Puheenvuoro



Seppälä Tapio, edustaja

Otsikko:
Papinvaalin nopeuttaminen kirkkoherran viran osalta (Edustaja-aloite 6/2006)

Täysistunto:
Keskiviikkona 10 päivänä toukokuuta 2006 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, sisaret ja veljet. Olen tehnyt esityksen, että papin vaalia kirkkoherran viran osalta nopeutettaisiin, koska vaalin hitaus näyttää haittaavan seurakunnan toimintaa. Ajatellaanpa tilannetta, jossa 58-vuotias kappalainen hakee kirkkoherran virkaa ja sitten kaikki viran täyttöön liittyvät muodollisuudet toteutetaan ja tehdään oikaisupyyntöjä ja valituksia, silloin tämä kappalainen, joka olisi voinut olla virassa kuusi vuotta tai vähän yli, 6-8 vuotta, niin 61-vuotiaana hän ryhtyy, kun hän nauttii seurakunnan luottamusta; hoitamaan virkaa. Siinä on 2-3 vuotta ollut sijaisia ja sitten kun hän on noin kolme vuotta virassa, hän siirtyy eläkkeelle ja taas tulee sijainen, joka on kaksi tai kolme vuotta. Sitten taas, jos tämä senioriteettiperiaate seurakunnassa toteutuu, niin tulee tällainen lähellä eläkeikää oleva pappi valituksi, jolta otetaan viimeisistä viranhoitovuosista useita pois vaalin pitkittymisen tähden. Eli mielestäni ratkaisu tähän kirkkoherran viran täyttöongelmaan ei ole sinänsä täyttötavassa, vaan siinä, että tämä viran täyttötapa ei ole oikealla tavalla rakennettu. Siinä on joku sellainen oikeusturvaongelma eli oikeusturvaa hakijoilla ja muilla on liikaakin, mutta seurakunnan oikeusturva jää tässä yhteydessä vajavaiseksi. Olen aloitteessani todennut: "Oikeusturvan tehokkuus näyttää nykyisellään heikentävän olennaisesti vaalin tarkoitusta." Meillähän on rakennettu sellainen järjestelmä, että on helppo pyytää oikaisua ja on helppo tehdä valituksia. Kun viran täyttöön liittyvät elementit ovat muuttuneet sellaisiksi, että harkintavaltaa jää entistä enemmän ehdolle panon yhteydessä, niin on myös entistä suurempi halukkuus tehdä oikaisupyyntöjä tai valituksia.

Nyt teen eräänlaisen ajatuskokeen siitä, mitä tässä asiassa voitaisiin tehdä. Ajattelen esim. sellaista valmistelua, jossa edelleen asetetaan kolme ehdokasta vaalisijoille. Nämä vaalisijoille asetettavat antavat vaalinäytteet ja he ovat erityisen huomion kohteena, kun virkaa täytetään. Mutta sitten voisin kuvitella sillä tavalla, että sen lisäksi tuomiokapituli toteaa, ketkä ehdokkaista ovat kelpoisia virkaan ja varsinaisessa vaalissa äänestäjä voisi äänestää kaikkia virkaan kelpoisia ehdokkaita. Valitusmahdollisuus olisi ainoastaan siitä, jos todetaan, että ei ole kelpoinen virkaan, mutta itse tuntee, että olisi kelpoinen. Tähän arviointiin ei voisi kohdentaa valitusta lainkaan, vaan ainoastaan kelpoisuuteen. Jotta tässä asiassa voitaisiin saada jotain ratkaisua aikaiseksi, ajattelen, että koko kirkkoherran vaaliprosessi pitäisi pala palalta purkaa osiin, ja katsoa joka ainoa elementti siellä, pitääkö valitusaikojen olla näin pitkiä kuin ne ovat, mistä asioista voi valittaa. Pitäisi vähentää mahdollisimman paljon valitusmahdollisuuksia loukkaamatta oikeusturvaa. Kun nämä elementit on tutkittu, niin sen jälkeen voitaisiin nykyisen tyyppinen, mutta ei aivan samanlaista vaalia, voitaisiin toteuttaa niin, että kansalaiset voisivat suoraan valita oman paimenensa ja niin että tämän prosessin kesto olisi pisimmillään noin vuoden, eikä siihen tulisi sellaisia loukkuja, jotka venyttävät sen 2-3 vuotta kestäväksi.

Tässä yhteydessä haluan myös arvioida kirkkoherran vaaliin liittyviä joitakin ongelmia. Yksi näistä on täällä jo mainittu, että kun kirkkoherran virkoja täytetään, niin virkakierto ei toteudu kirkossamme terveellä tavalla, vaan monet seurakunnat ovat sisäänlämpiäviä ja näin virikkeiden saaminen muualta kirkosta on aika vähäistä monien seurakuntien kohdalla. Toinen asia, mikä saattaa olla ongelma, olipa sitten valintatapa nykyinen tai tämä toinen, jossa suositaan välillistä vaalia, voi käydä sillä lailla, että teologisten opintojen arvostus tulee uhatuksi, jos tapahtuu niin, että mannekiini-periaatteella valitaan kirkkoherroja. Siinä tapauksessa monet mielellään suorittavat minimimäärän teologisia opintoja ja muilta osin keskittyvät ulkoisen kuvansa luomiseen edulliseksi, jotta sitten saisivat hyvän viran. Itse ajattelen edelleen, että pitäisi pyrkiä ratkaisuihin, joissa arvostetaan teologisia opintoja. Kolmas asia, mitä pitäisi arvostaa, on senioriteetti eli se, että ei ehkä aivan eläkeiässä olevia viranhaltijoita, mutta kokeneita viranhaltijoita mielellään otettaisiin keskeisiin virkoihin. Ajattelen tätä siitä lähtökohdasta, että kirkon ja seurakunnan toiminnan perustuksena on se, että me käsittelemme elämän ja kuoleman kysymyksiä. Me tarjoamme ja pohdimme elämän tarkoitusta. Me käsittelemme kaikkea sitä, mikä on koko elämän syvin arvopohja. Silloin mannekiineihin perustuva toiminta ei voi olla edullisin tapa valita paimenia, vaan jollain tavalla silloin pitää ottaa esille myös muut ansiot, joita ehdokkailla saattaa olla.


Paluu