon keskusrahastoon, joka on kolmeosainen: kirkon eläkelaitos, kirkon yhteinen toiminta ja kirkon palvelukeskus. Kirkon eläkelaitoksen osalta esitykset ovat samat kuin viime vuonna, eli työnantajan eläkemaksu on kaikilla sama, 28 % (Suomen korkein), ja eläkerahastomaksu on edelleen 1,2 % kirkollisverotuloista. Tämä kuva kuvaa eläketuloja, eläkemenoja ja rahastosiirtoa. Menot nousevat tasaisesti, eli eläkemenot kohoavat eläke-ennusteen mukaisesti siten, että vanhuuseläkemenot kasvavat noin 10 milj. euroa vuodessa. Eläketulot eivät juurikaan kasva, ne ovat aika tasainen viiva. Kaksi poikkeusta tuossa on: vuodet -12 ja -13. Vuonna -12 työnantajan eläkemaksua nostettiin yhdellä prosenttiyksiköllä ja tänä vuonna otettiin uusi eläkerahastomaksu käyttöön. Siitä johtuvat nämä pienet nousut. Näistä nousuista huolimatta tiedämme, että vuonna -15 eläkkeitä maksetaan osin sijoitustoiminnan tuotoilla. Mutta kuten olen aikaisemminkin sanonut, se ei ole mikään katastrofi, sitä varten rahasto on kerätty. Uusi eläke-ennuste valmistuu taas joulukuussa (edellinen valmistui viime vuoden joulukuussa). Uusi esitellään teille tilinpäätöksen yhteydessä toukokuussa. Eläkemenojen osalta ei todellakaan ole mitään muutoksia. Suuret muutokset tapahtuvat siinä vaiheessa, kun vuonna -17 voimaan tuleva eläkeuudistus toteutuu. KiEL-palkkasummaan liittyy hälyttäviä havaintoja. Palkkasummamme ei kehity siten kuin heikoimman skenaarion mukaan oletettiin. Nyt on uusin heikoin skenaario, joka lähtee siitä, että kirkon työntekijöistä 55+-vuotiaita on noin neljännes. Oletetaan hyvin matemaattisesti että kirkon kentällä kahta eläköityvää kohti palkataan yksi uusi. Suunnitelman alkuvaiheessa työntekijämäärä putoaa jonkin verran enemmän kuin tällä hetkellä voimassa olevassa heikoimmassa skenaariossa. Edelleen oletetaan, että vuonna 2080 työntekijöitä olisi 50 % nykytilasta.

Eläkerahastosta. Tällä hetkellä, syyskuun lopussa, yhteinen eläkerahastomme oli 1 100 milj. euroa. Alkuvuoden tuotto oli 4,3 %. Silloin kun uusi eläkerahastomaksu lanseerattiin, puhuttiin siitä, että sitä kerättäisiin vain 10 vuotta. Se olisi 10 vuotta kestävä ylimääräinen pääomitus ja sen jälkeen palattaisiin taas pelkästään palkkaperusteiseen maksuun. Yhteistyökumppaneidemme avulla on selvitelty, miten todennäköistä olisi, että 10 vuoden pääomittaminen riittäisi siihen, että rahasto kantaisi tarpeeksi pitkälle. Nyt on tultu sellaiseen tulokseen, että jos rahasto olisi vuonna -22, eli silloin kun eläkerahastomaksun periminen päättyisi, noin 1,7 miljardia, se olisi riittävän suuri kantamaan haasteellisten aikojen yli. On aika vaativa tehtävä rahastoa hoitaville saada aikaan 61 milj. keskimääräinen vuosikasvu. Kasvu ei ole suinkaan tasainen. Rahaston pitäisi siis kasvaa 5,6 % joka vuosi vuoteen -22 saakka, jotta saavutettaisiin tuo tavoite. Tämä 5,6 % ei tarkoita vuosituottoa. Vuosituoton täytyy olla huomattavasti suurempi, koska sijoitusten tuotolla koko tämän ajan rahoitamme myös eläkkeitä. Eli aika kovat haasteet meille on asetettu, katsotaan nyt, miten niistä selviydytään. Tämä kuva elää aina vuosittain, koska tämä päivitetään eläke-ennusteiden ja vastuulaskelmien perusteella.

