Puheenvuoro



Vesti Aino, edustaja

Otsikko:
Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta 2004-2007
Monikasvoinen kirkko. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2004-2007 (Kirkkohallituksen esitys 6/2008)

Täysistunto:
Tiistaina 4 päivänä marraskuuta 2008 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. On varmasti hyvä ottaa myös kirkon kipukohtia esille, mutta minä löysin täältä kirkon nelivuotiskertomuksesta muutamia kohtia, joissa kerrottiin myös toiminnan lisääntyneen, mikä ilahdutti mieltäni. Kasvatustyössä isoskoulutuksen suosio kasvoi, koulutukseen osallistumisen kasvu oli 20 % ja isosena toimineiden osuus kasvoi 35 %. Myös perhetyö laajeni. Perhekerhoissa kävi 1,19 milj. käyntiä, 3 % enemmän kuin edellisellä nelivuotiskaudella. Tämä on kannustavaa kuultavaa meille kirkon työntekijöille. Kolmas ja tärkein asia, mistä haluan puhua on musiikkitoiminnan lisääntyminen. Sivulla 102 kerrotaan, että vuonna 2007 seurakunnat järjestivät 15 000 musiikkitilaisuutta ja niihin osallistui yli 2 milj. kuulijaa. Musiikkitilaisuuksien määrä kasvoi kertomuskautena 10 % ja osallistujamäärä 5 %. Tämä on kiinnostava asia. Onko niin, että musiikkitilaisuuteen on matalampi kynnys tulla kuin jumalanpalvelukseen. Mitä nuo musiikkitilaisuudet pitävät sisällään? Voi olla, että yhteislaulutilaisuudet ovat lisääntyneet tämän virsibuumin myötä. Meillä on virsikirjassa suuri aarre ja se voi olla yksi evankeliumin viemisen välinen nykyaikana. Se ei ole vain laulukirja, vaan se on yhtä aikaa Raamattu, rukouskirja, musiikillinen päiväkirja ja myös kulttuurihistoria. Se kantaa sisällään satojen vuosien kirkollista historiaa ja myöskin kansojen vaiheisiin ja ihmisten henkilökohtaiseen elämään liittyvää kulttuurihistoriaa. Virsikirjan sisällössä heijastuvat hyvin monenlaiset ajat, katovuodet, uskonpuhdistus, sota-ajat, paremmat ajat, tekniikan kehitys, työttömyys. Virsi toimii terapeuttina, se tuo muistoja ja se yhdistää ihmisiä, tuo muistoja erilaisista yhdistävistä juhlista eri ikäkausina.

Kun katsoin sitten kirkon toimintasuunnitelmaa mitä siellä virren suhteen on suunnitteilla tulevina vuosina, niin luin sieltä, että on tarkoitus virsikasvatusta edistää, tehdä virsitutkimusta ja myös Virsivisaa jatkaa eli tätä kouluille suunnattua virsien tuntemus kilpailua. On hyvä, että virsikirjaa ja sen käyttöä ja virsilaulua edistetään seurakunnissa eri tavoilla. Olin viime kesänä täällä Turussa eräässä pubissa laulamassa virsikaraokea. Seurakunta oli hyvin sekalainen, mutta sekä perusseurakuntalaiset että peruspubilaiset, kaikki tahtoivat laulaa virttä. Kouluissa on Virsivisailu lyönyt hyvin itsensä läpi ja mietin, että voisiko eri ikäisille olla omat Virsivisat. Me arkkihiippakunnan kirkkoherrojen kokouksessa rovastikunnittain kilpailimme Virsivisassa ja se oli hyvin hauskaa.

Tämä virren ympärillä oleva innostus haastaa myös tutkimuksellisiin tarpeisiin. Suomessa on virsiin liittyvää hymnologista tutkimusta, historiaan ja virren tekijöihin liittyvää, mutta tarvittaisiin myöskin toisenlaista tutkimusta. Tietoa siitä, että mitä virsiä lauletaan ja millä tavalla, mikä asema virsillä on vaikkapa koulumaailmassa ja millä tavalla virsi vaikuttaa ja sanoittaa nykyihmisen kokemusta, millä tavalla se luo yhteisöllisyyttä, tai mistä kertoo sitten se, että virttä ei lauleta, vaan sitä kuunnellaan muun muassa julkkisten laulamana. Yksi perustava kysymys on nimen omaan se, että mitä virsiä käytetään, eli käyttötutkimusta, tarvitaan peruskartoitus tästä. Virren vaikutusta ja sen eri osien merkitystä voisi myöskin tutkia eri konteksteissa. Kirkon tutkimuskeskuksessa on varmasti tietotaitoa organisoida sellainen monitieteinen tutkimus virsikirjan käytöstä, esimerkiksi sosiologian, käytännön teologian, kasvatustieteen, kulttuurihistorian, kirkkomusiikin, kulttuuriantropologian ja kansanmusiikin tutkimuksen alueilta. Uskoisin, että myös tutkimustieto voisi omalta osaltaan auttaa meitä näkemään virsikirjan monipuolisen arvon ja antaisi tietoa virsilaulun tarpeisiin ja saisi meitä pitämään myös virsilaulua elinvoimaisena kirkossamme.



Paluu