Puheenvuoro



Keskitalo Jukka, kansliapäällikkö

Otsikko:
Kyselytunti

Täysistunto:
Keskiviikkona 15 päivänä toukokuuta 2013 klo 15.30

Teksti:
Edustaja Sammeli Juntunen kysyy seuraavaa:
Viime aikoina kirkon johdon näkemys sukupuolineutraalista avioliitosta on noussut keskustelun aiheeksi medioissa. Uutisoinnista on syntynyt sellainen kuva, että kirkon kanta on tässä asiassa epäselvä. Kuitenkin, hyväksyessään hallitusohjelmatavoitteet kirkkohallitus piti tärkeänä avioliittolain säilyttämistä nykyisessä muodossa: ”Kirkko kannattaa historiallisista, kulttuurisista ja teologisista syistä avioliittolain säilyttämistä nykyisellään. Kirkon omien perustelujen osalta viitataan Kirkolliskokouksen 11.11.2010 hyväksymään perustevaliokunnan mietintöön, jossa kirkon näkemys avioliitosta on ilmaistu kootusti. Rekisteröidyn parisuhteen oikeudellisen aseman mahdolliset parantamistarpeet tulisi hoitaa rekisteröityä parisuhdetta koskevaa lakia täsmentämällä.” Kirkkohallitus viittaa kirkolliskokouksen marraskuussa 2010 tekemään päätöksen, jonka taustamietinnössä otettiin asiaan kantaa: "Viimeaikaisessa keskustelussa on esitetty ehdotus ns. sukupuolineutraalista avioliittolaista. Perustevaliokunta katsoo, ettei kirkko voi tältä osin muuttaa omaa avioliittokäsitystään, joka kuuluu sen uskonkäsitykseen ja ihmiskuvaan." Myös piispainkokous oli samaa mieltä: "Avioliiton laajentaminen sukupuolen tai lukumäärän puolesta neutraaliksi poikkeaa siitä ihmiskäsityksestä, jonka pohjalta avioliitto on perinteisesti ymmärretty kirkon hengellisessä elämässä ja yhteiskunnallisessa lainsäädännössä"

Kirkon kanta tähän asiaan on siis selkeä. Mihin toimenpiteisiin Kirkkohallitus on ryhtynyt tiedottaakseen siitä julkisuudessa?

Vastaukseni tähän kysymykseen:

Kirkko kannattaa parisuhteiden tasa-arvoa mutta ei avioliittolain muuttamista.

Kysymyksessä todetaan ensin, että kirkon kanta tähän asiaan – siis avioliittoon sinänsä ja avioliittolain muuttamiseen sukupuolineutraaliksi – on selvä. Ensin muutama ajatus kysymyksen tästä puolesta. Miten kirkon kanta tässä tai vastaavanlaisissa asioissa muodostetaan? Kirkossa keskustellaan monista kysymyksistä, ja kirkon työntekijöiden ja jäsenten keskuudessa esiintyy monista kysymyksistä erilaisia käsityksiä. Näin myös koskien avioliittoa ja avioliittolakia. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kanta on kuitenkin sellainen käsitys, jonka on ilmaissut kyseisessä asiassa toimivaltainen kirkon päätöksentekoelin.

Kysymyksen aihepiirissä on kaksi tasoa. Kirkon käsitys avioliitosta sinänsä ja kirkon kanta nk. sukupuolineutraaliin tai tasa-arvoiseen avioliittolainsäädäntöön. Kirkon kanta avioliittoon on sellainen kirkon uskoon ja oppiin perustuva periaatteellinen kannanotto, jonka mahdollisesta muuttamisesta päättää kirkolliskokous. Piispainkokouksella on asian käsittelyssä keskeinen rooli. Kuten kysyjä toteaa, on kirkon kanta avioliittoon vanhastaan se, että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Tämä ilmenee mm. kirkolliskokouksen hyväksymästä kirkollisten toimitusten kirjasta. Piispainkokous ja kirkolliskokous ovat todenneet tämän kirkon kannan kysyjän mainitsemissa viimeaikaisissa yhteyksissä. Kirkon kanta avioliittoon on näin ollen selkeä.

Avioliittolainsäädännössä on puolestaan kyse yleisestä lainsäädännöstä. Miten kirkon kanta tällaiseen lainsäädäntöasiaan muodostetaan? Lausunnon valtioneuvostolle voi antaa KL 20 luvun, 7 §:n mukaan kirkolliskokous. Toisaalta lausunnon voi kirkkolain ja kirkkohallituksen ohjesäännön mukaan antaa myös kirkkohallitus, joka vastaa kirkon suhteiden hoitamisesta valtioon ja muuhun yhteiskuntaan. Tähän perustuen kirkkohallitus, nimenomaisesti sen täysistunto, useimmiten lausuu kirkon kannan lainsäädäntöhankkeisiin.