Kirkon yhteinen toiminta. Perusmaksun suuruus on edelleen 8,2 %, ja se peritään vain laskennallisen kirkollisveron perusteella, lisämaksua ei peritä. Nyt vielä kerron, mikä on laskennallinen kirkollisvero.Yritin sitä vuosi sitten repliikkipuheenvuorossani selittää, mutta taisin epäonnistua aika surkeasti, joten yritän uudestaan. Tässä on kaksi seurakuntaa: seurakunta A ja seurakunta B. Keskitytään nyt vain tähän seurakunta A:han. Seurakunta A:n veroprosentti on 1. Tämä kirkollisveroprosentti tuottaa 2 milj. euroa kirkollisverotuloja. Ja koska laskennallinen kirkollisvero on kirkollisvero jaettuna veroprosentilla, niin tässä 1 %:n tapauksessa laskennallinen kirkollisvero on sama kuin kirkollisvero ja seurakunta maksaa meille perusmaksua 164 000 euroa. Jos seurakunta A päättää korottaa veroprosenttia 1,5 %:iin ja olettaa, että myös kirkollisverotulot 1,5-kertaistuvat, niin kirkollisverot olisivat 3 milj. Laskennallinen kirkollisvero on edelleen 2 milj., koska kirkollisvero 3 milj. jaetaan veroprosentilla 1,5. Seurakunta maksaa edelleen 164 000 euroa perusmaksua. Jos A päättää nostaa veron 2 %:iin ja kirkollisverot nousevat 4 miljoonaan, laskennallinen kirkollisvero pysyy edelleen 2 miljoonana, ja perusmaksu on sama 164 000 euroa. Seurakuntien veroprosentin muutos ei siis vaikuta siihen, kuinka paljon seurakunta maksaa perusmaksutuloja Kirkon keskusrahastolle. On hyvä oikaista tämä väärinkäsitys. Minusta on välillä tuntunut, ettei haluta tarkistaa veroprosenttia, koska pelätään, että joku osa verotulojen kasvusta tulisi Kirkon keskusrahastolle. Tämä ei pidä paikkaansa.

Sitten kirkon yhteisen toiminnan tuloslaskelma. Tätä en todellakaan nyt aio käydä tarkasti läpi, vain yhteen asiaan haluan kiinnittää huomiota. Kirkon yhteiseen toimintaan kuuluvat Kirkkohallitus, hiippakunnallinen toiminta ja avustukset. Alariviltä huomaatte, että tarkoituksella olemme tehneet alijäämäisiä talousarvioita useamman vuoden ajan. Näin siksi, että Kirkon keskusrahaston ylijäämällä on haluttu rahoittaa strategisesti merkittäviä yhteisiä hankkeita. Näette myös, että alijäämä on pienenemässä. Vuonna -15 ja -16 se on jo merkittävästi pienempi kuin ensi vuonna. Nyt toivoisin teidän muistavan, että tavoitteena on tehdä vuonna -17 plusmerkkinen tilikauden tulos kirkon yhteisen toiminnan osalta.

Kirkkohallitus. Kirkkohallituksen budjettiesitys on 30,1 milj. euroa. Kirkkohallituksen toiminta jakautuu kahteen osa-alueeseen: perustoimintaan, joka on noin 80 %, ja strategisiin hankkeisiin, noin 20 %. Perustoiminnan muutos ensi vuodelle on 1 %, eli se on kirkkohallituksen täysistunnon asettamien kehysten mukainen. Mitä on kirkkohallituksen perustoiminta? Se on ensinnäkin edunvalvontaa ja vaikuttamista. Siihen menee noin neljännes tästä rahasta. Noin kolmannes on koko kirkon yhteisten tehtävien hoitamista, seurakuntien toiminnan kehittämistä ja tukemista on niin ikään noin kolmannes. Noin 10 % menee Kirkkohallituksen omien tukitoimien hoitamiseen. Seuraava dia avaa tätä tarkemmin. Strategiset hankkeet, joita kansliapäällikkö äsken tarkemmin esitteli, ovat ensi vuonna 5,8 milj. euroa. Se, mikä tekee ensi vuoden kohtuullisen arvokkaaksi, johtuu ensinnäkin vaalivuodesta. Seuraaviin vuosiin eli -15 - 16 olemme jo budjetoineet melkoista laskua. Hengellinen elämä verkossa -hanke päättyy ja tulee osaksi Kirkkohallituksen perustoimintaa. Noin 4 milj. meillä on varaa jatkossakin käyttää strategisiin hankkeisiin siten, että tulos tulee kuitenkin olemaan plusmerkkinen. Hiippakunnat. Hiippakuntien kasvu +4 %, perustoiminta +1,5 %, eli hiippakuntien kehys oli himpun verran suurempi kuin Kirkkohallituksen kehys. Lisäksi talousarvioon on lisätty kansainvälisten hiippakuntasihteerien toimintamenoihin rahaa sekä Kipa-palvelumaksuihin. Kirkon yhteisen toiminnan investoinnit ovat varsin vaatimattomalla tasolla, ainoa poikkeus on ensi vuonna uuden toimitilamme Eteläranta 8:n kalustaminen. Kalustus on pakko uusia täysin, koska työtilamme ovat niin pienet, että nykyiset huonekalumme eivät kerta kaikkiaan mahdu sinne.

