Puheenvuoro



Keskitalo Jukka, kansliapäällikkö

Otsikko:
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2012 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2012 - 2014 (Kirkkohallituksen esitys 11/2011)

Täysistunto:
Maanantaina 7 päivänä marraskuuta 2011 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät edustajat. Tämän puheenvuoroni tarkoitus on käsillä olevan suunnitelman pohjalta luoda kokonaiskuvaa kirkon ja kirkkohallituksen näkymistä vuosille 2012-2014. Keskityn erityisesti kirkkohallituksen strategisiin tavoitteisiin ja kehittämishankkeisiin. Omassa puheenvuorossaan kirkkoneuvos Rantanen hahmottaa talouden kokonaisuutta.

Kirkkohallituksen tavoiteasettelun lähtökohtana on luonnollisesti kirkkohallitukselle kirkkolaissa annetut tehtävät. Varsin iso osa toiminnasta kirkkohallituksessa ja siten myös menoista liittyy pakollisiin lakisääteisiin viranomaistehtäviin ja kirkolliskokouksen toimeksiantoihin. Harkinnanvarainen kehittämistoiminta on tapahtunut paljolti erillisten kehittämishankkeiden kautta, joita on rahoitettu keskusrahastoon kertyneellä ylijäämällä ja näin hyödytetty kaikkia seurakuntia tasapuolisesti. Se tosiasia, että suurin osa menoista on sidottu lakisääteisiin tehtäviin, tuli hyvin selvästi ilmi kirkkohallituksen strategiaprosessissa noin vuosi sitten. Kun kirkkohallitus luonnollisestikaan ei voi jättää lakisääteisiä tehtäviä hoitamatta ja siirtää resursseja kehittämistoimintaan, muodostuu ja muodostui strategian keskeiseksi merkitykseksi se, että annettujen lakisääteistenkin tehtävien toteutustapaa tarkastellaan uudesta näkökulmasta strategisten painopisteiden läpi. Siksi seuraavina vuosina kirkkohallituksen toimintaa pyritään tarkastelemaan strategiseksi painopisteeksi asetetun kirkon edunvalvonnan ja vaikuttamistoiminnan näkökulmasta.

Valitun strategisen painopisteen taustalla on kaksi perushavaintoa: ensinnäkin kirkon etu ei tule automaattisesti enää huomioiduksi poliittisissa prosesseissa ja lainsäädäntövalmisteluissa tai vaikkapa verotuksessa ellei kirkkohallitus jatkuvasti valvo asioita ja pyri aktiivisesti niihin vaikuttamaan. Eikä tietysti ainoastaan kirkkohallitus, vaan kirkko kokonaisuutena. Toiseksi kirkon ja sitä myötä myös kirkkohallituksen käytössä olevat resurssit pienenevät todennäköisesti lähiaikoina. Tämän seurauksena on mietittävä toimintatapoja, joilla lakisääteiset tehtävät ja kehittämistehtävät hoidetaan siten, että uudet strategiset tavoitteet toteutuvat. Tämä kaikki siis todennäköisesti nykyistä pienemmillä resursseilla. Juuri tähän näkökulmaan liittyykin yksi tässä suunnitelmassa esitellyistä hankkeista. Kaksivuotinen kirkkohallituksen strategian toimeenpanohanke, jossa on tarkoituksena kehittää kirkkohallituksen toimintatapaa siten, että osaamista suuntaamalla ja kehittämällä tehtävät voitaisiin hoitaa nykyistä enemmän verkostoyhteistyössä hiippakuntien, seurakuntayhtymien ja kirkollisten järjestöjen kanssa siten, että kirkkohallituksen osalta työntekijämäärää voitaisiin hallitusti vähentää lähivuosina. Haasteena tosin on, että näin aikaansaatu henkilöstövähennys joudutaan kohdentamaan olemassa olevista hankkeista kirkkohallitukselle jääviin ylläpitotehtäviin. Näin esimerkiksi Hengellinen elämä verkossa -hanke kokonaisuuden osalta. Toinen uusi hanke on seurakuntien rakennemuutoshanke, joka on tavallaan jatkoa vanhalle projektille, mutta myös selkeästi uusi hanke. Hallitusohjelmaan kirjatut tavoitteet kuntarakenteen muuttamisesta edellyttävät toimenpiteitä kirkolta. Hankkeen taustavakaumuksena on ajatus, että kirkko ei todennäköisesti kykene vastaanottamaan kuntarakenteen muutoksen tuomia haasteita nykyisellä seurakuntarakenteita koskevalla lainsäädännöllään. Hankkeen tavoitteena on kirkolliskokoukselle tehtävä konkreettinen esitys kirkon paikallisrakenteiden uudistamiseksi ensi kirkolliskokouskaudella. Tätä ajatusta kirkkoneuvos Pihlaja esittelee todennäköisesti kyselytunnilla tarkemmin.

