Puheenvuoro



Pyhäjärvi Pirjo, edustaja

Otsikko:
Kirkkoherranvaalia koskevien kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkon vaalijärjestyksen säännösten muuttaminen, lakivaliokunnan mietintö 5/2011 kirkkohallituksen esityksestä 6/2011 - Ensimmäinen käsittely

Täysistunto:
Tiistaina 8 päivänä marraskuuta 2011 klo 12.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja. Hyvät kirkolliskokousedustajat. Noin viisitoista vuotta sitten Rovaniemen pitkäaikainen ja pidetty kirkkoherra jäi eläkkeelle. Kuultuaan asiasta työtoverini parahti kauhistuneena: "Eihän sellaista voi tapahtua, kirkkoherra ja seurakunta ovat minulle yksi ja sama asia." Niinpä. Kirkkoherra on seurakunnan kasvot. Pelkkä suhdetoiminta ei kuitenkaan tässä virassa riitä, vaan pitää olla hengellistä ja hallinnollista johtajuutta, ihmisten ja asioiden johtamista, sielunhoitajan, diplomaatin ja erotuomarin kykyjä. Ei saa pelätä vaikeisiinkaan asioihin tarttumista. Pitää osata sanoa kyllä ja ei oikeassa paikassa. Eduksi on, jos osaa laulaa ja saarnata. Ei ole yhdentekevää kuka valitaan kirkkoherraksi. Kirkkoherran valintatapa on ollut yksi kirkollisen keskustelun kestoaiheita. Tämäkin kirkolliskokous käsittelee asiaa jo toista kertaa. Sekä välittömällä että välillisellä vaalilla on kannattajansa. Käsiteltävänä oleva kirkkohallituksen esitys tuo pulmaan ratkaisun. Otetaan käyttöön kaksi vaihtoehtoista vaalitapaa ja annetaan seurakunnalle keskeinen rooli vaalitavan valinnassa. Kirkkohallituksen esityksessä kirkkoherran vaalin uudistamiselle on asetettu kolme tavoitetta. On luotava edellytykset parhaan mahdollisen hakijan valinnalle. Valintamenettelyä on lyhennettävä ja selkeytettävä ja seurakuntien yksilölliset tarpeet on otettava huomioon. Lakivaliokunta on asiaa käsitellessään yrittänyt pitää nämä hyvät tavoitteet mielessä. Olemme myös laajasti keskustelleet lähetekeskustelussa esitetyistä näkökohdista ja vain osa näistä perusteellisista pohdinnoista on tuottanut jonkin maininnan mietintöön.

Asiantuntijana kuulimme kirkkoneuvos Pihlajan lisäksi hallintoneuvos Lauri Tarastia, joka on vaalilainsäädännön ehkä paras asiantuntija Suomessa. Hänen kannanottonsa selkeyttivät valiokunnan käsitystä siitä, mikä on vaalilainsäädännössä mahdollista. Esimerkiksi kirkkohallituksen ehdottamaa perusratkaisua, kahden vaihtoehtoisen vaalitavan järjestelmää, hän piti seurakuntien kannalta tarkoituksenmukaisena ja mahdollisena ratkaisuna, vaikka vaalilainsäädäntö ei muutoin tällaista järjestelmää tunnekaan. Sekä välitön että välillinen vaali toteuttavat demokratian pelisääntöjä. Myös vaalitavan valinnassa oleellisimmaksi kriteeriksi nousee siten tarkoituksenmukaisuus, joka on ratkaistava paikallisten olojen perusteella. Näin ollen kirkkohallituksen esittämä vaihtoehto, jonka mukaan vaalitapa ei määräydy väkiluvun tai muun kaavamaisen kriteerin perusteella, on hyvä. Seurakunnan omat luottamushenkilöt ovat parhaita arvioimaan kumpi tapa tietyissä olosuhteissa soveltuu parhaiten ja tuottaa parhaan lopputuloksen.

