Puheenvuoro



Kääriäinen Kimmo, kirkkoneuvos

Otsikko:
Kirkon ulkoasiain neuvoston toimintakertomus 2013 (Kirkkohallituksen esitys 5/2014)

Täysistunto:
Tiistaina 6 päivänä toukokuuta 2014 klo 12.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat.
Nostan esille viisi asiakokonaisuutta Kirkon ulkoasiain neuvoston toimintakertomuksesta.
Ensimmäisenä rohkaisun sana: kristinuskolla menee edelleen hyvin!
Maapallon yli seitsemästä miljardista ihmisestä joka kolmas on kristitty: kristittyjä on 2,4 miljardia. Kristittyjen määrä on kasvanut ja kasvun odotetaan edelleen jatkuvan. Merkittävä taitekohta on kuitenkin tapahtunut siinä, että maanosista eniten kristittyjä on nyt Latinalaisessa Amerikassa. Kristittyjen määrän kasvu siellä on ollut nopeaa ja nyt ensimmäistä kertaa kristittyjen määrä on ohittanut Euroopassa asuvien kristittyjen määrän.

Me tarkastelemme usein kristinuskon tulevaisuutta suomalaisesta näkökulmasta – vertaamme ehkä muihin pohjoismaihin ja muutamiin Euroopan maihin ja ahdistumme laskevista jäsenyysluvuista. Kun kristinuskon kehitystä tarkastellaan laajemmin, maailmanlaajan kirkon näkökulmasta, kuva on toinen. Kristittyjen määrä kasvaa. Myös luterilaisten määrä kasvaa.

Toinen näkökulma liittyy ekumeenisiin organisaatioihin.
Viime vuonna pidettiin kahden keskeisen kansainvälisen ekumeenisen organisaation yleiskokous. Euroopan kirkkojen konferenssin yleiskokous järjestettiin heinäkuussa Unkarissa. Euroopan kirkkojen konferenssi on ortodoksisten, anglikaanisten, luterilaisten ja protestanttisten kirkkojen ekumeeninen yhteistyöelin, jolla on 125 jäsenkirkkoa. Keskeisenä teemana yleiskokouksessa – siis sielläkin – oli rakenneuudistus.

Euroopan kirkkojen konferenssin rooli on muuttunut kylmän sodan jälkeen. Se oli aiemmin merkittävä silta idän ja lännen kirkkojen välillä ja tarjosi sosialististen maiden kirkoille väylän pitää yhteyttä kirkkoihin rautaesiripun toisella puolella. Sen rooli oli tärkeä myös kommunismin romahdettua, kun vainojen keskellä eläneet kirkot alkoivat uudelleen kehittää toimintaansa. Nyt toimintaympäristö on toinen ja uudistusten kautta Euroopan kirkon konferenssista pyritään saamaan aiempaa yhtenäisemmin toimiva järjestö kirkkojen yhteistyön rakentamiseksi. Keskeistä sen työssä on myös vaikuttamistoiminta EU:ssa ja Euroopan neuvostossa, niin että kirkkojen näkökulmat ja kristinuskon arvopohja otettaisiin huomioon eurooppalaisessa päätöksenteossa.

Kirkkojen maailmanneuvoston yleiskokous pidettiin loka-marraskuussa Etelä-Koreassa. Kirkkojen maailmanneuvosto on ekumeenisista järjestöistä kaikkein kattavin. Se käsittää yli 110 maassa 345 ortodoksista, anglikaanista, luterilaista, reformoitua, metodistista, baptistista jne. kirkkoa ja kristillistä yhteisöä, jotka edustavat 560 miljoonaa kristittyä.

Yleiskokouksen teemana oli ”Elämän Jumala, johdata meidät oikeudenmukaisuuteen ja rauhaan.” Kokouksessa käsiteltiin merkittäviä teologisia asiakirjoja, mm. uutta lähetysasiakirjaa, kirkkodokumenttia, jotka linjaavat järjestön ja sen jäsenkirkkojen toimintaa. Keskeiset asiakirjat on käännetty myös suomeksi ja parhaillaan valmistellaan aineistoa, jolla asiakirjat tulisivat mahdollisimman hyvin paikallisseurakuntien käyttöön.

Tärkeänä yksityiskohtana kirkkomme yleiskokousedustajista tuon esille sen, että ensimmäistä kertaa kirkkomme delegaatiossa oli saamelaisedustaja. Erva Niittyvuopion kuva komeilee toimintakertomuksen kannessa. Alkuperäiskansat järjestivät lukuisia ohjelmakokonaisuuksia ja yleiskokous loi erinomaiset edellytykset jakaa alkuperäiskansojen ja niiden kirkkojen kokemuksia.

