Puheenvuoro



Orsila Markku, edustaja

Otsikko:
Lapsivaikutusten arviointia sekä lasten kuulemista koskevien säännösten lisääminen kirkkolain 25 lukuun, lakivaliokunnan mietintö 1/2013 kirkkohallituksen esityksestä 12/2012

Täysistunto:
Torstaina 16 päivänä toukokuuta 2013 klo 14.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Lamppu on syttynyt, ja nyt vähän jakolaskua. Ei ehkä sitten kuitenkaan. Luin ihan äskettäin hauskan kertomuksen, jossa eräs äiti oli viimein pysähtynyt tyttärensä äärelle ja ehtinyt kerrankin kuuntelemaan, mitä tyttärellä oli asiaa. Tyttären isoäiti oli käynyt Israelin-matkalla, ja heillä oli ollut aikaa keskustella, ja mummi oli kertonut Israelin-matkasta tyttärelle, ja kun sitten tytär viimein sai tilaisuuden kertoa, hänellä oli paljon asiaa siitä mummin Israelin-matkasta, hän kertoi äidille sitten, kuinka "Jeesus asuu kaukaisessa maassa. Mummi on ollut siellä nyt valittamassa muurista. Se on hirveän vanha ja taitaa olla romahtamaisillaan." Siitä oli syntynyt hyvä keskustelu äidin ja tyttären välillä Jeesuksesta ja uskosta ja varmaan mummin retkistä ja monista muistakin, ja äiti oli tyytyväinen, että osasi kerrankin pysähtyä lapsensa asioita kuuntelemaan. Tuolla Katekismuksessa on sellainen kohta, jossa puhutaan Jumalan valtakunnasta, joka on tällainen kristillinen keskeinen käsite. Jumalan valtakunta on jotakin sellaista, mitä me emme voi kuulemma koskaan oikein täällä maan päällä saavuttaa. Mutta Jeesus kehottaa etsimään Jumalan valtakuntaa, ja siellä Katekismuksen kohdassa on Matteuksen evankeliumin luvusta 6 tämä kohta, jossa Jeesus sanoo, että kun etsitte Jumalan valtakuntaa, niin teille annetaan sen jälkeen kaikki muukin. Tämä yhdistyy omassa mielessäni siihen toiseen väkevään raamatunkohtaan Markuksen evankeliumissa, jossa Jeesus sanoo esteleville opetuslapsille, että älkää estäkö lapsia tulemasta, heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. No ei tämä varmaan niin suora yhtälö ole, että Jumalan valtakunta löytyy lapsia kuuntelemalla, mutta tämä kaikki on nyt sitä yritystä jotenkin kurottautua jo tässä ajassa kohti Jumalan valtakuntaa.

Tässä valiokunnan mietinnössä pohditaan tuota, että onko tämän lakiesityksen taustalla nyt oikeasti sitten havaittu joitakin puutteita lasten ja heidän näkökulmansa huomioon ottamisessa. Äsken kuulimme, kuinka edustaja Ylä-Autio kertoi, että paljon tätä asiaa on maassa pohdittu, ja olen samaa mieltä, että moni nykyinen tämän maan ja yhteiskunnan ohje todella tukee lasten asiaa, ja monella tavalla lapsia yritetään ottaa huomioon. Mutta sitten on tämä puoli, että mitkään näistä eivät oikeastaan takaa sitä, että minä aikuisena ja omalla kiireellä ja tohottamisella ja ohittamisella en ohita lapsia, ja sitten on erikseen kaikenlaisia karmeita esimerkkejä kyllä siitäkin, kuinka lasten näkökulmaa ei oikeasti ole osattu ottaa huomioon kaikista ohjeista huolimatta. Eikä tämä säädös nyt varmaan, jota tässä nyt haetaan, takaa ettei jatkossa näin voisi käydä kirkossa, mutta nyt on tosi hyvä yritys pysähtyä lapsen asioiden äärelle ja todella oppia jotakin lapsilta, niin kuin edustaja Aula tässä sanoi. Minulla uusi ajatus lähti rullaamaan kun tässä pohditaan, että voisiko kuulemisen sijasta puhua lasten mielipiteiden selvittämisestä. Se johti sellaiseen ajatukseen, että kun itsekin työssäni yritän joskus selvittää lasten mielipiteitä, niin sehän on lapsille aika yllättävä juttu. Lapset eivät ole sellaisia mielipideautomaatteja niin kuin me aikuiset. Lapsen sisällä asuu luottamus aikuiseen ja jokin syvä lojaliteetti aikuisten mielipiteitä kohtaan, eivätkä lapset sen takia aina ole ensimmäisenä kertomassa omia mielipiteitään. Huomasin, että tähän mielipiteiden selvittämiseen on kehitetty monenlaisia menetelmiä, joista yksi on sellainen, jota vaikka jokainen voi kokeilla. Sillä tavalla, että kun asettuu lapsen kanssa keskustelemaan, niin ottaa oikein kynän ja paperia, ja kirjoittaa vähän ylös lapsen mielipiteitä, ja sen jälkeen kun tulee rauhallinen hetki, niin sanoo: "Kuuntelepa, kun yritän kertoa nyt että mitä kuulin sinun sanovan." Ja sitten siitä paperilta lukee näitä lapsen mielipiteitä, ja kun sen jälkeen antaa lapselle mahdollisuuden tarkistaa, niin lapset kyllä usein sitten sanovat, että "joo, just noin" tai sitten he vielä pystyvät täsmentämään omia mielipiteitään. No se on selvä, että lasten mielipiteet vaihtuvat ja muuttuvat niin kuin meidän aikuistenkin, ja ne menevät välillä ristiin. Ja siinä tullaan suhteeseen tähän lapsen etuun. Eikä lapsi aina voi tietää, mikä on hänelle parasta tai hänen etunsa, vastuu pysyy aikuisilla, mutta aikuiset oppivat tavattomasti siitä, kun he yrittävät pysähtyä näiden lasten mielipiteiden ääreen.

Tämä on erittäin hyvä tämä lakivaliokunnan mietintö. Todella on niin, että tämä on yksimielisenä edellisen kirkolliskokouksen päätöksenä lähtenyt liikkeelle, ja nyt ollaan tässä kohtaa, ja tämä ehkä ristiriitainenkin pohdinta näkyy kyllä tässä valiokunnan mietinnössä. Siellä lukee selvästi, että asiasta säätäminen on nyt perusteltua. Ja oikeastaan olisin vain kysynyt vielä lakivaliokunnan puheenjohtajalta tästä ponnesta, itselleni ainakin selvyydeksi, että tarkoittaako tämän ponnen tässä muodossa hyväksyminen nyt ihan tarkasti sitä, että kirkkohallituksessa on käynnistettävä valmistelut, että saadaan uusi säädös kirkkojärjestykseen tai kirkkolakiin.


Paluu