Muutama sana Kitke -hankkeesta eli kirkonkirjojen ja niiden tietojärjestelmien kehittämishankkeesta. Asiaa koskeva lainsäädäntö tulee voimaan tulevan joulukuun alusta eli muutaman viikon kuluttua. Kirkon jäsentietojärjestelmän tietohallintojärjestelmät valmistuvat välttämättömien testausjaksojen jälkeen tammikuussa, mistä lähtien järjestelmän käyttöönotto on mahdollinen. Ohjausryhmän linjauksen mukaisesti käyttöönotto toteutetaan vaiheistetusti kevään 2012 aikana siten, että vanhaa järjestelmää pidetään käyttöönottojakson ajan rinnalla. Näin varmistetaan palvelun toimivuus kaikissa tilanteissa. Hengellinen elämä verkossa -hankekokonaisuus loppuu nykymuotoisena hankkeena vuoden 2012 lopussa. Parhaillaan mietitään, miten hankkeessa syntyneiden uusien toimintatapojen ylläpito ja koordinointi hoidetaan kirkkohallituksen yksiköiden ja osittain verkostomaisesti yhteistyössä esimerkiksi seurakuntayhtymien kanssa, joilla on resursseja ja osaamista tämänkaltaisissa asioissa. Kirkon palvelukeskus eli Kipa aloittaa virallisesti toimintansa ensi vuoden alussa. Syytä on siis viimeistään nyt oppia pois Heta-nimestä ja ottaa käyttöön uusi lyhenne Kipa. Nimen muutoskin kertoo omalta osaltaan siitä, että hankevaihe päättyy ja normaali toiminta alkaa. Tarkoitus on, että kirkkohallituksen täysistunto hyväksyy loppuvuodesta palvelukeskuksen johtosäännön ja nimeää toimintaa ohjaavan johtokunnan. Oulun toimipiste on aloittanut syksyllä ja ensi vuonna aloittaa ruotsinkielinen toimipiste Porvoossa. Seurakunnat tulevat Kipan asiakkaiksi viiden vuoden siirtymäajalla siten, että uusia asiakkaita otetaan noin 35 seurakunnan vuosivauhdilla. Kipan käynnistyminen etenee nyt juuri tällä hetkellä varsin rivakasti ja myönteisissä merkeissä. Lopuksi haluan esittää kysymyksen, millaiselta kirkkomme tulevaisuus näyttää nyt käsiteltävänä olevan suunnitelman tarjoamasta ikkunasta katsoen. Ensinnäkin, sanoisin että ykköstavoite myös kirkon talouden ja toimintaedellytysten säilymisen kannalta, mutta ei tietenkään ainoastaan sen vuoksi, on jäsenpito. Jos kohta nykyisten jäsenten pitäminen on haasteellista, niin vielä paljon haasteellisempaa on uusien jäsenten saaminen. Siksi meidän tulisi todella panostaa siihen, että ne ihmiset, jotka ovat jäsenenä nyt, myöskin pysyisivät kirkon jäseninä. Nyt koko kirkon ja kirkkohallituksen tulee panostaa jäsenpitoon ja erityisesti suurimpien vuotokohtien tukkimiseen. Toinen johtopäätökseni on se, ettei tätä kuitenkaan onnistuta tekemään tempuilla, vaan vahvistamalla vielä enemmän sitä, missä kirkko ja seurakunnat ovat jo hyviä. Näistä asioista myös tämä suunnitelma kertoo niin hiippakuntien osalta kuin myöskin kirkkohallituksen toiminnan osalta. Hyvä kirkko on ihmisten kohtaamisessa. Tähän on panostettava. Tämä merkitsee muun muassa sitä, että meidän tulee pystyä keventämään hallinnollisia rakenteita ja turvaamaan seurakunnallisten lähirakenteiden toimivuus ja ihmiskasvoisuus. Kolmas johtopäätökseni on, että nämäkään sinänsä välttämättömät toimenpiteet eivät riitä ellei kirkon perustehtävä ole koko ajan kirkkaana mielessä niin kirkkohallituksessa, hiippakunnissa kuin tietysti ensisijaisesti seurakunnissa. Jotta näin olisi, kirkon tulee olla yhä selvemmin hengellinen yhteisö, joka ei ainoastaan tarjoa viitekehystä ihmisten etsinnälle, vaan tarjoaa myös uskosta nousevia vastauksia ihmisten etsintään. Kirkon jäsenyys muuttuu jälkimodernissa ajassa yhä enemmän tietoiseksi asiaksi ja siksi kirkon tulee pitää rohkeasti evankeliumia esillä, jotta ihmisillä olisi mihin kyselyssään tarttua. Näistä vastauksista monelta osin kertoo myös nyt käsillä oleva suunnitelma.


Paluu