Puheenvuoro



Peltonen Kai, edustaja

Otsikko:
Komitean asettaminen analysoimaan kirkon toimintaympäristöä ja sen muutoksia sekä hahmottamaan tarpeellisia uudistamistoimenpiteitä (Edustaja-aloite 2/2009)

Täysistunto:
Keskiviikkona 6 päivänä toukokuuta 2009 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Käsillä oleva aloite on mielenkiintoinen. Asian merkitystä ei varmaan kiistä kukaan. Toimintaympäristön analyysi ja siitä nousevat toimenpiteet ovat kirkkomme tulevaisuuden kannalta ratkaisevan tärkeitä kysymyksiä. Erityisesti kun nykytilanne kirkon kannalta on, kuten tunnettua, se, että turhan moni käyrä osoittaa alaspäin. Pidän tärkeänä edellisten puhujien tapaan, että aloitteen substanssi rajataan kolmeen suuntaan; pyörää ei kannata keksiä moneen kertaan. Ensimmäinen suunta on aloitteessa tarkoitetun hankkeen suhde kirkolliskokoukseen perustettavaan tulevaisuusvaliokuntaan. Tulkitsen aloitetta siten, että nyt ei haluta tehdä tai panna pystyyn kirkolliskokouksen sisäistä hanketta, vaan että tähtäimessä on laajapohjaisempi pyrkimys ymmärtää kirkon roolia toimintaympäristössä, jonka muutokset ovat välillä hengästyttävän nopeatempoisia. Erityisesti yhteiskuntatieteellinen tulkintaperspektiivi kirkon toimintaympäristön muutoksiin onkin erittäin tärkeä ottaa huomioon. Yhteiskuntatieteet nimittäin tekevät periaatteessa samaa kuin teologiakin eli pyrkivät antamaan analyyttisiä ja teoreettisia selityksiä ilmiöille, jotka ylittävät arkikokemuksen ja -toiminnan rajat. Teologiaa kirkko kykenee tuottamaan omin avuinkin, mutta viisautta löytyy siis myös muualta.

Toiseksi aloitteessa esitetyn hankkeen asema on syytä rajata suhteessa Kirkon tutkimuskeskukseen. Tutkimuskeskus on tuottanut ja tuottaa runsain mitoin konkreettista informaatiota kirkon nykytilasta ja lähihistorian kehitystrendeistä. Sillä me varmasti pärjäämme riittävän hyvin. Lisäaineiston tuottamisen sijasta oleellista on päästä informaatiosta sen teoreettiseen tulkintaan. Tällä tavoin pystytään tuottamaan aineistoa teologiselle työskentelylle. Ehdotetun komitean tehtävän anti voi hyvin löytyä tältä suunnalta.

Kolmas rajaus koskee hankkeen suhdetta Kirkko 2015 -strategiaan. Strategian taustamietinnössä on tehty varsin runsaasti juuri kirkon nykyiseen toimintaympäristön analyysiin liittyviä pohjatöitä. Strategiaprosessissa on myös hahmotettu aloitteessakin perättyjä kirkkomme uudistamistoimenpiteitä. Ehdotetun komitean tai vastaavan lisäarvo strategiatyöskentelyyn voi olla parhaimmillaan siinä, että strategista ajattelua ylläpidetään ja jatketaan. Strategiallahan on merkitystä vain, jos se ikään kuin hengittää koko ajan. Kerran luotu taktiikka ei päde kaikissa olosuhteissa ajan mittaan.

Näillä rajauksilla ehdotetulla komitealla tai vastaavalla voi nähdäkseni olla merkityksellinen paikkansa kirkkomme tulevaisuutta rakennettaessa. Erityisesti hankkeessa esitetyllä elimellä voisi parhaimmillaan olla uutta tuotavaa seuraaviin kolmeen näkökulmaan.

Ensinnäkin uskonto ja kirkko sosiaalisina ilmiöinä. Meillä on kirkkososiologiaa riittävästi, mutta uskontososiologiasta on puutetta. Hieno asia olisi saada myös suomalaiset yhteiskuntatieteilijät kiinnostumaan uskonnosta postmodernissa maailmassa. Maailmalla tällaista ajattelua on paljonkin, meillä ei juurikaan. Toiseksi uskonto ja kirkko kulttuurisina ilmiöinä. Edellisen kohdan tapaan tämä liittyy kirkon rooliin ja asemaan ajassamme, jollaista ei ole koskaan ennen ollut. Täällä salissa on jo perätty kirkon "tuotteen" puolustusta, surkeilun lopettamista ja vastaiskuun ryhtymistä. Ilman muuta, mutta ei soitellen sotaan. Uskonnon ja kirkon kriittinen tulkinta ja arviointi osana suomalaista elämänmuotoa, kulttuuria ja sen muutosta on välttämätöntä sen kannalta, että kirkko voisi olla muutosagentti, muutoksen kantaja ja voima siis, ei vai sen reaktiivinen uhri. Kolmanneksi, tärkeimmäksi. Aloitteessa mainittu perinteinen kansankirkkoajattelu on uskallettava vihdoin ottaa kriittisen, analyyttisen tarkastelun kohteeksi. Kansankirkko on ollut tietyissä oloissa toimiva teologinen konstruktio, mutta maailma, jossa se on rakennettu, meni jo. Tätä tosiasiaa on pystyttävä katsomaan silmiin sen kaikilla tasoilla ja seuraamusulottuvuuksilla.

Mikäli siis aloitteessa esitetyn hankkeen paikka ja tehtävä jo olemassa olevien tai toteutettujen toimenpiteiden kentässä pystytään rajaamaan mielekkäällä tavalla, siitä voi käsittääkseni olla meille paljon hyötyä. Siksi sen mahdollisuudet kannattaa tutkia tarkoin. Jos komitean asettaminen tuntuu liian järeältä ja hitaalta mallilta edetä tässä asiassa, sen korvaajana voisi ajatella esimerkiksi kansankirkkoon keskittyvää uskontososiologista tutkimushanketta, joka toteutettaisiin yhteistyössä jonkin valtio- tai yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan kanssa.


Paluu