Kuten kysyjä toteaa, kirkkohallituksen täysistunto otti kantaa hallitusohjelmatavoitteiden päättämisen yhteydessä muutamiin vaalikaudella todennäköisesti ajankohtaisiksi tuleviin lainsäädäntöasioihin, kuten varhaiskasvatuslainsäädäntöön ja avioliittolainsäädäntöön. Kirkkohallituksen yksimielisen päätöksen mukaan ”Kirkko kannattaa historiallisista, kulttuurisista ja teologisista syistä avioliittolain säilyttämistä nykyisellään. Kirkon omien perustelujen osalta viitataan Kirkolliskokouksen 11.11.2010 hyväksymään perustevaliokunnan mietintöön, jossa kirkon näkemys avioliitosta on ilmaistu kootusti. Rekisteröidyn parisuhteen oikeudellisen aseman mahdolliset parantamistarpeet tulisi hoitaa rekisteröityä parisuhdetta koskevaa lakia täsmentämällä.”

Ymmärrän tämän kannanoton niin, että kirkko kannattaa tasa-arvoa lain edessä erilaisille parisuhteille, mukaan lukien avioliitto ja rekisteröity parisuhde. Kirkon kanta on, että tasa-arvon toteuttaminen ei edellytä avioliittolain ja siten avioliittoinstituution muutamista, vaan samaan tavoitteeseen päästään muuttamalla rekisteröityä parisuhdetta koskevaa lakia. Kyseinen kirkkohallituksen kannanotto rakentuu kirkolliskokouksen ja piispainkokouksen ilmaisemaan avioliitto-kantaan ja on sopusoinnussa myös kirkkohallituksen aiemmin avioliitosta antamien kannanottojen kanssa. Kirkolla on siis kirkkohallituksen täysistunnon ilmaisema virallinen kanta ajankohtaiseen aloitteeseen avioliittolain muuttamisesta.

Toiseksi edustaja Juntunen kysyy, mihin toimenpiteisiin kirkkohallitus on ryhtynyt tiedottaakseen kirkon kannasta julkisuudessa? Kirkkohallituksen täysistunnon päätettyä hallitusohjelmatavoitteista Kirkon tiedotuskeskus laati asiasta mediatiedotteen, jonka yhtenä osana oli myös tämä kannanotto avioliittolainsäädäntöön. Ennen viimeisimpiä eduskuntavaaleja arkkipiispa ja kansliapäällikkö tapasivat kaikkien eduskuntapuolueiden johtotroikat (puheenjohtaja, eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja puoluesihteeri). Näissä tapaamisissa kirkon kanta kerrottiin puolueiden johdolle. Tämän jälkeen asiasta ei ole lähetetty tiedotteita, mutta asiasta on kerrottu, kun se on tullut puheeksi median tai poliitikkojen kansa. Näin tapahtui esimerkiksi silloin, kun Aamulehti teki kirkon avioliittolakikannasta laajan jutun, jossa haastateltiin piispa Matti Repoa ja allekirjoittanutta. Kirkon kanta avioliittolain muuttamiseen tuotiin esille. On paikallaan miettiä tiedotuskanavia jatkossakin. Kirkon yhteisiin päätöksiin perustuvan kannan esille tuominen ei tietysti ole yksin kirkkohallituksen, vaan koko kirkon johdon, piispojen ja myös kirkolliskokousedustajien yhteinen tehtävä.

Ensimmäinen varapuheenjohtaja: Halutaanko tähän kommentteja, keskustelua tai lisäkysymyksiä? Puheenvuoroja ei pyydetä. Sitten kansliapäällikkö jatkaa seuraavalla kysymyksellä.

Edustajat Mikko-Matti Rinta-Harri ja Markku Orsila kysyvät seuraavan kysymyksen:
Kirkkohallituksen täysistunto päätti, että Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulia ei siirretä Seinäjoelle. Saamamme tiedon mukaan päätös perustui siihen, että siirrosta aiheutuvat haitat olisivat olleet hyötyjä suuremmat. 1. Mitä nämä siirrosta aiheutuvat haitat ovat? 2. Tuomiokapituli päätti äänin 6-1 esittää siirtoa ja laati perustelut, joissa kapitulin johto löysi painavia taloudellisia ja toiminnallisia ja liikenneyhteyksiin perustuvia syitä siirron esittämiselle. Kirkkohallituksen päätöksessä todetaan, että kapitulin johdolla on parhaat edellytykset arvioida kapitulin työtä. Silti kirkkohallitus päätti, että siirrolle ei ole perusteita. Nämä alkuperäiset perustelut eivät kuitenkaan ole poistuneet kirkkohallituksen tekemän päätöksen jälkeen. Seurakuntien mahdollinen rakennemuutos muuttaa jälleen tilannetta. Voi olla, että tulevaisuudessa tullaan keskustelemaan muidenkin tuomiokapitulien sijainnista. Jos asia halutaan kirkolliskokouskäsittelyyn, näistä asioista kannattanee jatkossa tehdä kirkolliskokousaloite. Miten kapitulien sijaintikysymyksiin tullaan kirkkohallituksessa suhtautumaan jatkossa?

