Puheenvuoro



Repo Matti, piispa

Otsikko:
Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat, hallintovaliokunnan mietintö 1/2013 kirkkohallituksen esityksestä 11/2012

Täysistunto:
Keskiviikkona 15 päivänä toukokuuta 2013 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Edustajat Ketonen, Silfverhuth ja Seppälä, samoin kuin eriävässä mielipiteessään Salo, Sipola ja Malinen kiinnittivät jo edellä huomiota siihen, että kirkkoneuvoston puheenjohtajuuden poistamista kirkkoherralta ei tulisi käsitellä tämän laajan ja muutenkin hyvin monitahoisen uudistushankkeen yhteydessä, sillä se sisältää isoja periaatteellisia kysymyksiä. (kysymys salista) Neuvosto kuin neuvosto. Seurakuntaneuvosto. Yhtymässä seurakuntaneuvosto, kun yhtymän seurakunnasta on kysymys. Se sisältää kuitenkin suuria periaatteellisia kysymyksiä, joiden käsittelyä ei tulisi tällaisen ison hankkeen osana ajaa ilman perusteellista harkintaa. Perustevaliokunta, niin kuin kuultiin, ei ole voinut omassa lausunnossaan ottaa kantaa tällaiseen asiaan, koska se ei sisältynyt alkuperäiseen kirkkohallituksen esitykseen. Mikäli tuollainen ehdotus olisi siihen sisältynyt, olisi perustevaliokunta sitä luonnollisesti käsitellyt, sillä asia on paitsi hallinnollinen myös teologinen. Siitä kertoo myös se, että perustevaliokunta on antanut aiheesta lausunnon vuonna 1997, ja siihen hallintovaliokunta sivullaan 23 viittaa, ja vielä toisen lausunnon vuonna 2009. Kaikkiaan kirkolliskokous lienee viimeisten viidentoista vuoden aikana käsitellyt tätä aihetta neljä kertaa. Tämä on nyt viides asiayhteys. Joka kerta kirkolliskokous on perustellut nykyistä mallia sillä, että kirkkoherran virka on sanan julistamisen ja sakramenttien jakamisen virka. Tunnustuksemme mukaan sellainen virka perustuu jumalalliseen asetukseen. Sanan ja sakramenttien virka on välttämätön seurakunnalle. Ja nyt kysymys kuuluu, seuraako siitä myös sen välttämätön puheenjohtajuus. Ainakin siitä seuraa, että kirkkoherran virkaa ei voi rinnastaa kunnanjohtajaan, yhtä vähän kuin seurakuntaa voi rinnastaa kuntaan tai kirkkoa valtioon. Kirkon ja seurakunnan olemus ja tehtävä poikkeavat kaikkien muiden inhimillisten yhteisöjen olemuksesta ja tehtävästä. Tästä seuraa myös sen päätöksentekoelinten omaleimaisuus muiden yhteisöjen elimiin nähden. Kirkkoherran roolia ja asemaa ei voi päätellä vain hallinnollisten tai työnjohdollisten tehtävien valossa eikä vertailemalla kuntiin, ei edes kirkolliskokoukseen. Kummassakaan ei nimittäin virkavastuulla johdeta hengellistä elämää ja olla vastuussa jumalanpalveluksesta ja kirkollisista toimituksista.

