Puheenvuoro



Malinen Oiva, edustaja

Otsikko:
Kirkkohallituksen ja hiippakuntien vuosikertomus, Kirkkohallituksen henkilöstötilinpäätös, Kirkon keskusrahaston toimintakertomus ja tilinpäätös, tilintarkastajien kertomus sekä vastuuvapauden myöntäminen vuodelta 2014 (Toimintakertomus 1/2015)

Täysistunto:
Tiistaina 5 päivänä toukokuuta 2015 klo 10.15

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Kiitokset perusteellisesta toimintakertomuksesta sen laatijoille ja esittelystä kansliapäällikkö Keskitalolle sekä kirkkoneuvos Rantaselle. Kertomus on hyvä selvitys siitä, mitä viime vuonna on tapahtunut. Nostan tässä esille muutamia huomioita marraskuussa käytyihin vaaleihin liittyen. Vaikka mennyt on mennyttä, mielestäni nämä huomiot antavat myös kirkon tulevaisuuden näkökulmasta katsottuna ajattelemisen aihetta. Seurakuntavaalit käytiin tilanteessa, jossa kirkon keskeisimmät toimintaa ja jäsenyyttä kuvaavat tunnusluvut ovat laskeneet jo useamman vuoden ajan. Kirkosta eroaminen on lisääntynyt ja jäsenten suhde kirkkoon on ohentunut. Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan hieman yli puolet kirkon jäsenistä osallistui kirkon toimintaan kerran vuodessa tai harvemmin. Tätä taustaa vasten seurakuntavaalien äänestysprosentin lasku 15,5 edellisten vaalien 17 prosentista olisi kyllä voinut olla huomattavasti suurempikin. Voitaneen siis puhua vaalikampanjan ja ennakkoäänestyksen aikaansaamasta torjuntavoitosta. Tästä huolimatta ennen kaikkea nuorten äänestäjien alhainen äänestysprosentti ja alueellisten erojen kasvu äänestysaktiivisuudessa osoittavat, että yhä pienempi määrä ihmisiä vaikuttaa kirkon asioihin luottamuselinten valinnan kautta. Osansa lienee kahden vaalin järjestelmällä, josta kyllä pitäisi päästä eroon mahdollisimman pian. Melko näkyvästi toteutettu vaalikampanja näyttää toimineen etenkin suurissa kaupungeissa siten, että ehdokkaiksi ja sitten valituiksi on tullut kirkkoon suhteellisen löyhästi sitoutuneita ihmisiä. Tämä on tulevaisuutta ajatellen huolestuttavaa kehitystä. Edustaja Niirasen aiemmin esittämään kysymykseen liittyen, oliko vaalikampanjan kohderyhmä oikein valittu?

Vaalien jälkeen nimittäin tehtiin Jäsen 360 astetta- selvitys, jolla analysoitiin noin 6000 valituksi tulleen ehdokkaan tausta. Analyysissä on nimetty neljä pääsegmenttiä. Irralliset, Maltilliset, avomieleiset ja uskolliset. Irrallisten ja avomieleisten suomalaisten ryhmään kuuluu entistä enemmän kirkon luottamushenkilöitä: koko maassa, ilman pääkaupunkiseutua, noin 20 prosenttia, pääkaupunkiseudulla lähes puolet valituista. Tälle joukolle on tyypillistä auttavaisuus, henkisyys, globaalivastuu ja halu toteuttaa itseään. Nämä kuulostavat äkkiseltään ihan hyviltä arvoilta, mutta lähemmin tarkasteltuna ne osoittavat vain sen suunnan, johon valtaväestö on ollut jo pitkään menossa. Kristillisyydestä kohti yleisuskonnollisuutta ja synkretismiä. Vaalikampanja teemoineen, usko hyvään tekemiseen, näyttää osaltaan edesauttaneen tätä kehitystä. Vai mitä pitäisi ajatella valittujen luonnehtiessa itseään seuraavasti:
Irralliset: kirkosta etäällä olevat aikuiset, löyhä side uskoon ja kirkkoon, kokevat olevansa materialisteja, uskonnottomia ja agnostikkoja, osallistuvat vähän seurakunnan toimintaan, kirkolla ei ole heille merkitystä, haluavat kirkon palvelut internettiin.
Avomieliset: liberaalit henkiset etsijät, liberaali suhde uskoon, korostaa kirkon diakonia työtä, kokevat olevansa humanisteja, henkisiä, uskonnollisesti liberaaleja ja luterilaisia, osallistuvat harvemmin seurakunnan toimintaan ja heidän mielestään kirkon tulisi keskittyä auttamistyöhön ja olla suvaitsevaisempi.

Kuten kansliapäällikkö esipuheessaan toteaa, kirkon jäsenyydestä näyttää tulleen aikaisempaa tietoisempi asia. Kirkon jäsenten identiteetti ja yhteisöllisyys tulevat entisestään korostumaan muuttuvassa yhteiskunnassa. Tätä taustaa vasten kirkon ratkaisuissa pitäisikin pyrkiä keskittymään kirkon jäsenten kristilliseen identiteettiin ja sen vahvistamiseen pelkän jäsenmäärän säilyttämisen sijaan. Pitkän päälle kirkko ei pärjää jäsenkilpailussa korostamalla jäsenyyden tuomia etuja. Melkein millä tahansa muovikortilla saa enemmän jäsenetuja. Sitä paitsi markkinatalouden "mitä minä siitä saan" ajattelu ei sovi Kristuksen kirkon olemukseen. Uskon hyvän tekemiseen ei pitäisi olla lähtökohta, vaan seuraus. Positiiviesti tulkittuna näin on ehkä ajateltukin, mutta se ei ole riittävän selvästi käynyt esille. Kristuksen kirkon, jos me aiomme sellainen jatkossakin olla, pitää keskittyä rohkeasti Jeesukseen Kristukseen. Ja vielä tarkemmin, Raamatun keskuksena olevaan Jeesukseen Kristukseen, ei meidän mielikuviemme tai vain tämän puoleisiin keskittyvään opettajaan. Usko Kristukseen tulee ensin, hengen hedelmät hyvine tekoineen sen jälkeen. Jos järjestys on oikea, Jumala antaa kyllä siunauksensa niille hyville teoillekin.




Paluu