Puheenvuoro



Jääskeläinen Jouko, edustaja

Otsikko:
Kirkon tulevaisuuskomitean mietintö

Täysistunto:
tiistaina 8 päivänä marraskuuta 2016 klo 10.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät ystävät. Komitea on tehnyt työnsä tehtävänantonsa mukaan. Silti kannattaa aina tuo lähettäjämme käsky muistaa, kastamalla ja opettamalla heitä pitämään kaikki mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Komitea miettii hieman myös historian syklisyyttä, aihe lienee vaikea, mutta yksi johdonmukainen muutos nähtävissä Suomessa. Yhtenäiskulttuureista, ja nimenomaan monikossa sanottuina, on edetty pitkälle individualismin ja mosaiikkimaisuuden suuntaan. Kirkko ei ole kerho vaan hengenpelastuslaitos. Meidän historiankäsityksessämme on kaksi päätä, alkupäässä käsky, loppupäässä käskynantajan paluu, paluun odotus on rosoinen. Tämän realismin keskellä tuskin kannattaa elätellä ajatusta sellaisesta syklisyydestä, että eräänä päivänä kansankirkkoomme jälleen kuuluu 92 % aikuisväestöstä.

Arvoista puheenjohtaja. Kappaleessa 1.2.1 Kirkko suomalaisessa yhteiskunnassa on mielestäni jotenkin ohitettu kaksi-kolmekymmentälukujen aikana kirkon merkitys suomalaisen
yhteiskunnan luomisessa. Tähän arkkipiispamme ansiokkaasti viittasi reformaation 500-vuotisjuhlan aloitusseminaarissa Turussa. Emme voi katsoa vain pappien määrään esimerkiksi politiikassa, vaan tärkeämpi on sittenkin maallikoiden ajattelun sisältö, heitä ja meitä kuitenkin aina on enemmistö. Suuren pohjan ja kuvan kirkkomme hallinnon tulevaisuudelle antaa kahden regimentin oppi. Sehän luo mahdollisuuden kirkon itsenäisyydelle ja autonomialle oppiin ja eettisyyteen liittyvissä asioissa. Toivon, että tätä näkökulmaa jatkotyössä varsinkin nyt reformaation juhlavuotena erityisesti tarkastellaan.

Mitä tulee moniin yksityiskohtiin, niin muun muassa, muita unohtamatta, edustajat Koskelo ja Niemelä ansiokkaasti näitä käsittelivät ja voin heidän ajatuksiinsa yhtyä. Itse nostaisin esille komitean viestin eräänlaisen kolminkertaisen jojon, johtaminen, joustavuus ja johdatus. Johtaminen - on todella syytä yhtyä moniin mietinnön ajatuksiin siitä, että johtaminen ansaitsee aivan erityisen kehittämisohjelmansa. Kaukana takanapäin on ylhäältä päin käskytysten aika, seurakuntalaiset ovat kirkko ja juuri he, juuri me voimme sanaan sitoutuneella aktiivisuudellamme luoda sen maaston ja toimintaympäristön, jossa asiantuntijat ja johtajiksi seurakunnan paimeniksi asetetut voivat tuoda parhaan panoksensa johtajina kirkon työhön. Kaiken kaikkiaan esimiestaitoja on hyvä ja tarpeen kehittää. Jojon toinen kohta, joustavuus - sirpaloituminen on haaste koko yhteiskunnassamme koko lännessä. Seurakuntien toiminnan vapauden kasvattaminen on tähän eräs ratkaisu ja mahdollisuus. Tämä yleisesti tunnettu ja tiedetty eräs kirkon aarre eli kirkon herätysliikkeet on tässä jäänyt vähän vähemmälle käsittelylle, ymmärrän sen teknisistä syistä, mutta niillä silti on tärkeä arvonsa kokonaisuudessa, niin kuin tässä myöskin aikaisemmassa puheenvuorossa todettiin. Joustavuus kaiken kaikkiaan on ollut hyvä arvo näissäkin kirkon ja liikkeiden suhteissa, vaikka aina ilman hiertymäkohtia ei ole toki selvitty. Hallinnosta turhaa sääntelyä tulee karsia, näin juuri, kiitos ei lisääntyville suurille yhtymille, hyväksyntää ja kannustusta ammattimaisuudelle talousasioissa.

