Puheenvuoro



Eskola Seikko, edustaja

Otsikko:
Yleisvaliokunnan mietintö 1/2007 edustaja-aloitteesta 2/2006, joka koskee kirkkoherranvaalin muuttamista välilliseksi vaaliksi

Täysistunto:
Keskiviikkona 9 päivänä toukokuuta 2007 klo 14.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Minä kiitän valiokuntaa mietinnöstä ja sen puheenjohtajaa hyvästä asian esittelystä, mutta pari kommenttia. Nykyinen kirkkoherranvaali oikeastaan muistuttaa filosofialtaan sitä, mikä oli presidentinvaali sellaisena kuin se 1919 ajateltiin. Suuri hahmo istuu kartanossaan, muut tekevät likaisen työn ja vaalin jälkeen sitten tullaan pyytämään, että hän uhrautuisi. Tämä järjestelmä ei nykymaailmassa toimi. Nyt ehdokas kehuu itseään blogissaan, käy ostarilla jakamassa esitteitä ja puhumassa valitsijain kanssa. Muuten ei henkilövaali nykymaailmassa enää pelaa. Isoissa kaupungeissa aika on nyt kulkenut tämän vanhan henkilövaalitavan ohitse, se näkyy vähäisessä osallistumisessa. Jotta nykyinen vaali toimisi, pitää lähteä siitä, että käydään todellista ja aitoa vaalitaistelua, jossa ehdokkaat panevat itsensä peliin. Se taas on vaikeasti sovitettavissa kirkkoherran imagoon muuten. Koko ajan tässä vaalitavan uudistamisessa on kysymys kahden Suomen ongelmasta. On suurten kaupunkien ja on sitten pienten seurakuntien ja maaseudun Suomi. Jälkimmäiseen nykyinen vaalitapa soveltuu hyvin. Se on oikein mukava Luvialla ja siellä voi sitten käydä ringette-matsissa ja saada mainetta lisää, mutta se ei toimi Helsingissä, eikä isoissa kaupungeissa, ja toimii entistä huonommin, kun mennään yhä suurempiin seurakuntiin.

Toisin kuin valiokunnan herra puheenjohtaja, mielestäni tässä kuitenkin olisi mahdollista löytää kompromissi näiden kahden Suomen välillä, sillä että määriteltäisiin konkreettisesti seurakuntien henkilömäärän pohjalta kumpaa järjestelmää käytetään. Sitä ei voida missään tapauksessa tehdä, että seurakunta itse päättäisi kumpaan järjestelmään mennään. Vuoden 2005 lopussa meillä oli alle 3000:n seurakuntia 200 ja niissä oli 8 %:a kirkon väkimäärästä. Alle 5000:n seurakuntia oli 300 ja niissä oli 17 %:a kirkon jäsenmäärästä. Näin pienen ryhmän vuoksi ei koko reformia ole syytä hylätä, vaikka nykyinen järjestelmä toimisikin hyvin näissä 8:ssa tai 17:ssa prosentissa.

Kuten sanottu, minä pidän kyllä parempana, että siirrytään yhtenäiseen järjestelmään, mutta totean vain, että tässä on realistinen kompromissin mahdollisuus, joka kuitenkin olisi parempi kuin nykyjärjestelmä. Suurissa kaupunkiseurakunnissa aika on kerta kaikkiaan kulkenut nykyjärjestelmän ohi. Jos mennään tähän välilliseen vaaliin, niin samalla on kuitenkin säilytettävä tuomiokapitulin ohjaus ja vaikutus. Se kuuluu mielestäni myös tuomiokapitulin johtamistehtävään. Olen jonkin verran pettynyt seurakuntaneuvostojen toimintaan kappalaisenvaaleissa. Siinä näyttää oman kylän tyttö tai poika liian helposti menevän ulkopuolelta tulevan paremman ohitse. Vaatii kyllä miettimistä, miten tämä asia hoidetaan, mutta joka tapauksessa se suunta, jonka valiokunta nyt on tässä esittänyt, on oikea.


Paluu