Puheenvuoro



Rantanen Leena, kirkkoneuvos

Otsikko:
Kirkkohallituksen ja hiippakuntien toimintakertomukset vuodelta 2007 sekä Kirkon keskusrahaston tilinpäätös ja vastuuvapauden myöntäminen (Toimintakertomus 1/2008)

Täysistunto:
Keskiviikkona 7 päivänä toukokuuta 2008 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Perinteisen kaavan mukaan esittelen teille keskusrahaston tilinpäätöksen viime vuodelta. Lyhyesti voidaan todeta, että vuosi 2007 oli kirkon eläkelaitoksen osalta toisaalta oikein hyvä, toisaalta välttävä vuosi. Keskusrahaston muun toiminnan osalta vuosi oli hyvä. Eli aika perusvuosi, ei mitään erityistä. Olennaiset havainnot eläkelaitoksesta viime vuodelta: Erityinen tarkkailukohde on, miten vuosittaiset seurakunnilta ja työntekijöiltä perittävät eläkemaksutulot riittävät eläkemenoihin. Olemme sitä mieltä, että eläkemaksutulot riittävät eläkemenoihin ainakin tämän vuosikymmenen ajan eli eläkerahastoon ei vielä tarvitse kajota maksaaksemme eläkkeet. Eläketulot itse asiassa kasvoivat varsin paljon viime vuonna. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että kirkon työntekijämäärä olisi kasvanut yli 10 % tai että palkat olisivat nousseet yli 10 %. Tämä johtuu Suomessa toteutetusta lainmuutoksesta. Viime vuoden alussa tuli voimaan uusi Työntekijäin eläkelaki, jossa yhdistettiin kaikki yksityisen puolen eläkelait. Siinä yhteydessä kumottiin mm. LEL, eli lyhyissä työsuhteissa olevien työntekijöiden eläkelaki. Kaikki LELiläiset siirtyivät automaattisesti niihin eläkelaitoksiin vakuutetuiksi, missä vakinaisetkin työntekijät olivat, joten saimme kirkon eläkelaitoksen asiakkaiksi esim. kaikki hautausmaatyöntekijät. Tämä on syy siihen, miksi eläketulot kasvoivat näin reippaasti. Asian kääntöpuoli on se, että tältä osin myös eläkevastuu kasvoi. Asialla on aina kaksi puolta. Eläkemenot kasvoivat viime vuonna 6 %. Nyt on selkeästi nähtävissä se, mistä olen usean vuoden ajan puhunut: vanhuuseläkehakemusten määrä on selvästi kasvussa. Ikärakenteemme on siinä mielessä haastava. Eläkerahaston tuotto viime vuonna oli 3,6 % eli välttävä. Johtokunnan asettama tavoite oli 6,5 %. Vertailuindeksi kuitenkin ylitettiin, mikä on varsin tärkeä havainto. Koko historian ajalta tuotto on ollut 9,7 %. (Koko historia alkaa siis 90-luvun alusta.) Varmaan entiset edustajat muistavatkin, että aina tässä vaiheessa olen maininnut, että olemme samassa "vertailuryhmässä" kuin Valtion eläkerahasto ja Kuntien eläkevakuutus. Ja tässä vaiheessa olen myös iloisena todennut, että teimme paremman tuloksen kuin nämä kaksi. Mutta nyt on siten, että Kuntien eläkevakuutuksen viime vuoden tuotto alkaa viitosella, sen sijaan Valtion eläkerahaston voitimme selvästi.

