Puheenvuoro
Tähtinen Tapio
,
edustaja
Otsikko:
Kirkon paikallistason rakenteita koskevan sääntelyn muuttaminen, lakivaliokunnan mietintö 1/2015 kirkkohallituksen esityksestä 3/2014 - Ensimmäinen käsittely (jatkuu)
Täysistunto:
Keskiviikkona 6 päivänä marraskuuta klo 18.00
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat.
Elämme muutoksen keskellä. Tulevaisuudessa 80 % suomalaisista asuu kaupungeissa. Tällä hetkellä luku on noin 70. Ja noin 300 000 ihmistä on viimeisen 7 vuoden aikana jättänyt kirkon. Sekin kehitys jatkuu todennäköisesti. Tästä kehityksestä huolimatta toivon, että maaseudullakin seurakunta toimisi ja olisi elävä. Ja samalla, kun sieltä lähtee ihmisiä, sieltä lähtee paljon työpaikkoja. Siitä huolimatta toivon, että Kuopion hiippakunnassa siellä Iisalmessa se Olvi säilyttäisi ne työpaikat. Ja tämä minun on helppo todeta, koska meillä Keravalla on panimo omasta takaa. Mutta se iso muutos oikeastaan, mikä on meneillään, on se, se on kulttuurinen muutos. Ja se on se, että erilaisuus ja moninaisuus lisääntyvät kokoajan ja se synnyttää erilaisia kuplia. Muitakin kuplia kuin sen kuuluisan Kallion punavihreän kuplan. Me kaikki todennäköisesti elämme jossakin kuplassa ja voi olla, että kirkolliskokouskin on oma kuplansa. Mutta samaan aikaan, kun tämä erilaisuus ja moninaisuus lisääntyvät, niin samaan aikaan keskinäinen riippuvuus kasvaa. Ja tämä ilmiö on minusta näyttänyt olevan kirkolle erityinen haaste. Siis samaan aikaan kuin erilaisuus ja moninaisuus kasvaa, myös keskinäinen riippuvaisuus kasvavat. Tämä on haaste yhteiskunnalle, mutta myös kirkolle. Ja tämä edellyttää sellaista taitoa, miten osaamme yhdistää erilaisuutta osaksi kokonaisuutta, se on keskeinen haaste tulevaisuudessa. Miten osaamme yhdistää erilaisuutta osaksi kokonaisuutta? Ja tässäkin käsiteltävässä asiassa, minusta tämä näkökulma pitäisi pystyä ottamaan huomioon. Ja minä itse uskon sitä, että juuri lakivaliokunnan esitys pystyisi toteuttamaan tätä näkökulmaa parhaiten. Ja voi olla, että esityksen läpimeno edellyttäisi kompromisseja. Täällä on tehty yksityiskohtaisia esityksiä joistakin muutoksista. Ja toivon, että näihin kompromisseihin tässä salissa olisi valmiutta. Ainakin itse olen niihin valmis.
Diakoniatyön osalta haluan todeta sen, että minusta diakoniatyöllä on ratkaiseva merkitys seurakuntien tulevaisuudessa. Kuulitte oikein, minusta sillä on ratkaiseva merkitys Suomen seurakunnassa. Kokonaan toinen asia on se, tapahtuuko se virkatyönä vai diakonian kansanliikkeenä. Itse uskon enemmän jälkimmäiseen. Ja toivon, että tällainen kansanliike todella syntyisi kirkossamme ja seurakunnassa. Se on uskon elämistä todeksi. Tulen Keski-Uudeltamaalta, voisi sanoa, että meidän seurakunnat eivät tarvitse tätä uudistusta. Siitä huolimatta näemme, ehkä emme ihan kaikki, mutta valtaosa, tämän mahdollisuutena. Ja toivon, että mahdollisimman moni voisi tarkastella asiaa nimenomaan mahdollisuuksien näkökulmasta. Ei uhkakuvien, tai pakon näkökulmasta.
Tehtävämme on viedä ilosanomaa koko kansalle. Mitenkähän se onnistuu tämän asian kanssa? Mutta edustaja Pitkäsen sanoin, avatkaamme ovi uudistuksen hengelle. Ehkä se ilosanomakin löytyy. Minä olisin toivonut, että juupas-eipäs -keskustelun lisäksi tässä salissa olisi ollut paljon konkreettisia ehdotuksia sellaisten kompromissien löytämiseksi, että esitys olisi hyväksyttävissä. En tiedä tarkoittiko piispa Vikström omansa sellaiseksi, mutta jään odottamaan vielä jäljellä olevia puheenvuoroja, että jospa niitä tarvittaessa tulisi. Moni teistä tiesikin kantani asiaan, tulen siis painamaan vihreää nappia. Ja rohkaisen teitä tekemään saman, mikäli näette mahdollisuuksia lakivaliokunnan esityksessä.
Paluu