Puheenvuoro



Paarma Jukka, arkkipiispa

Otsikko:
Kyselytunti

Täysistunto:
Keskiviikkona 6 päivänä toukokuuta 2009 klo 15.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja. Kuulimme tekijän nimen. Tässä paperissa lukee nimimerkki "Monen puolesta". Taitaa olla yksi kaikkein tavallisimpia nimimerkkejä mitä käytetään, "Yksi monien puolesta". Sehän antaa vakuuttavuutta asialle. Mieleen tulee entinen opetusministeriön kansliapäällikkö, jo pitkän aikaa eläkkeellä ollut yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka kerran kertoi, miten hän aloitti valtakunnallisen yhteiskunnallisen vaikuttamisensa ja toimintansa. Päästyään ylioppilaaksi Pohjanmaalla, hän tuli opiskelemaan Helsingin yliopistoon ja siellä kiinnostui yhteiskunnallisista asioista, Helsingin tapahtumista. Ensimmäisen vuoden fuksina hän päätti - tämä nuori mies - antaa oman panoksensa johonkin ajankohtaiseen keskusteluun. Hän kirjoitti yleisönosastoon Helsingin Sanomissa kirjoituksen nimimerkillä "Seitsemän lapsen äiti".

Mutta itse tähän aloitteeseen: "Me lukuisat kirkolliskokousedustajat olemme kokeneet istuntosalissa pidetyt aamuhartaudet hyvänä ja luontevana yhteisenä hiljentymisen ja rakentumisen hetkenä päivän työskentelylle. Lisäksi ne ovat tarjonneet tasapuolisesti niin papeille kuin maallikoille palvelutehtävän Sanan kylvämiseen yhdessä eri elämänpiireistä kokemusten jakamisen kanssa. Kokousviikkojen työpäivät ovat pitkiä ja aikaa virkistäytymiseen ja vapaaseen yhdessäoloon jää edustajille vähän. Aamuisin riittävän varhainen herääminen jättää vielä varaa pieneen keveään aamupalaan ja liikuntahetkeen. Vielä suihkussa pistäytyminen saattaisikin jo johtaa itsesyytöksiin turhamaisuudesta, jos tarjolla oleva aamumessu Maarian kirkossa uhkaa olla vain vaihtoehto. Varsin tiukalla minuuttiaikataululla aamumme täällä alkavat. Nyt kysynkin, miten pian on mahdollista laajaa osallisuutta osakseen saaneeseen ja hyväksi koettuun käytäntöön, jossa voisimme aloittaa normaalit työpäivät istuntosalissa pidetyllä aamuhartaudella."

Tämähän ei koske millään tavalla kirkkohallitusta. Mutta kun tässä on aikaa, niin tähänkin yritetään vastata. Kirkolliskokouksen historiassa ja vaiheissa tämä jumalanpalvelus- ja hartauskäytäntö on vaihdellut eri aikoina hiukan eri tavalla. Sitä on aina ajoittain tarkasteltu, mikä on kirkolliskokoukselle, kirkon ylimmälle päättävälle elimelle ominainen tapa hoitaa tätä jumalanpalvelus- ja hartausjärjestelyä. Nyt viime vuonnahan otettiin kokeiltavaksi käytäntö, jota on tälläkin viikolla toteutettu niin, että aamuisin on lyhyt messu viereisessä Maarian kirkossa. Edellinen vaihe oli se, jolloin täällä kokouspaikalla oli lyhyt aamuhartaus. Tämän messukäytännön lisäämisen takana on ollut se, että kirkkomme on kuitenkin sanan ja sakramenttien kirkko. Jos kirkon päättävä elin ei katso sitä normaaliin elämään liittyväksi, niin olemme ehkä vieraantuneet siitä, mitä olemme pitäneet kirkkomme ja seurakuntamme toiminnassa kaikkein keskeisimpänä. Eli kokoontumista Jumalan sanan, yhteisen rukouksen ja Herran Pyhän ehtoollisen viettoon. Näin se myöskin tarjoaisi vaihtoehdon iltahartaudelle, joka pidetään tässä talossa, näissä kokoustiloissa.

Tämän käytännön onnistumisesta lienee ollut erilaisia mielipiteitä. Siitä on käyty keskustelua. Tässä kysymyksessä on nähdäkseni kiinnitetty huomiota kahteen ongelmakohtaan, joista toinen on se, että tämä nykyinen käytäntö tekee aamun aikataulun kireämmäksi ja kiireisemmäksi kuin ennen. Liikuntahetkeen ja suihkussa käyntiin on joko vähän aikaa tai sitten vaivaa huono omatunto. Tämä on varmasti sellainen asia, joka täytyy ottaa huomioon. Kiirettä tässä ei tarvitsisi olla. Maarian kirkossa pidettävä aamumessuhan on pidentänyt tätä yhdessäoloaikaa noin 20 minuutilla verrattuna entiseen, mutta se siis alkaa aikaisemmin - klo 8.15 - kun ennen se alkoi klo 9.00 pidettävällä aamuhartaudella. Toinen asia johon tässä viitataan on se, että nämä aamuhartaudet ovat tarjonneet tasapuolisesti niin papeille kuin maallikoillekin palvelutehtävän, Sanan kylvämisen. Tämä on asia, joka on tarkoitus toteuttaa myöskin messuissa. Tähän saakka papit ovat käyttäneet niissä saarnavuoroja, mutta jo tällä viikolla on myöskin maallikoilla tilaisuus. Ja tarkoitus on, että Maarian kirkossa maallikoilla on aivan samalla tavoin kuin aikaisemminkin tilaisuus Sanan kylvämiseen. Nämä molemmat kohdat täytyy ottaa vakavasti ja täytyy miettiä miten niitä voitaisiin kehittää. Sekä tämä kiire eli aikataulukysymys, että maallikkojen osuuden huomioiminen paremmin kuin nyt on tapahtunut, edellyttävät sitä, että tätä käytäntöä vielä kehitetään. Jos on muita toivomuksia, ainakin puheenjohtajistolle niitä voi jakaa.


Paluu