Puheenvuoro



Kankkonen Stig, ombudet

Otsikko:
Parokiaalijärjestelmän kehittäminen; kirkkohallituksen selvitys kirkolliskokoukselle (Kirkkohallituksen esitys 1/2011)

Täysistunto:
Maanantaina 2 päivänä toukokuuta 2011 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kollegat, bästa kolleger. Kerrotaan papista, joka saarnastuolista luki sunnuntain saarnatekstin, joka oli Ilmestyskirjasta vähän vaikea kohta, siinähän niitä on enemmältikin, ja totesi sitten, että tämä oli vaikea kohta, nyt mä saarnaan kyllä jostain aivan muusta. Tämä tarina on tullut mieleen tässä matkan varrella, kun olen seurannut miten ja ollut mukananin käsittelemässä tätä esillä olevaa asiaa. Haluan aluksi vähän muistuttaa kuitenkin tästä historiasta, koska se on minusta aika mielenkiintoinen. Kaikkihan lähti edustaja-aloitteesta, jossa ensimmäinen ponsi oli, että perustetaan komitea, jonka tehtävä on 1) tekevät seurakuntajaon nykyistä riippumattomammaksi kuntarajoista, tämä oli toukokuu 2008. Sitten tuli hallintovaliokunnan esitys, ja tämä on myös vähän itsekritiikkiä, koska istun hallintovaliokunnassa, ja hallintovaliokunnan esitys oli: "edellä olevilla perusteilla hallintovaliokunta esittää, että kirkolliskokous päättäisi antaa kirkkohallituksen tehtäväksi selvittää ja tehdä selvityksen pohjalta mahdolliset muutosehdotukset kirkkolakiin ja kirkkojärjestykseen siitä, miten parokiaalisuuden periaatteesta voitaisiin poiketa seurakuntayhtymissä muutettaessa seurakuntayhtymän sisällä seurakunnasta toiseen." Tähän muutama valiokunnan jäsenet liittivät eriävän mielipiteen, jossa pyydettiin, että kirkolliskokous antaa kirkkohallituksen tehtäväksi myös selvittää mahdollisuutta perustaa seurakuntia ja seurakuntayhtymiä kuntarajoista riippumatta. Eli palattiin siihen alkuperäiseen, ja kuten muistatte, tässä äänestettiin tässä salissa ja tämä poikkeava esitys tai eriävä mielipide hyväksyttiin. Näin ollen kirkolliskokous päätti 6.5.2010 antaa kirkkohallituksen tehtäväksi selvittää ja tehdä selvityksen pohjalta mahdolliset muutosehdotukset kirkkolakiin ja kirkkojärjestykseen siitä miten parokiaalisuuden periaatteista voitaisiin poiketa seurakuntayhtymissä muutettaessa seurakuntayhtymän sisällä seurakunnasta toiseen ja selvittää mahdollisuutta perustaa seurakuntia ja seurakuntayhtymiä kuntarajoista riippumatta. Nyt tässä esillä olevassa esityksessä todetaan, että kirkkohallituksen tässä selvityksessä pyritään vastaamaan pääasiallisesti toimeksiannon toiseen ponteen. Se ponsi, joka siis oli mukana alussa, tippui sitten pois, tuli äänestyksen kautta takaisin ja nyt se on kirkkohallituksessa ollut se tärkein asia. En tiedä miten on teillä, mutta minun on vähän vaikea seurata näitä kiemuroita ja ennen kaikkea ymmärtää mistä tässä oikein on kysymys. Joka tapauksessa voinee sanoa, että kirkolliskokouksen mielipide mitä pitää selvittää, siitä ei olla mitään epäselvää ja sen takia minua ihmetyttää, että kirkkohallitus on seurannut tätä saarnamiehen neuvoa ja todennut ilmeisesti, että tämä on vaikeaa tekstiä, nyt selvitetään sitten jotain muuta. Näin tässä valitettavasti on käynyt. Parokiaalisuudesta haluan vielä alleviivata sen, mistä on puhuttu aikaisemmin, nimittäin se, että parokiaalisuus merkitsee alueeseen sidottu jäsenyys. Kuulumme siihen seurakuntaan, joka toimii alueella, jolla asumme. Nyt kun puhumme tästä esityksestä, niin minusta siinä on puurot ja vellit menneet vähän sekaisin, koska se, että halutaan irrottaa kuntarajat ja seurakunnan