Puheenvuoro



Nummela Leif, edustaja

Otsikko:
Kirkon ilmasto-ohjelman laatiminen (Edustaja-aloite 1/2007)

Täysistunto:
Keskiviikkona 9 päivänä toukokuuta 2007 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Tämä kirkon ilmasto-ohjelman laatiminen on hyvin tärkeä ja iso asia. Muutama lyhyt reunahuomautus tähän: Ensinnäkin maailmassa on todella paljon vakavia ongelmia, jotka muodostavat haasteen myös kirkolle niin kuin kaikille ihmisille. Esimerkiksi perheen hyvinvointi; sekä ideologisesti että käytännössä murenemassa oleva länsimainen perhekäsitys aiheuttaa suunnattomasti ongelmia ja tuskaa, ja kirkon apua tarvitaan tässä kipeästi. Samoin alkoholi- ja huumeongelmissa, puhumattakaan ihmiskaupasta, jossa orjuuden virallisen lakkauttamisen jälkeen - vuosikymmeniä vielä sen jälkeen - meillä on ihmiskauppaa, jossa kaksisataatuhatta nuorta ihmistä myydään seksibisneksen orjiksi vuosittain. Jos kyseessä ei olisi se, että suurin osa heistä on nuoria naisia, asialle ehkä olisi jo tehty jotakin, mutta se kertoo paljon meidän asenteistamme, että sitä ei ole saatu kuriin.

Nyt sitten on ympäristöongelmat, ja ne ovat todella suuret, niin kuin tiedämme. Kirkon tulee olla ja se on mukana näihin haasteisiin vastaamisessa. Mutta näihin haasteisiin vastaaminen ei muodosta kirkon ensisijaista tehtävää. Kirkon ensisijainen tehtävä on evankeliumin julistaminen lähellä ja maailman ääriin lähetystyön kautta. Toiseksi, kun tässä aloitteessa puhutaan kirkon ympäristötyön hengellisestä merkityksestä, olisi erittäin tärkeää muistaa lain ja evankeliumin erottaminen. Kolmanneksi: Aloitteessa sanotaan tällä tavalla: "Kristillistä teologiaa on tarkasteltava itsekriittisesti, purettava vahingollisiksi osoittautuneita tulkintamalleja ja luotava uudenlaista, tässä tilanteessa mielekästä Raamatun ja opin tulkintaa." Kristillistä teologiaa on todella tarkasteltava itsekriittisesti - myös ekoteologiaa on tarkasteltava itsekriittisesti. Kun puhutaan uudenlaisesta, tässä tilanteessa mielekkäästä Raamatun ja opin tulkinnasta, on katsottava tarkasti, ettei lipsahdeta johonkin sellaiseen, mikä ei osoittaudu kestäväksi. Lipsahtaminen voi tapahtua kahdella eri tavalla. Ensiksikin on kysyttävä, mikä tässä tilanteessa on mielekästä. Ja kun etsitään vastauksia ympäristöongelmiin, on ymmärrettävä asioiden monimutkaisuus. Vain yksi pieni esimerkki tästä: Tupakkateollisuus kaataa tarpeisiinsa niin paljon metsiä, että se muodostaa yhden suurimman ongelman ilmastonmuutoksessa. Jos siis joku, sen sijaan että hän lentää Oulusta tänne, polkee tänne, mutta pysähtyy tupakkatauolle välillä, hän ainakin teoriassa rikkoo aika raskaasti tätä ideologiaa.

Sitten vielä kun etsitään uutta raamatuntulkintaa, on siinäkin oltava tarkkana. Kaikilla tulkinnoilla on heikkoutensa ja ongelmansa. Ekoteologian kiusaus - meillä ei siitä nyt selvitystä käsissämme eikä sitä ole kovin helppo ollut saadakaan tähän asti, mutta ehkä on tulossa apua siihen - liittyy panteismiin, niin kuin äsken kuulimme, mutta ehkä vielä enemmän panenteismiin. Ja jos joku sanoo, että minkä ihmeen rodun koiria nuo ovat, sanoisin vain lyhyesti, että niitä ei tässä nyt voi selvitellä, mutta ei pidä ostaa sikaa säkissä, niin kuin suomalaisella on ollut tapana sanoa. Kysymys on Jumala-kuvasta. Lopuksi: kirkon klassisessa teologiassa on yllin kyllin evästä myös ympäristökysymysten selvittämiseen. Pysytään mielekkääksi ja kestäväksi osoittautuneessa Raamatun tulkinnassa ja opissa.


Paluu