Etelärannasta onkin hyvä hypätä Katajanokan kiinteistöjen myyntiin. Näiden kiinteistöjen osalta esikauppakirja on allekirjoitettu viime keskiviikkona ja samalla kauppa myös julkistettiin. Näillä kaikilla neljällä kiinteistöllä, tai kolmella kiinteistöllä ja yhdellä kiinteistöosakeyhtiöllä on sama ostaja, oululainen Quorum Rahastoyhtiöt Oy ja Kalevala Rakennus Oy. Kirkon keskusrahasto, joka vielä toistaiseksi omistaa kiinteistöt, eli A-, B- ja C-talon Satamakadulla, osti Eteläranta 8:sta kuusi kerrosta hintaan 25,3 milj. Nyt Katajanokan kiinteistöt myydään 28,1 miljoonalla ja tätä kauppahintaa on pidettävä hyvänä. Varsinkin kun näette Catellan arvion samoista kiinteistöistä ja huomaatte, että se on huomattavasti alhaisempi kuin mitä näistä saatiin. Kiinteistö Oy Luotsikatu 1, se missä Ulkomaanapu on vuokralla, on Kirkon eläkerahaston omistama. Se myytiin 6 miljoonalla, eläkerahasto vastaavasti osti tilaa 12 miljoonalla, eli neljä kerrosta Etelärannasta. Näitä hintoja ei oikein voi verrata toisiinsa, koska eläkerahasto osti Etelärannasta paljon enemmän tilaa kuin tässä myytiin. Tuohon Catellan hinta-arvioon tätä kuitenkin voi verrata, ja huomaatte, että myyntihinta on parempi. Myynti on siis onneksi ainakin tällä hetkellä päättymässä hyvin. Tosin kaavamuutos on vielä tekemättä, nämä ovat toimistokaavalla. Nyt käynnistyvät viralliset kaavaneuvottelut, joita epävirallisesti tosin on Helsingin kaupungin kanssa jo pitkään käyty. Meillä on kaikki syy olettaa, että asia ratkeaa hyvin, koska Helsingin kaupungin tavoitteena on, että kantakaupungissa on nykyistä enemmän asuntoja. Toivottavasti kaava ensi vuoden aikana vahvistuu, jolloin varsinainen kauppakirja allekirjoitetaan ensi vuoden lopussa.