Sitten tuo johdatus päätöksenteossa. Muistamme apostolien tekojen sivuilta hyvin voimakkaita kannanottoja, joissa Jumalan johdatusta kokien silloinen seurakunta ja apostolit kertoivat päätöksensä kaikkien noudatettavaksi yhdessä mielessä ja yksimielisesti. Tuo aika ei taida olla ihan lähellä takana, eikä sitä ehkä ole ihan nopeasti mahdollisuus saavuttaakaan, mutta voimme sitä kohti pyrkiä. Eräs merkittävä ehdotus mietinnössä on
henkilöseurakuntien laajempi mahdollistaminen, mihin suhtaudun periaatteessa myönteisesti. Asiassa on kuitenkin monia eri näkökulmia, jos kaikki samaa mieltä olevat kokoontuvat vain samaan kokoontumiseen ja kasaan, ei tosiasiassa esimerkiksi kirkollisessa vaikuttamisessa ääni välttämättä kuulu kovin pitkälle. Ylilyöntien estäminen on luontaista ja tärkeää piispallista kaitsentaa. Jos kokonaiskirkon kaitsenta on sisällöllisesti ja laajasti liian tiukka, ei tuolla henkilöseurakuntien muodostamisessa ehkä saada sitä lisäarvoa, mitä tavoitellaan. Herätysliikkeisiin ja yhdistystoimintaankin perustuva rakenne on ollut aika hyvä toimiva ratkaisu, jossa kirkon kokonaisviesti on tullut suhteellisen hyvällä tavalla kuitenkin esille tarjottuna.

Arvoisa puheenjohtaja. Kuntapolitiikassa on saatu hyviä kokemuksia puheoikeudella ja yleensä yhden puheenvuoron verran kokoukseen osallistuvista nuorisovaltuuston jäsenistä. Tämä saattaisi olla hyvä ratkaisu myös kirkollisella taholla, niin kuin ehdotetaankin. Meillä Vantaalla päin nuoret lähettävät aina uuden eri henkilön käyttämään ääntänsä, se voisi olla hyvä menettely myöskin. Ajatus siitä, että kirkolliskokousvaaleissa valittaisiin aina eniten ääniä saanut esimerkiksi alle 30-vuotias ehdokas/hiippakunta kirkolliskokoukseen, tuskin täyttää yhdenvertaisuuden periaatetta. Samaan vaalitoimitukseen ei voida tai, sanoisinko, lienee aika vaikea sijoittaa demokraattista vaalia ja kiintiövaalia. Ehkä eri asia on ja kenties mahdollista saattaisi olla, jos eniten ääniä saaneen nuoren paikka vähennetään siltä listalta, jolta hänet on valittu, mutta tämä kohta vaatii joka tapauksessa tarkastelua.

On aika haasteellista luoda se raja, missä nykyistä tilannetta muutettaisiin niin, että keskeiset ja vähemmän keskeiset tärkeät asiat päätöksenteossa jaettaisiin kahteen eri kategoriaan. Luulen, että tässä tilanteessa ei kannata lähteä etenemään tiellä, jossa määräenemmistö ja -vähemmistösääntöjä muutettaisiin. Luulen, että esitys kannattaa pitkässä juoksussa rakentaa muiden hyvin tärkeiden muutosten pohjalle, joista meidän on mahdollista hyvin laajalla enemmistöllä sopia.

Arvoisa puheenjohtaja, lopuksi. On myös esitetty keskeisten toimien määräaikaistamista kahdeksaan vuoteen, tämähän ei rajoittaisi peräkkäisiä kausia. En pidä tätä aivan huonona ehdotuksena. Kaiken kaikkiaan tuomiokapitulien roolia on perusteltua vahvistaa. Mitä sanoisin hiippakuntavaltuustoista, mitä sanoisin sanotusta, sanoisin, että ehkä se ei ole huonosti sanottu, mitä ehdotetaan.



Paluu