Puheenvuoro



Sariola Heikki, edustaja

Otsikko:
Kirkkoherranvaalia koskevien kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkon vaalijärjestyksen säännösten muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 6/2011)

Täysistunto:
Maanantaina 2 päivänä toukokuuta 2011 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Kirkkohallituksen esitys kirkkoherranvaalin muuttamisesta on hyvä askel eteenpäin. Kirkkoneuvos Pihlajan kuvaus äsken kuvasti monilla tavoin juuri tätä, että nyt ollaan menossa eteenpäin. Kirkolliskokouksen tehtäväksi anto kirkkohallitukselle viime keväältä oli valmistella kirkkoherranvaalia kahden vaalitavan pohjalta ottaen huomioon laki- ja perustevaliokunnan näkemykset. Valmistelussa kirkkoherran viran nykyinen luonne on huomioitu monilta osin. Siinä näkyy aiheellisesti viran muuttuminen yhteiskunnallisten olojen ja seurakuntakoon muuttuessa. Vaalin nopeuttaminen on todella tarpeen. Samoin vaalitavan rakentaminen sellaiseksi että se tukee parhaan mahdollisen hakijan valitsemista, on luonnollinen lähtökohta. Sekä välitön että välillinen vaali ovat perusteltuja mahdollisuuksia kirkkoherran vaaliksi. Joissakin seurakunnissa toinen niistä on varmasti selvästi parempi, monissa voisi kumpikin vaalitapa johtaa aivan samaan lopputulokseen. Valmistelussa on otettu myös tuomiokapitulien näkökulma hyvin huomioon. Siinä on pohdittu varsin yksityiskohtaisesti kapitulin työskentelyä ja molempien vaalitapojen toteuttamista. Seurakunnan ja hakijan kannalta kirkkohallituksen esitys herättää kuitenkin useita yksittäisiä kysymyksiä. Ne voidaan pääosin koota yhteen. Kuvatuissa vaaliprosesseissa on useissa kohdissa eroja välillisen vaalin hyväksi. Eroavaisuuksia on monin kohdin vaikea perustella. Tällaisenaan ehdotus on niin vahvasti kallellaan välillisen vaalin puolelle, että voi ennustaa että näillä edellytyksillä välitön vaali jää nopeasti pois. Kuvaan tarkemmin näitä eroja. Välillinen vaali on esitetty ensisijaiseksi vaalitavaksi. Tällainen ohjaus johtaa käytännössä tähän suuntaan merkittävästi. Toinen: välillisessä vaalissa kaikki hakijat voivat päästä ehdolle, välittömässä korkeintaan kolme hakijaa. Kolmas asia: hakija voi hakea useaa virkaa samaan aikaan välillisissä vaaleissa, välittömässä vaalissa vain yhtä virkaa kerrallaan. Neljäs kohta: välillisessä vaalissa ei ole vaalinäytettä toisin kuin välittömässä vaalissa. Ja viimeisenä asiana: välillisessä vaalissa on yksi valitusaika, välittömässä vaalissa kaksi valitusaikaa. Nämä vaaliprosessiin liittyvät piirteet johtavat seurakunnissa miettimään, kumpi vaalitapa on parempi. Silloin valintaprosessin nopeus, mahdollisuus valita kaikista ehdolle pannuista hakijoista ja mahdollisuus saada enemmän hakijoita painaa vaakakupissa välillisen vaalin puolelle. Sama tilanne on hakijan kannalta välillisen vaalin eduksi. Välitön vaali sitoo hakuun kuten nyt. Sen sijaan välillinen on nopeampi, ja hakija voi hakea, jos niin haluaa, samaan aikaan useampaan seurakuntaan.

Valmistelu johtaa kysymään peruskysymystä: miksi vaalitavat poikkeavat toteutukseltaan näinkin paljon toisistaan? Näkisin selvästi parempana sen, että vaaliprosessit olisivat mahdollisimman identtiset, jolloin prosessin yksityiskohdat eivät ratkaisisi valintaa. Tällöin myös toteutuisi lakivaliokunnan näkemys siitä, että välitöntä vaalia tulee kehittää ja parantaa. Välilliseen vaaliin on pohdittu useita nykyisestä välittömästä vaalitavasta poikkeavia yksityiskohtia. Pidän niitä hyvinä pohdintoina. Samalla ajattelisin, että lähes vastaavasti voisi edetä myös välitön vaali. Kapitulin lausunnon jälkeen kaikki ehdolle asetetut ehdokkaat olisivat vaalissa valittavina, perinteisistä vaalinäytteistä luovuttaisiin, ja seurakunta itse päättäisi tavat, joilla se tutustuisi ehdokkaisiin. Hakija voisi hakea samaan aikaan useita virkoja, prosessissa olisi vain yksi valitusaika. Näillä vastaavilla ratkaisuilla kummankin vaalitavan aikataulu olisi sama. Mikäli kapitulin ohjausta haluttaisiin lisätä, kummankin vaalitavan osalta voitaisiin tehdä rajaus, että kapituli valitsee kolme parasta hakijaa ehdolle ja antaa heistä lausunnon. Tällöin vaaliprosessin yksityiskohdilla ei olisi ohjaavaa merkitystä, vaan seurakunnan paikalliset olot ratkaisisivat, kumpi vaalitapa toimii paremmin. Mikäli vaalitavat ovat riittävän lähellä toisiaan, voidaan vapaammin harkita, tulisiko vaalitapojen olla rinnakkaisia ja vaihtoehtoisia vai pidetäänkö toista ensisijaisena. Mikäli kirkkoherran hengellistä johtajuutta halutaan vaalia ja pitää esillä, on välittömällä vaalilla vahvat perusteet. Mikäli taas hallinnolliset ja johtamiseen liittyvät näkökulmat ovat erityisesti esillä, välillinen vaali on vahvoilla. Perustevaliokunnan näkemys suoran vaalin ensisijaisuudesta olisi parempi lähtökohta kuin esityksessä mainittu välillisen vaalin ensisijaisuus.


Paluu