Puheenvuoro



Heikka Mikko, piispa

Otsikko:
Istuntokauden päättäminen

Täysistunto:
Perjantaina 11 päivänä marraskuuta 2011 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa. Kiitän voimaannuttavista sanoista ja näistä kukista. Kun lähtee eläkkeelle, niin menettää ja saa. Menettää sellaisia asioita, jotka meille miehille on tärkeitä; sihteerin ja työhuoneen avaimet ja fasiliteetit ja menettää myös työtoverit. Mutta sitten myös saa. Huomasin, että minähän olen saanut neljä uutta sihteeriä. Lastenlapseni ovat jo täyttäneet allakkaani ja siellä lukee: "balettia", "partiota", "lätkää", "futista", "päiväkotia". Mutta he ovat niin hienoja, että he ovat merkinneet sinne myös sellaisia asioita, jotka vaarille ovat tärkeitä: "lukemista", "kirjoittamista", "matkustamista", "remontointia" ja "muorin kanssa olemista". Näin siis myös saa. Uusi elämänvaihe on edessä päin ja lähden siihen uteliaana ja innostuneena. Saa, kun luovuttaa.

Minun kirkolliskokouspolkuni alkoi 20 vuotta sitten. Olin silloin Helsingin hiippakunnan pappisedustajana. Laskin tuossa penkissä, että olen viettänyt elämästäni puoli vuotta kirkolliskokouksessa. Se on lyhyessä ihmiselämässä aika pitkä aika. Olen saanut paljon ystäviä, mielenkiintoisia keskusteluja, tärkeitä päätöksiä, ja olen saanut olla mukana rakentamassa tätä rakasta kirkkoamme. Tahdon kiittää teitä kaikkia hyvästä ystävyydestä ja työtoveruudesta ja taakse jääneistä vuosista, ja toivotan teille kaikille hyvän Jumalan siunausta sekä yksityisessä elämässänne että kaikissa niissä tehtävissä, joissa kirkkoa palvelette.


Paluu