Sitten Kirkon palvelukeskuksesta. Palvelumaksujen esitetään määräytyvän samoin kuin ennenkin, eli tässä kuvatulla tavalla. Nyt palautan teidän mieleenne tilanteen vuosi sitten. Vuosi sitten marraskuussa esittelin tätä samaa asiaa. Silloin tunnistimme yhden merkittävän haasteen eli sen, että 2017 40 % seurakuntatalouksista siirtyy asiakkaiksi ja palvelumaksuja ei kerry riittävää vauhtia. Perustamisvaiheen laina-arvio oli 11,6 milj. Silloin vuosi sitten katselimme myös sellaisia kuvia, missä vuoden -17 asiakasvirta oli tasaisemmin jakautunut aikaisemmille vuosille. Silloin todettiin, että jos niin tapahtuu, perustamisvaiheen lainamäärää on mahdollista merkittävästi alentaa. Silloin päätettiin, että yritetään aikaistaa näitä vuoden -17 asiakkaita sekä perustetaan Lahden ja Kuopion toimipisteet aikaisemmin. Nyt on vuosi kulunut, ja valitettavasti on tullut muutamia mutkia matkaan, jotka on syytä todeta. Ensinnäkin vuoden -17 asiakkaiden aikaistaminen ei ole toteutunut ihan niin kuin on toivottu, noin 19 - 20 on päättänyt aikaistaa. Mutta harmillisempi juttu on se, mistä kansliapäällikkö jo mainitsikin, eli muutamat suuret yhtymät ovat myöhentämässä asiakkaaksi tuloaan jopa useilla vuosilla, jolloin näiden asiakkaiden palvelumaksutulojen menetyksellä on todella suuri merkitys talouteen ja lainan määrään. Tässä teillä esillä olevassa esityksessä lainan määräksi on arvioitu noin 13 milj. Se saattaa olla optimistinen arvio. Mutta yhtä kaikki, lainasta on selviydyttävä palvelumaksuja korottamatta. Se on aivan selvä, sellainen lupaus on kaikille asiakkaille, muun muassa Kirkkohallitukselle ja kapituleille annettu, ja siitä pidämme kiinni. Indeksikorotus tietysti sallitaan. Nyt olemme laskeneet velkakaton suuruuden. Velkakatto on 16 milj. euroa. Sen yli tämä velka ei voi nousta. Mutta se, että tämä velka olisi 16 milj., tarkoittaa sitä, että kaikenlaisia korjaavia toimenpiteitä on pakko miettiä. Talousarvioesityksessä on uusi avustus, Kipa-avustus, asiakkaaksi tuloaan aikaistaville. Se olisi 1 € / jäsen vuodessa, jos aikaistaa kaksi vuotta, se olisi 2 € per jäsen. Näin yritetään saada riittävää määrää -17-asiakkaita tulemaan joko vuodelle -16 tai -15. Erittäin ikävä päätös, jos sellainen joudutaan täysistunnossa tekemään, on se, että Lahden ja Kuopion toimipisteitä ei voida perustaa lainkaan. Se on todella ikävä, koska se on myös yksi niistä lupauksista, joita kentälle on annettu. On annettu lupaus siitä, että on muitakin toimipaikkoja kuin Oulu. Kipassa yritetään kehittää ja tehostaa järjestelmiä, henkilöstöä ja prosesseja kaikin mahdollisin keinoin edelleen. Se, mitä on jo päätetty, on että siirrytään yhteen asiakaserään vuodessa. Jos muistatte, alunperin ajatus oli, että asiakkaita otetaan kolme kertaa vuodessa, mutta nyt asiakkaita otetaan vain kerran vuodessa, aina 1.1. Tämäkin aikaistaa palvelumaksutuloja. Sitten tietysti seurakunnille suunnattua tukea lisätään kaikin mahdollisin tavoin.

Tämä viimeinen diani koskeekin seurakuntien tukemista muutoksessa. Muistaakseni lupasin teille vuosi sitten, että kaikin keinoin tähän tartutaan. Olemme huomanneet tietysti sen, että erikokoiset asiakkaat tarvitsevat erilaista tukea. Jos ajattelee suurta asiakasta ja pientä asiakasta, ymmärrettiin, että eroa on, mutta että se ero on niin suuri, on yllättänyt. Suuri seurakunta tarvitsee tukea muutoksen johtamisessa, tarvitsee tukea prosessien kehittämisessä ja säästöjen aikaansaamisessa, koska on aivan totta, että osalla suurista seurakunnista on niin linjakkaat prosessit, että säätöpotentiaali on siltä osin aika pieni. On myös totta, että monilla tai ainakin joillakin suurilla seurakunnilla on jo nyt käytössä tietojärjestelmiä, jotka ovat kehittyneempiä kuin Kipan järjestelmät. Tämä on asia, jota juuri parhaillaan koetetaan käydä läpi, ja muutamat suuret antavatkin tässä osaamistaan kehitystyöhön. Keskikokoisen osalta tukea tarvitaan ehkä siirtymisessä sähköisiin järjestelmiin, jos on tähän asti eletty aivan paperisessa maailmassa. Tarvitaan myös tukea prosessien kehittämisessä ja säästöjen aikaansaamisessa. Näissä keskikokoisissa seurakunnissa on suurin säätöpotentiaali, mikäli on eletty paperimaailmassa, tai ainakin joltain osin paperimaailmassa. Pienien osalta haasteena on selvästi tietotekninen osaaminen, ainakin hyvin monissa tapauksissa. Omat nykyiset järjestelmät ovat niin kaukana Kipan tarjoamista järjestelmistä, että on selvästi osaamisvajetta. Pienten osalta onkin mietitty uutta palvelumallia, jota parhaillaan pilotoidaan. Ajatus on, että Kipa tekisi asiakkaan puolesta suunniteltua enemmän, jolloin asiakasta ei välttämättä pakotettaisi täysin sähköisiin järjestelmiin. Asiakas voisi esimerkiksi tehdä paperisen työsopimuksen, jonka Kipa sitten tallentaisi järjestelmään. Vuoden ajan seurakuntien tukeminen muutoksessa on ollut päätehtävä, ja oletan että se jatkuu samana myös tulevina vuosina, ennen kuin kaikki olemme tyytyväisiä Kipan asiakkaita vuonna -17. Kiitos, tässä oli osuuteni tällä kertaa.


Paluu