Eniten kritiikkiä on saanut osakseen se, että kirkkohallituksen esityksessä on välillinen vaali asetettu ensisijaiseksi vaalitavaksi. Myös perustevaliokunta on katsonut, että suora vaali voisi edelleen olla ensisijainen. Lakivaliokunnan mielestä kumpikin ensisijaisuusjärjestys on sinänsä mahdollinen. Käydyn keskustelun huomioon ottaen lakivaliokunta on muuttanut pykäliä siten, että nykyinen välitön vaali säilyy ensisijaisena ja jos seurakunta haluaa, se voi tuomiokapitulilta pyytää välilliseen vaaliin siirtymistä. Vaalitavan valintamenettelyyn valiokunta ei ole tehnyt muutoksia, vaan se on kirkkohallituksen esityksen mukainen. Vaalitapojen ensisijaisuusjärjestyksen muutoksesta on seurannut pieni säädöstekninen kauneusvirhe. Loogista olisi, että kirkkojärjestyksen 6 luvun vaalia koskevat tarkemmat säännökset olisivat vastaavassa järjestyksessä, eli ensin olisivat välittömän vaalin säännökset ja sitten välillisen vaalin säännökset. Säännösten keskinäisen järjestyksen muuttaminen olisi kuitenkin edellyttänyt laajaa viittaussäännösten tarkistamista, mihin ei tässä aikataulussa ollut mahdollisuutta. Niinpä kirkkojärjestyksen säännökset ovat kirkkohallituksen esityksen mukaisessa järjestyksessä. Siitä ei kuitenkaan liene haittaa käytännön elämässä.

Lakivaliokunta on täydentänyt kirkkohallituksen esitystä lisäämällä kirkkolain 8 luvun 1 §:ään uuden kolmannen momentin, joka koskee välilliseen vaaliin siirtymistä koskevan pyynnön tekemistä siinä tapauksessa, että kahdella tai useammalla seurakunnalla on yhteinen kirkkoherra. Säännöksen mukaan tuomiokapituli voi päättää, että yhteinen kirkkoherra valitaan välillisellä vaalilla, jos joku yhteisen kirkkoherran viran seurakunnissa sitä pyytää. Jos yhteisen kirkkoherran seurakunnat eivät ole vaalitavasta yksimielisiä, tuomiokapituli joutuu kaikkia osapuolia kuultuaan ratkaisemaan asian. Tässä tilanteessa tuomiokapituli siis joutuu tosipaikan eteen. Tavallisissa yhden seurakunnan tilanteissahan lienee niin, että vain erityisen poikkeuksellisissa tapauksissa tuomiokapitulilla on syytä poiketa seurakunnan pyynnöstä. Tuomiokapitulin roolin osalta lakivaliokunta on päätynyt samaan lopputulokseen kuin kirkkohallitus. Kummassakin vaalitavassa on tärkeää, että tuomiokapitulin asiantuntemus tulee seurakunnan käyttöön. Välittömässä vaalissa tuomiokapituli tekee vaaliehdotuksen ja välillisessä vaalissa kapituli antaa hakijoista lausunnon. Välittömässä vaalissa, joka on siis kansanvaali, valitsijoille annettava informaatio on julkista. Silloin vaaliehdotus, eli ehdolle pano on hyvin toimiva systeemi. Myös ehdokkaiden lukumäärän rajaaminen on tarkoituksenmukaista suorassa vaalissa, niitä on siis kolme. Välillisessä vaalissa luottamushenkilöille voidaan antaa tietoa eri tavalla kuin kansanvaalissa. Tällöin tuomiokapitulin lausunto on hyvä ja tehokas väline. Keskustelussa on myös huomautettu, että vaaliehdotukseen tai lausuntoon johtavan prosessin eri tuomiokapituleissa tulisi olla yhdenmukainen. Tämä asia saa kuitenkin jäädä tuomiokapituleiden omaan harkinnan ja keskinäisen neuvonpidon varaan. Siitä emme siis ole rustanneet mitään pykälää. Lähetekeskustelussa tuotiin myös esiin, että välillisen ja välittömän vaalitavan tulisi menettelyltään mahdollisimman pitkälle muistuttaa toisiaan. Lakivaliokunnan mielestä välitöntä vaalitapaa on syytä vielä kehittää. Mutta on kuitenkin muistettava, että kysymyksessä on kaksi erilaista vaalitapaa, jotka perusluonteensa vuoksi ovat erilaisia. Kirkkohallituksen esityksen mukaan välitöntä vaalia muutetaan siten, että luovutaan ylimääräisestä vaalisijasta. Lakivaliokunta pitää muutosta aiheellisena. Ylimääräinen vaalisija on ollut vaikeasti ymmärrettävä sekä äänestysteknisesti että lopputuloksen määräytymisen kannalta. Niin sanotun riviseurakuntalaisen on ollut mahdotonta ymmärtää, ettei ylivoimaisesti eniten ääniä saanut aina tulekaan valituksi.

