Puheenvuoro



Niiranen Pekka, edustaja

Otsikko:
Kirkolliskokouksen työjärjestyksen uudistaminen (Edustaja-aloite 6/2012)

Täysistunto:
Perjantaina 11 päivänä toukokuuta 2012 klo 10.35

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Käytän sanaa toverit, nimittäin minulla ei ole ollut täällä yhtä hölmö olo vaalien aikana kuin edustaja J. Korhosella, mutta sen sijaan minulla on ollut tällainen henkinen aikamatka kuolleen ja kuopatun Neuvostoliitto-nimisen maan keskuskomitean kokouksiin, joissa en ikävä kyllä koskaan päässyt käymään, mutta voin fiilistellä olemalla täällä ja osallistumalla näihin rituaaleihin niin kuin edustaja Korhonen tuossa kutsui. Nimittäin, sehän on hyvä; sielläkin vaaleissa oli aina yksi ehdokas, lopputulos tiedettiin, mutta niin siellä kuin täälläkin kaikki päättyi aina raikuviin ja jatkuviin aplodeihin. Se luo turvallisuuden tunnetta itse kullekin. Aloite on hyvä ja järkevä. Elämässä yleensä järjen käyttö on sallittua, kirkolliskokouksessa erityisesti se on jopa suotavaa. Kirkolliskokouksen työskentelyä ohjaa tämä valkoinen raamattu, työjärjestys, joka on - näin täältä alkusivulta lunttaan - annettu Turussa 4 päivänä marraskuuta 2009. Kuulin jo tuoreeltaan sellaisia kommentteja, että eihän tätä voi muuttaa, kun se on vastikään muutettu. No, se ei ole mikään järkiperuste. Nimittäin tämä kirkolliskokous ei ole sitä muuttanut. Eli meillä on valta, näin ymmärrän, tehdä muutoksia, jos havaitsemme, että jotkin asiat eivät ole nykyisellään järkeviä ja toimivia. Toisaalta järjen käyttö on valitsijamiehille kyllä sallittua, nimittäin työjärjestyksen 10 §:n mukaan esimerkiksi "valitsijamiesten on toimitettava vaalit umpilipuin, jolleivät valitsijamiehet jostakin vaalista yksimielisesti toisin päätä". Eli minä tulkitsen tämän niin - en tiedä, onko tulkintani oikea - että valitsijamiehille suodaan järjen käyttö siinä, että ei tarvita umpilippuja, jos ollaan yksimielisiä asiasta. Miksi sama ei voisi toimia vähän isommalla foorumilla eli tässä täysistunnossa? Kannatan lämpimästi tehtyä aloitetta ja toivon, että se myöskin johtaa käytännön lopputulokseen.


Paluu