Puheenvuoro



Salmi Samuel, piispa

Otsikko:
Yleisvaliokunnan mietintö 1/2007 edustaja-aloitteesta 2/2006, joka koskee kirkkoherranvaalin muuttamista välilliseksi vaaliksi

Täysistunto:
Keskiviikkona 9 päivänä toukokuuta 2007 klo 14.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät kirkolliskokousedustajat. Nyt käsiteltävä asia on vaikea kysymyskokonaisuus, niin kuin olemme jo käydystä lähetekeskustelusta voineet havaita ja niin kuin jo aikaisemmissa vaiheissa, kun tästä asiasta on keskusteltu kirkolliskokouksessa. Itse ilahduin kovasti perustevaliokunnan antamasta lausunnosta ja sen viimeisestä kappaleesta käsiteltävässä asiassa. Siinä kiinnitetään oikealla tavalla huomiota siihen, että kirkkomme seurakunnat poikkeavat merkittävästi toisistaan, ja täällä on ilmaistu myöskin tahto, että rinnakkaisia vaalitapoja voitaisiin pitää esillä. Tämä erittely, mikä perustevaliokunnan kannassa on esillä, soveltuu mitä erinomaisimmin juuri pohjoisimman Suomen olosuhteisiin ja tilanteisiin. Minulla on se vaikutelma, että joskus puhumme ikään kuin kahdesta erilaisesta kulttuurista tässä maassa asettamatta niitä ollenkaan erilaiseen arvoasetelmaan keskenään. Se, että Helsingissä voidaan keskeiseen virkaan seurakunnallisessa mielessä valita kirkkoherra noin 200 äänellä, on toki merkki siitä, että jotain korjattavaa tässä vaalijärjestelmässä täytyy olla isoja keskuksia ajatellen. Samaan aikaan asetan rinnalle sitten esimerkiksi viime sunnuntain vaalin Oulun hiippakunnassa, jossa Himangan seurakuntaan valittiin kirkkoherra 444 äänellä yhteisäänimäärän ollessa noin 500. Pienen seurakunnan äänimäärä on puhutteleva ja aivan tuoreen vaalin tulos. Se jatkaa vain samaa sarjaa, johon täällä muun muassa edustaja Marjokorpi viittasi.

Kahdesta kulttuurista tässä nyt on kysymys. Ei ainoastaan sillä akselilla, että maaseutu-kaupunki, vaan puhun myös kulttuurista pohjoinen-etelä. Itse näen Oulun hiippakunnan tilanteen sellaisena näissä vaaleissa, että siellä kirkon jäsenyyttä on eletty ja eletään myös seurakunnallisten vaalien ja kirkkoherranvaalien kautta. Vaalit ovat lisänneet kirkon jäsenyyden sitoutuneisuusluonnetta ja meidän on hyvä pitää mielessä, että vaikka me emme elä Pohjois-Suomessa enää mitään yhtenäiskulttuuria, siitä huolimatta kirkko on keskellä kylää ja minä luulen, että siinä on kysymys juuri tietystä omaleimaisesta kulttuurista. Sitä on myös vahvistettu aina tietyllä tavalla erilaisten, tällaisten vaalienkin kautta, jossa ihmiselle on etsitty kasvot. Niin äänestäjän kasvot kuin sen kasvot, joka pyrkii virkaansa.

Niinpä haluan kertoa sen mielenkiintoisenkin tiedon, mitä ehkä me kaikki emme tiedä, että esimerkiksi Oulun kasvavan keskuksen ympärillä olevissa seurakunnissa kirkon jäsenmäärä tällä hetkellä on lähes kaikissa ympäristökunnissa reilusti yli 90 %. Oulun keskustassa, Oulun kaupungissa jäsenmäärä on ollut laskussa niin kuin muissakin isoissa keskuksissa. Mutta tämä on se todellisuus, missä me elämme pohjoisessa Suomessa.

Sitten minä ajattelen juuri harvaan asuttuja alueita, missä hyvin pitkienkin etäisyyksien takaa on lähdetty äänestämään kirkkoherraa; vaikka siitä olisi syntynyt myös henkilökohtaisia kustannuksia, liikkeelle on lähdetty. Eikä ainoastaan mistään herätysliikepoliittisista syistä tai tämän kaltaisista "oman miehen hakemisen halun" siivittämistä pyrkimyksistä, vaan nimenomaan siitä, että minä olen joku ja haluan antaa ääneni, haluan olla seurakuntalainen, seurakunnan vaikuttava jäsen. Tämä on pohjoissuomalaista kulttuuria.

Nyt, jos lähdetään siitä, että seurakuntien rakennemuutosvaiheitten keskellä vielä annetaan viesti siitä, että kirkkoherran välitön vaali siirtyy välilliseksi, luulen, että viesti ei ole tässä historiallisessa kontekstissa kovinkaan onnellinen ajatellen juuri kirkkoon sitoutumisen astetta. Pitäisin tämänkaltaista ehdotusta, tällaista "monoliittista" ehdotusta koko kirkkoamme ajatellen, valitettavana ja suorastaan, jos en nyt vahingollisena, niin kuitenkin hyvin arveluttavana tässä vaiheessa, jossa me keskustelemme nimenomaan seurakuntarakenteen uudistuksesta ja siitä, miten joka tapauksessa päätöksenteko siirtyy kauemmas, vaikka historian trendi olisikin johtamassa tämänkaltaiseen perusratkaisuun jossakin vaiheessa. Pidän edellä mainituista syistä ja toiseksi siitä syystä, että seurakuntarakenneprosessi on nyt näin voimakkaasti menossa, tätä nyt tehtyä esitystä tähän tilanteeseen vielä soveltumattomana, enkä kannata tämän asian viemistä eteenpäin.


Paluu