rajat toisistaan, niin ei sillä päätöksellä puututa millään tavalla tähän parokiaalisuuteen. Se on aivan eri asia. Edelleen kuuluisimme siihen seurakuntaan, jonka alueella me asumme, se alue vain ei ole sidottu näihin kuntarajoihin. Onko tämä vaikea ymmärtää tai osaanko selittää sitä tarpeeksi selkeästi? Kun tätä keskustelua olen kuunnellut, niin tässä jatkuasti mennään sekaisin, ihan niin kuin nyt pyrittäisiin jollain tavalla tällä pyynnöllä, että irrotetaan nämä rajat toisistaan, pyrittäisiin vaikuttamaan tähän parokiaalisuuteen. Me emme siis keskustele parokiaalisuudesta luopumisesta. Tässä on mainittu, että nyt valtion puolella puhutaan kuntien määrästä ja rajusta leikkaamisesta, ja eräissä puheenvuoroissa on todella mainittu luku 20, minun ymmärtääkseni silloin ei puhuta kylläkään kuntien märäästä, vaan siitä, että olisi 20 yhteistyöaluetta, joitten asukasmäärällä voitaisiin tehokkaasti ja hyvin hoitaa sosiaali- ja terveyshuolto esimerkiksi, erikoissairaanhoito erikseen mainiten. Meidän tehtävämme nyt on katsoa, että vastaako tämä yleinen kehitys kuntasektorilla kirkon tarpeita, edistääkö se meidän mahdollisuuksiamme parhaalla mahdollisella tavalla hoitaa kirkon tehtäviä. Minusta vastaus tähän kysymykseen on: ei. Jos me emme halua seurata kunnallista kehitystä tässä asiassa, kuin hai laivaa, on pakko katkaista nämä siteet kuntarajoihin, jos ilmaisee sen vähän kielteisesti. Mielenkiintoista tässä esityksessä on, kun muistamme mitä kirkkohallitus on sanonut, että se on se toinen ponsi, nimen omaan tämä rajakysymys, jota on käsitelty primäärisenä. Kun luen tätä esitystä, en saa samaa käsitystä. Mutta löytyy tästä vastaus kysymyksiin, että onko mahdollista perustaa seurakuntia ja yhtymiä riippumatta kunnallisista rajoista. Vastaus löytyy sivulla 29 Johtopäätöksiä -otsakkeen alta, siinä lukee näin: "Seurakuntien ja seurakuntayhtymien perustaminen kuntarajoista riippumatta on sinänsä mahdollista." Se on siis vastaus kysymykseen - on mahdollista. Ennen sitä olemme kuitenkin lukeneet 28 sivua suurin piirtein tekstiä siitä, että kuinka hankalaa se on, mitä kaikkea se vaatii. En minäkään väitä, että se on helppo prosessi, enkä halua vähätellä sitä, mutta minun mielestäni ei voida sanoa ei järkevälle kehitykselle sen takia, että se vaatii kahvia ja tupakkaa, vaan pitää voida uskaltaa mennä eteenpäin ja katsoa mikä järjestelmä parhaiten vastaa niitä odotuksia mitä kirkolle voi ja pitää asettaa ja meidän mahdollisuuksia vastata siihen huutoon. Näin ollen, toivon, että valiokunta pohtii tätä asiaa siltä kantilta, että palautetaan tämä asia ja todetaan, että nyt pitäisi saada selvitys, joka lähtee siitä, mihin tämä selvitys oikeastaan loppuu, että on mahdollista. Nyt pitää listata ne plussat ja miinukset, ne todelliset haasteet tänä päivänä, kun ajattelee uutta tekniikkaa, esimerkiksi verotuksen suhteen, niin ei kannata hakea niitä ongelmia kahden-kolmenkymmenen vuoden takaa, vaan katsoa mitä mahdollisuuksia on tänä päivänä. Se, että se ehkä venyy tuonne 2013 tai 2015 minusta kirkollisessa perspektiivissä se ei ole pitkä matka, jos me olemme sitä mieltä, että siihen suuntaan on mentävä. Näin ollen, toivon, että valiokunta, jossa istun ja tulen muistuttamaan valiokuntaystäviäni siitä, että me voimme palauttaa tämän asian niin, että valmistellaan uutta esitystä, josta nämä plussat ja miinukset käyvät selville ja sen jälkeen olemme vasta valmiit tekemään päätöksiä tässä asiassa. Kiitoksia puheenjohtana.


Paluu