Puheenvuoro



Peura Simo, piispa

Otsikko:
Kyselytunti

Täysistunto:
Keskiviikkona 5 marraskuuta 2014 klo 16.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Kuten täällä on jo todettu, edustaja Ala-Kapeen kysymys liittyy perustevaliokunnan mietintöön 1/2014. Kansliapäällikön lainaamassa perustevaliokunnan kannanotossa nostetaan esille kolme asiaa. Ensinnä se, että seurakunta päättää itse lähetysmäärärahojen jaosta. Toiseksi, että seurakuntien on kohdeltava lähetysjärjestöjä yhdenvertaisesti. Kolmanneksi, että järjestöjä koskeva opillinen ja muu arviointi kuuluu kirkon yhteisille toimielimille. Näitä ovat kirkkohallitus, kirkon ulkoasiainneuvosto, kirkon lähetystyön toimikunta, perustevaliokunta ja viimekädessä kirkolliskokous. Pyrin seuraavassa kertomaan, miksi perustevaliokunta katsoi tarpeelliseksi ottaa kantaa edellä kuvatulla tavalla.
Kirkossamme on tehty viime vuosina huomattavan paljon työtä lähetystyön kehittämiseksi niin, että se toteutuu aiempaa vahvemmin kirkon lähetystyönä. Käytössä oleva malli perustuu yhteistyöhön, jossa on monta osapuolta: seurakunnat, kirkkohallitus, ulkoasiainosasto, kirkon lähetystyön keskus ja sen toimikunta sekä seitsemän lähetysjärjestöä ja kirkon ulkomaanavun säätiö. Kirkkohallitus on hyväksynyt lähetystyön peruslinjan vuoteen 2015. Kirkkohallitus ja lähetysjärjestöt ovat allekirjoittaneet perussopimuksen ja sitoutuneet siihen. Kirkon lähetystyön toimikunta on laatinut seurakuntien avuksi ohjeistuksen, jota seurakunnat käyttävät päättäessään lähetysjärjestöjen taloudellisesta tuesta. Kirkon ulkoasianosasto käy vuosittain ohjauskeskustelut lähetysjärjestöjen kanssa, ja raportoi niistä kirkon ulkoasiain neuvostoa. Kirkon lähetystyön toimikunnan kokoonpanoa koskeva lakimuutos, jota me käsittelemme tällä viikolla, selkiyttää rooleja lähetystyötä koskevassa päätöksenteossa. Ja perustevaliokunnan edellä mainittu kannanotto ohjaa seurakuntia.
Valtaosa seurakunnista pystyy ongelmitta soveltamaan kirkon yhteisiä linjauksia ja yhteisiä kriteerejä määrärahapäätöksiä tehdessään. Joissakin seurakuntayhtymissä on otettu käyttöön muita kuin kirkossa yhdessä sovittuja kriteerejä. Tästä on seurannut, että kirkon sisäinen kiistely on siirtynyt seurakuntien luottamuselimiin ja rasittaa seurakuntien elämää. Omien yhteisistä sopimuksista eriävien kriteerien käyttöönotto on lisäksi koettu siten, että päätöksen teossa perussopimuksen edellyttämä yhdenvertaisuus ei toteudukaan.
Perustevaliokunta halusi selventää näistä syistä johtuen sitä, kuinka ja kenen toimesta lähetysjärjestöjen arviointi kirkossa tapahtuu. Kysymys valiokunnan kannanoton velvoittavuudesta on olennainen kysymys kaikkien valiokuntien työskentelyn näkökulmasta. Kysymyksestä on aiheellista keskustella myös tämän kyselytunnin jälkeen. Tuskinpa täällä kukaan haluaa ahkeroida kahta viikkoa vuodessa ja kirjoitella mietintöjä, joilla ei olisikaan merkitystä päätösponsia lukuun ottamatta.
Mikä painoarvo siis perustevaliokunnan kannanotolla on? Keskustelussa on vedottu lainopillisen asiantuntijan Veli-Pekka Viljasen kannanottoon, joka epäilemättä selventää asian juridista puolta. Hän on todennut, että kirkolliskokouksen päätös ei ole seurakuntia juridisesti velvoittava. Samassa yhteydessä Viljanen jatkaa pohdintaansa näin: "Yhdenvertaisuusperiaate tulee tietysti aina ottaa huomioon. Se tarkoittaa seurakuntien päätöksenteossa sitä, että ne perusteet, joilla johonkin rahan jakoon päädytään, eivät saa olla mielivaltaisia. Ne pitää pystyä hyväksyttävästi perustelemaan."
Juuri tästä oli kysymys perustevaliokunnan kannanotossa. Yhteiset arviointikriteerit ja niissä pitäytyminen varjelevat meitä mielivallalta. Jos kukin seurakunta laatii omat kriteerinsä, jotka poikkeavat toisten seurakuntien kriteereistä tai ovat ristiriidassa niiden kanssa, seurauksena on vain sekaannus.
Perustevaliokunnan mietintö ja siihen sisältyvä kannanotto syntyi huolellisen harkinnan jälkeen ja oli myös yksimielinen. Kun asia esiteltiin täällä istuntosalissa, kannanotto nostettiin esille. Isossa salissa kannanottoon ei puututtu millään tavalla. Vaikka se ei olisikaan juridisesti velvoittava, se kuitenkin tässä mielessä ilmentää kirkolliskokouksen tahtotilaa. Jaan kansliapäällikkö Keskitalon näkemyksen, että perustevaliokunnan kannanotto on ohjeellinen seurakunnille. Ja rohkenen myös otaksua, että seurakuntien päätöksen teossa mietinnöllä perusteluineen on merkittävä painoarvo. Esimerkki tästä on Vantaan seurakuntien tämän syksyinen päätös noudattaa jälleen kirkon yhteisesti sovittuja arviointikriteerejä. Professori Jaana Hallamaa totesi tänään, että meidän tulee sietää toisiamme. Uskallan kuitenkin toivoa, että pystymme enempään, emme vain sietämään toisiamme vaan näkemyseroistamme huolimatta myös kunnioittamaan toisiamme.


Paluu