Lakivaliokunnan mielestä tulevaisuudessa voitaisiin harkita olisiko syytä lisätä vaalisijojen määrää, kun ylimääräisestä vaalisijasta on luovuttu. Lakivaliokunta keskusteli tästäkin kysymyksestä perusteellisesti, mutta tuli siihen tulokseen, ettei muutoksen tekemiseen ole eväitä pelkästään valiokunnan keskustelun pohjalta. Välittömän vaalin yhtenä epäkohtana on pidetty kaksinkertaista muutoksenhakumahdollisuutta. Nykyisin voi ensin valittaa vaaliehdotuksesta ja sitten, kun vuoden tai kahden kuluttua on päästy vaaliin, vaalin lopullisesta tuloksesta. Koska vaaliehdotuksessa osa hakijoista voi jäädä kokonaan vaalin ulkopuolelle, siitä on voitava valittaa. Lakivaliokunnan mielestä muutoksenhaku voisi kuitenkin tapahtua osana vaalin lopullista tulosta koskevaa muutoksenhakua. Tämä tietysti muodostaa jonkinlaisen hallinnollisen aikapommin, kun pitkän ja raskaan vaaliprosessin jälkeen vaali voi mennä kumoon ehdollepanossa tapahtuneen virheen takia. Todellinen riski ei kuitenkaan ole kovin suuri. Muutoksenhakumahdollisuuden siirtyminen vaaliprosessin loppuun todennäköisesti nostaa muutoksenhakukynnystä. Lisäksi tuomiokapituleiden asiantuntemus ja kokemus huomioon ottaen lienee harvinaista, että kapituli hakijoiden kelpoisuutta ja ansioituneisuutta arvioidessaan ylittäisi harkintavaltansa tai muutoin tekisi lainvastaisen päätöksen. Vaaliehdotusta koskevat valitukset menestyvät harvoin. Vaaliehdotukseen kohdistuvan erillisen muutoksenhaun kielto on kirjoitettu omaksi momentikseen kirkkolain 24 luvun 14 §:ään. Pykälä on kokonaisuudessaan vaikeaselkoinen ja hankalasti luettava, mutta isompaan remonttiin ei tässä yhteydessä ollut mahdollisuutta. Erillisestä muutoksenhausta luopuminen on aiheuttanut teknisiä muutoksia myös muutamien muiden säännösten kirjoittamiseen.

Lakivaliokunta on mietinnössään vielä esittänyt pohdittavaksi joitakin välittömän vaalin yksityiskohtia, joita ei asioiden moniulotteisuuden vuoksi ollut tässä yhteydessä mahdollista perusteellisesti selvittää. Onko esimerkiksi niin sanottu hakukielto välttämätön ja onko hakemuksen peruuttamisen kieltäminen vaaliehdotuksen tekemisen jälkeen välttämätöntä, näitä me mietimme. Nykyaikaa olisi myös, että vaalinäytteiden antamistapa ja aikataulu jätettäisiin seurakuntien omaan harkintaan. Tätäkin voitaisiin tulevaisuudessa harkita.

Näyttää siis siltä, että keskustelu kirkkoherranvaalista jatkuu. Lakivaliokunta esittää kuitenkin, että hyvin perusteltu ja kirkolliskokouksen aikaisempaa päätöstä toteuttava kirkkohallituksen esitys hyväksyttäisiin edellä mainituin ja mietinnöstä ilmenevin muutoksin. Jos kirkkohallituksen esityksen mukaisesti annetaan nykyistä enemmän merkitystä seurakuntien erilaisille tarpeille ja omalle harkinnalle, päästään pitkä harppaus eteenpäin kirkkoherranvaalin kehittämisessä.


Paluu