Kirkkoherran viran luonne sekä puheenjohtajuuden perustelu näkyvät siinä, mitä kirkon lainsäädäntö määrää. Kirkkolain 4 luku ilmaisee seurakunnan tehtävät seuraavasti: "Toteuttaakseen kirkon tehtävää seurakunta huolehtii jumalanpalvelusten pitämisestä, kasteen ja ehtoollisen toimittamisesta sekä muista kirkollisista toimituksista, kristillisestä kasvatuksesta ja opetuksesta, sielunhoidosta, diakoniasta ja lähetystyöstä sekä muista kristilliseen sanomaan perustuvista julistus- ja palvelutehtävistä." Kirkkojärjestys puolestaan säätää 6 luvussaan kirkkoherran tehtävistä muun muassa seuraavasti: "Kirkkoherra on vastuussa jumalanpalveluksen, pyhien sakramenttien, kirkollisten toimitusten ja sananjulistuksen oikeasta hoitamisesta sekä yksityisen sielunhoidon harjoittamisesta. Kirkkoherran tulee myös valvoa, että seurakunnan muuta toimintaa, kuten kristillistä kasvatusta ja opetusta, diakoniaa sekä evankelioimis- ja lähetystyötä harjoitetaan kirkon tunnustuksen ja tehtävän mukaisesti." Näistä säädöksistä näkyy, että kirkkoherran tehtävä ja vastuu on paljon syvempi kuin päätösten oikea esittely, puheen johtaminen tai päätösten toteuttaminen ja valvonta. Kirkkoherran vastuu on hengellinen. Hänen virkatehtävänsä koskevat jopa kirkon olemusta, eivät vain sen toimintaa. Siksi myös kirkkoherran viran täyttäminen on enemmän kuin vain johtajan rekrytointia. Se on monivaiheinen prosessi. Kirkkoherran tulee ensinnäkin tietenkin olla pappi, virkaansa vihitty. Siinä hän on jo antanut lupaukset, jotka voivat ylittää sen, mitä jonkin seurakunnan hallintoelimessä saatetaan häneltä edellyttää. Toiseksi, kun kirkkoherran virkaa täytetään, hänet alistetaan paitsi tuomiokapitulin arviointiin ja vaalisijoille asettamiseen myös seurakunnan mahdollisiin haastatteluihin ja ainakin vaaliin. Seuraavaksi hänet valinnan jälkeen piispa asettaa virkaansa. Juhlallisessa messussa kirkkoherra antaa pyhät lupaukset seurakuntansa kaitsemisesta Jumalan sanan ja kirkkomme tunnustuksen mukaan. Hänet sitoutetaan hengelliseen vastuuseen.

Tämä hengellinen vastuu on kirkkoherralla virkansa perusteella, ei seurakunnan hallinnon eikä jäsenten päätöksenteon perusteella. Kaikissa virkaan tulemisen askelissa korostuu hengellisen viran vastuu, jota myös kirkkoherran puheenjohtajan vastuu heijastaa. Millainen olisi seurakunnan tehtävän ja johtamisen vastuu luottamushenkilöllä? Voiko häneltä edellyttää puheenjohtajana vastuuta seurakunnan hengellistä olemusta ja toimintaa koskevista päätöksistä? Korostan, että kysymys ei ole kokoustekniikan hallinnasta. Sellaista ei ole syytä epäillä. Kyse ei ole myöskään papiston vallanhalusta seurakunnassa, vaikka saattaapa kirkkoherrojen joukossa joku persoonallisuudeltaan sellainen ollakin. Kyse on kirkkoherran virkavastuusta, jossa hänen vastuunsa ulottuu seurakunnan hallintoelinten ulkopuolelle. Arvoisa puheenjohtaja, hallintovaliokunta on tehnyt perusteellista työtä vaikeassa ja moniulotteisessa asiassa. Näiltä osin se ei kuitenkaan ole valitettavasti ottanut riittävästi huomioon, mitä kirkolliskokous on aiemmin kirkkoherranvirasta päättänyt. Valiokunta ei ole antanut riittävää painoarvoa seurakunnan ja kirkkoherranviran hengelliselle luonteelle ja Kristuksesta lähtöisin olevalle tehtävänannolle, joissa seurakunta poikkeaa muista yhteisöistä. Olisi toivottavaa, ettei tämä tärkeä seikka kaada laajaa uudistushanketta. En toivo myöskään, että näin periaatteellinen muutos tehtäisiin ison kokonaisuuden sisällä ilman perusteellista harkintaa. Kiitos.


Paluu