Kristinuskon painopisteen siirtyminen eteläiselle pallonpuoliskolle merkitsee sitä, että etelän kirkkojen ääni kuuluu yhä enemmän kansainvälisten ekumeenisten organisaatioiden toiminnassa. Monet niistä elävät hyvin toisenlaisessa yhteiskunnallisessa ja kulttuurisessa kontekstissa kuin Euroopan tai Yhdysvaltojen kirkot. Vaikka niiden taloudelliset resurssit ovat niukat, ne kasvavat ja evankeliumi leviää yhä uusien ihmisryhmien piiriin. Meillä on niiltä paljon opittavaa.

Rauhan teema ja kirkkojen rooli rauhan rakentamisessa oli korostuneesti esillä Kirkkojen maailmanneuvoston yleiskokouksessa. Se on tullut ja tulossa yhä enemmän myös muiden ekumeenisten organisaatioiden asialistalle – ei vähiten Ukrainan tilanteen vuoksi.

Kolmas näkökulma liittyy kasvavaan ulkomaalaisväestöön Suomessa.
Ulkomaalaisten määrä Suomessa on kasvanut nopeasti 1990-luvun alusta lähtien. Vuonna 1990 ulkomaan kansalaisia oli noin 25 000, viime vuoden lopulla jo 205 000. Ulkomaalaista syntyperää olevia on vieläkin enemmän, noin 280 000, mikä on jo yli viisi prosenttia Suomen väestöstä. Monikulttuuristen perheiden määrä kasvaa vauhdilla. Erityisen voimakkaasti tämä muutos näkyy pääkaupunkiseudulla ja muutosvauhti vain kiihtyy.
Tyydyn tässä vain toteamaan perusfaktat. Pääsemme vielä edustaja-aloitteen pohjalta puhumaan erikseen siitä, miten kirkko voisi parhaiten kohdata yhä kasvavan joukon maahanmuuttajia. Myös tulevaisuusselonteko vie meidät arvioimaan tätä kokonaisuutta.

Neljäs näkökulma liittyy kirkon ulkosuomalaistyöhön.
Muuttoliike on ollut vilkasta myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Siirtolaisuusinstituutin arvioiden mukaan ulkomailla asuu ensimmäisen polven ulkosuomalaisia noin 300 000, luku kaksinkertaistuu kun mukaan otetaan myös toisen polven ulkosuomalaiset, ja kun vielä ynnätään useamman polven ulkosuomalaiset, luku on 1,3 miljoonaa – siis parin-kolmen hiippakuntamme verran. Tämä joukko on kirkon ulkosuomalaistyön työsarkaa.

Kirkon ulkosuomalaistyötä tehdään noin 40 maassa. Ulkosuomalaisia palvelee noin 160 päätoimista työntekijää, jotka muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ovat sisarkirkkojen palveluksessa. Tämän lisäksi työtä tekevät osa-aikaiset ja määräaikaiset kirkon turistityön tekijät.
Ulkosuomalaistyö on erittäin kustannustehokasta kun se toteutetaan integraatioperiaatteen mukaan. Kirkon ulkosuomalaistyö toimii läheisessä yhteydessä sisarkirkkojen kanssa ja tavoitteena on, että työ on integroitunut osa sisarkirkon omaa toimintaa ja rakenteita. Pisimmällä tämä integraatio on Ruotsissa, josta kuulimme avajaisten yhteydessä arkkipiispa Wejrudin myönteisen todistuksen. Ulkosuomalaistyö rakentuu kirkkomme ekumeeniselle työlle – ja itse asiassa on olennainen osa sitä.

Viides ja viimeinen näkökulma liittyy lähetystyön perussopimuksiin.
Viime vuonna solmittiin perussopimukset kirkon lähetysjärjestöjen kanssa. Sopimuksessa määritellään kirkon lähetysjärjestöjen oikeudet ja velvollisuudet. Sopimus velvoittaa sopijajärjestöt noudattamaan omassa toiminnassaan kirkon tunnustusta ja päätöksiä sekä toteuttamaan kirkon lähetysstrategiaa ja sen toimintaperiaatteita. Sopijajärjestöt tunnustavat muiden sopijajärjestöjen aseman kirkon lähetysjärjestöinä ja sitoutuvat yhteistyöhön näiden kanssa.
Sopimuksen myötä kirkon omistajuus omasta lähetystehtävästään vahvistuu. Se parantaa myös edellytyksiä lähetysjärjestöjen työn koordinaatiossa.

Nostin esille vain muutaman näkökulman siitä kansainvälisen työn kokonaisuudesta, jota tehdään kirkon ulkoasiain neuvoston johdolla. Kirkolliskokouksen valitsemassa ulkoasiainneuvostossa on kirkon ulkoasiain hoidon kannalta erittäin laaja ja monipuolinen asiantuntemus. Kirkolliskokous on tehnyt erinomaisia valintoja.


Paluu