Eläkerahastosta muutamia muita tärkeitä mittareita. Ensinnäkin rahaston koko oli vuoden vaihteessa lähes 800 miljoonaa euroa. Rahasto riittää seitsemän vuoden eläkemenoihin. Rahasto on 1,8 kertaa kirkon palkkasumma. Viimeinen, mutta tärkein mittari on se, että kokonaiseläkevastuusta on katettu noin 25 %. Tämä (25 %) on käytännöllisesti katsoen sama rahastointiaste kuin muillakin eläkejärjestelmillä. Meidän tilanteemme ei ole yhtään sen parempi tai huonompi kuin muillakaan eläkelaitoksilla. Mutta se on tietysti kokonaan eri keskustelun aihe, onko 25 % yleisesti ottaen sopiva vastuun kattamisen aste vai ei. Mutta haluan sanoa - jos jollakin teistä on syvä epäilys meidän eläkejärjestelmämme rahoituksen riittävyyden suhteen - niin meillä ei siinä mielessä ole huolta. Olemme täsmälleen samassa tilanteessa kuin kaikki muutkin. Tässä vielä pylväsmuotoisena esitetty eläketulojen ja -menojen riittävyys. Uskaltaisin väittää, että nyt kun on käynyt ilmi tämän tilinpäätöksen yhteydessä eläkemaksutulojen huomattava nousu, meillä on aliarvioitu rahastosiirrot kolmelle seuraavalle vuodelle. Mutta se korjataan seuraavan toimintasuunnitelman yhteydessä.

Eläkerahasto on kasvanut aika reippaasti. Vuonna -90 se oli kooltaan 37 miljoonaa, vuoden vaihteessa 800 miljoonaa. Kauan sitten asetettu, jossain vaiheessa varsin utopistiselta vaikuttava tavoitehan on ollut 1 miljardi vuonna 2010. Saattaa olla, että se on ihan saavutettavissa oleva tavoite. Eläkerahaston sijoitukset on allokoitu seuraavasti: osakkeisiin on sijoitettu noin 40 %, korkoihin vajaa 50 %, asuntoihin ja kiinteistöihin 9 % ja vaihtoehtoisiin 2 %. Se minkä takia tämä allokaatio ei tuottanut viime vuonna yhtä hyvin kuin mitä esimerkiksi Kuntien eläkevakuutuksen vastaava allokaatio tuotti, johtui siitä että meiltä puuttui eläkerahaston johtokunnan päätöksellä tietyt sijoitusmuodot. Erityisesti meiltä puuttuivat hedge fundit eli sijoitukset rahastojen rahastoihin. Ne ovat puuttuneet siksi, että ne eivät ole läpinäkyviä. Tällaisessa sijoitusmuodossa on erittäin vaikea löytää sitä yritystä, johon loppujen lopuksi on sijoitettu. Sen takia näitä ei ole ollut. Toisaalta olemme olleet kohtuullisen varovaisia liikkuessamme kehittyvillä markkinoilla. Nimenomaan nämä hedge fundit ja kehittyvät markkinat olivat niitä, jotka tuottivat viime vuonna hyvin.

Lyhyt kuvaus eläkerahaston vastuullisesta sijoittamisesta. Uusille edustajille tiedoksi, että kirkon vastuullinen (tai eettinen) sijoittaminen täyttää ensi keväänä 10 vuotta. Eli olemme todella olleet uranuurtajia. Tämän asian kehittäminen on edelleen tälläkin hetkellä yksi erityisiä painopistealueita. Eläkerahaston osalta viime vuonna käynnistettiin yhteistyö ruotsalaisen konsultin Ethixin kanssa. Koko eläkerahaston sijoitussalkku purettiin auki, jopa rahastomuotoiset omistukset yritystasolle. Näiden yritysten vastuullisuudesta on tehty arvio. Vastuullisuuden mittari on tässä tapauksessa se, miten nämä yritykset ovat toimineet suhteessa YK:n, sen alaisten järjestöjen ja OECD:n asettamiin käytösnormeihin. On löytynyt muutamia yrityksiä, jotka ovat ikään kuin mustalla listalla. Kuuden yrityksen suhteen on ryhdytty vaikuttamistoimiin, ei tosin yksin vaan yhdessä muiden Ethixin asiakkaiden kanssa. Nyt on käynyt ilmi, että näistä kuudesta vaikuttamistapauksesta viisi yritystä on muuttanut riittävästi toimintatapojaan ja päivittänyt käytöskoodejaan. Eli siinä mielessä tilanne on mielestäni varsin hyvä. Tätä työtä jatketaan ja vastuullisen sijoittamisen projekti on eräs painopistealueemme. Myös seurakuntia ryhdytään kouluttamaan vastuullisiksi sijoittajiksi. Tämä koulutus käynnistyy syksyllä.