Vastaukseni tähän kysymykseen: Kirkkohallituksen täysistunto teki tämän vuoden huhtikuun täysistunnossa päätöksen, ettei Lapuan tuomiokapitulin esitys tuomiokapitulin siirrosta Seinäjoelle anna aihetta toimenpiteisiin. Mahdollinen toimenpide olisi ollut se, että kirkkohallitus olisi esittänyt kirkolliskokoukselle siirtoa, sillä kirkkohallituksella ei ole toimivaltaa tuomiokapitulien sijoituspäätöksen tekemiseen. Tällaisen esityksen tekemistä kirkkohallituksen täysistunto ei nähnyt tarkoituksenmukaiseksi. Kysymys tiedostettiin kirkkohallituksessa vaikeaksi, koska kannat hiippakunnan sisällä olivat jyrkästi vastakkaisia. Tämän vuoksi kysymystä pyrittiin valmistelemaan kirkkohallituksessa mahdollisimman hyvin. Kirkkohallituksessa tiedetään, että tuomiokapitulin toiminnan paras tuntemus on kapitulilla itsellään. Siksi valmisteluun sisältyi myös mm. tutustumiskäynti Lapualle ja Seinäjoelle ja tuomiokapitulin henkilöstön kuuleminen. Kirkkohallituksen päätös perustui kokonaisarvioon tilanteesta. Tähän liittyi myös tuo kysymyksessä esille tuleva ilmaus haitoista ja hyödyistä. Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulin esityksen perusteluissa kiinnitettiin huomiota moniin kapitulin paikan siirtämistä puoltaviin toiminnallisiin seikkoihin, kuten maakunnalliseen verkostoitumiseen ja liikenneyhteyksiin. Kirkkohallituksen päätöksessä todetaankin näiden seikkojen olevan tuomiokapitulin toiminnan näkökulmasta olennaisia asioita. Tuomiokapituliin ja piispan virkaan liittyy kuitenkin myös muita kuin toiminnallisia näkökulmia, ja nämä seikat tulivat esille kirkkohallituksen käsittelyn yhteydessä. Piispan viralla ja jopa tuomiokapitulin sijaintipaikalla on kirkon jäsenten kannalta myös identiteettiin ja yhteisöllisyyteen liittyviä ulottuvuuksia ja näkökulmia. Vaikutti siltä, että laajassa kansalaiskeskustelussa, jota tästä asiasta käytiin eritoten hiippakunnan sisällä, nämä identiteettiin ja yhteisöllisyyteen liittyvät asiat nousivat vahvasti esille. Kirkkohallituksen päätöksessä myös näitä näkökulmia pidettiin tärkeinä ja käyty kansalaiskeskustelu haluttiin kuulla ja antaa sille painoarvoa. Siirrosta kirkkohallituksen mielestä aiheutuvissa haitoissa ei siten ole niinkään kyse yksittäisistä, luettelon muotoon pantavista asioista. Kirkkohallituksen käsittelyn valossa tulkitsen kirkkohallituksen katsoneen, että siirron toteuttamisesta näin ristiriitaisessa tilanteessa, jossa hiippakunta oli sisäisesti asiassa hyvin erimielinen, olisi aiheutunut vuosiksi, kenties vuosikymmeniksi vakavia ristiriitoja. Kirkkohallitus pohti asiaa myös tulevaisuusnäkökulmasta. Tässä suhteessa se näki - kuten päätöksestä ilmenee - että Seinäjoelle siirtyminen olisi voinut olla perusteltua. Toisaalta kirkkohallitus katsoi - mikä myöskin ilmenee päätöksestä - että juuri tähän tulevaisuusnäkökohtaan liittyen asiaa olisi ollut alun perinkin ja lähtökohtaisesti syytä pohtia laveammalta pohjalta, jolloin myös Vaasan ja Jyväskylän mahdollisuutta sijoituspaikkana olisi pohdittu perusteellisemmin.

Jatkossa, kuten tähänkin saakka, jokainen mahdollinen tuomiokapitulin sijoituspaikan muutosesitys tullaan valmistelemaan omana asianaan, jos sellainen kirkkohallituksen valmisteltavaksi tulee. Kirkkohallituksen linjauksesta ei siten tule tehdä sitä johtopäätöstä, etteikö tuomiokapitulia voida siirtää, jos se nähdään hiippakunnan ja kirkon kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukaiseksi.




Paluu