Mutta entä sitten tämä muu toiminta? Talousarvio oli vahvistettu tulokseltaan lähes nollaksi, mutta nyt toteutunut tulos on 3,6 miljoonaa euroa. Miksi näin? Kirkon yhteinen toiminta tuotti säästöä 1,6 miljoonaa, hiippakunnallinen toiminta 400.000, avustukset 700.000, rahoitustuotot olivat 500.000 arvioitua suuremmat ja vastaavasti poistot 400.000 arvioitua pienemmät. Kirkon yhteisen toiminnan osalta voi todeta, että säästö johtui hyvin monesta eri syystä. Ensinnäkin meillä on ollut osan tai koko vuoden täyttämättä olevia virkoja ja työsuhteita. Kilpailutuksen tuloksena kustannukset ovat monelta osin alentuneet. On uusia projekteja, joita on pystytty toteuttamaan arvioitua edullisemmin, joidenkin projektien käynnistyminen on vastaavasti viivästynyt. On yritetty tehostaa toimintaa ja sitä kautta saada kustannussäästöjä. Lisäksi yleisesti yksiköiden kustannustietoisuus on entisestään lisääntynyt. Hiippakunnallisen toiminnan osalta 0,4 miljoonan euron säästö johtuu oikeastaan yksinomaan siitä, että tuomiokapitulien yhteisiä, seurakuntien yhteistyöhankkeiden ja yhdistymisten konsultointiin varattuja määrärahoja on jäänyt käyttämättä. Ne tulevat varmasti kulumaan tänä vuonna. Avustusten osalta voidaan todeta, että vaikka näyttäisi siltä että niitä jäi 700.000 käyttämättä, niin itse asiassa niitä myönnettiin budjetoitua enemmän. Näin siksi, että rakennusavustuksia tuloutettiin ja osa näistä tuloutuneista rakennusavustuksista ehdittiin jo myöntää edelleen. Kehittämisavustuksia (yhdistyminen) myönnettiin tähänastisen historian suurin määrä eli lähes 6 miljoonaa. Seurakuntamaksutaso on pysynyt varsin vakaana, siinä ei ole ollut suurta heilahtelua muutamien vuosien aikana. Suurin muutos tietysti tapahtui vuonna 2006, jolloin luovuttiin yhteisöveron perusteella perittävästä maksusta. Vuosikate-poistot-mittarista. Näyttäisi siltä, että 2007, jonka piti olla nolla-vuosi, onkin historiallisesti katsoen toiseksi paras vuosi. Kuten sanottua, tähän hyvään tulokseen ei sisälly mitään hirveän isoa dramatiikkaa. Esitys tuloksen käyttämisestä. Talousvaliokuntahan on jo toukokuussa 2004 sangen selkeästi ilmoittanut, että oma pääoma ja kassavarat ovat riittävän suuret, eikä niitä enää tulisi kartuttaa. Kuitenkin kirkkohallitus esittää, että ylijäämä kirjataan omaan pääomaan lisäykseksi edellisten kausien ylijäämään. Kuten eilen oli puhetta, meillä on tarkoitus rahoittaa jatkossa yhteisiä tietojärjestelmähankkeita nimenomaan taseen puolelta nostamatta perusmaksun hintaa. Mikä oma pääoma sitten on? Pääasiassahan oma pääoma on eläkerahastoa. On tosin muutamia muitakin omakatteisia rahastoja, mm. ekumeeninen rahasto ja diakoniarahasto. Lisäksi meillä on ns. vapaata pääomaa. Tähän olen värillä merkinnyt ne erät, mihin talousvaliokunta on erityisesti kiinnittänyt huomiota. Eli seurakuntamaksujen tasausrahasto ja edellisten kausien ylijäämät eli yhteensä n. 70 miljoonaa euroa.

Tulevaisuuden näkymät hyvin lyhyesti: Kirkon eläkelaitoksen lyhyen ajan haasteena on vapaakirjojen laskenta. Mahdattekohan te tietää mikä on vapaakirja? Vapaakirja on sellainen eläke, joka tulee henkilölle joka on jossain elämänsä vaiheessa ollut kirkossa töissä, mutta ei ole enää tällä hetkellä. On siis jossakin vaiheessa piipahtanut joko lyhyemmän tai pitemmän aikaa meillä. Sitten kun tämä henkilö loppujen lopuksi jää varsinaisesta työstään eläkkeelle, niin hänen kokonaiseläkkeensä muodostuu kaikkien niiden työsuhteiden perusteella, joissa on hän ollut. Julkisen puolen eläkelaitokset - me, Kuntien eläkevakuutus ja Valtionkonttori - emme ole teknisistä syistä pystyneet laskemaan vapaakirjoja, vaan se tehdään nyt tällä hetkellä. Koneellisesti lasketaan yli 100.000 vapaakirjaa. Noin 10.000 lasketaan käsin ja se on aika iso työ. Siinä vaiheessa kun kaikki julkisen puolen eläkelaitokset ovat saaneet vapaakirjat laskettua, pystytään kaikille suomalaisille toimittamaan täydellinen työeläkeote, jossa on mukana sekä yksityisen että julkisen puolen työsuhteet. Tällä hetkellä niistä eläkeotteista, joita meille postitetaan, puuttuvat - niin kuin tiedätte - kaikki julkisen puolen työsuhteet.

Erittäin suuri muutos tulee tapahtumaan vuonna 2011. Siitä alkaen päätöstuotanto ja eläketietojärjestelmä tullaan ostamaan ostopalveluna Kuntien eläkevakuutuksesta. Tämä varsin iso muutos ei näy asiakkaille päin juurikaan. Päätökset tullaan jatkossakin tekemään kirkon keskusrahaston nimissä. Miksi näin? Vastaus on hyvin yksinkertainen. Olemme aivan liian pieni eläkelaitos ylläpitämään isoja tietojärjestelmiä ja omaa päätöstuotantoa. Siirto on oikea-aikainen 2011 alkaen, koska silloin kaikki eläkejärjestelmät ovat täysin yhdenmukaisia.

Tämä kolmas kohta on myös varsin merkittävä. Me olemme aiemmin täälläkin puhuneet siitä, että kirkon eläkelaitos pitäisi säätiöittää. Nyt säätiön perustamisen selvittäminen ja osittain myös toteuttaminen on käynnistynyt. Tältä osin pallo on Sosiaali- ja terveysministeriössä, missä ollaan asettamassa työryhmää asian valmistelemiseksi. Olin alunperin toivonut, että te voisitte ottaa kantaa tähän tarkemmin jo marraskuussa, mutta saattaa olla, että siihen palataan vasta vuoden kuluttua.

Muun toiminnan osalta tärkeetä on, että avustusjärjestelmä uudistui jälleen kerran. Vuodesta 2008 alkaen meillä on yhdistymisavustusten osalta täsmälleen samat periaatteet kuin mitä kuntajakolaissa, tosin avustussumma on huomattavasti pienempi. Suurin haaste on tietysti taloudellisessa mielessä kirkon yhteisen henkilöstö- ja taloushallinnon palvelukeskuksen perustamisen suunnitteleminen.

Lopuksi: miten verotilitykset ovat kehittyneet. Kuten huomaatte, kirkollisverotilitykset ovat edelleen hyvässä kasvussa. Pyytäisin kuitenkin teitä muistamaan, että väistämättä jäsenten väheneminen tulee näkymään muutaman vuoden viiveellä. Ei saa tuudittautua siihen uskoon, että kehitys tulee olemaan näin hyvä jatkossakin. Yhteisöveron osalta kasvu on myös ollut varsin hyvä.


Paluu