Puheenvuoro



Olkinuora Hilkka, edustaja

Otsikko:
Tilastotyö seurakunnissa (Hiippakuntavaltuuston esitys 4/2009)

Täysistunto:
Tiistaina 5 päivänä toukokuuta 2009 klo 10.35

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, yhä edelleen hyvät sisaret ja veljet huolessa kirkon tulevaisuudesta. Ymmärrän entisen virkaveljeni huolen. Siinä puhuu käytännön pappi pienestä seurakunnasta. Asia on jälleen kolmitahoinen. Ensinnäkin kun pohdimme kirkkoherran vaalijärjestelmän muuttamista, meille oli tarjolla inhorealistinen kuvaus siitä, mitä kirkkoherran työ varsinkin pienessä seurakunnassa tällä hetkellä on. Jos ajasta lähes puolet kuluu ikään kuin hallinnointiin, se todella on liikaa. Itse luovuin kirkkoherran tehtävästä havaitessani, että joudun vaihtamaan kadun toiselle puolelle, koska "uhkaava" seurakuntalainen tuli toisella puolella vastaan.

Toisekseen kyseenalaistan kirkon tämänhetkisen tilastotoiminnan pätevyyden. Tämä kuormitus nimittäin saa aikaan sen, että puristetussa tilassa ihmisestä tulee sitä tilastotietoa, mitä hän kulloisessakin väsyneessä tilanteessaan haluaa tai pystyy löytämään. Kun joku tutkija suuressa viisaudessaan esimerkiksi alkoi tutkia kotikasteen läsnäolijamäärää, eräässäkin seurakuntayhtymässä todettiin, että kasteiden yhteydessä on mahdotonta järjestää kasteväkeä sillä tavalla, että kaikki olisivat rivissä ja laskettavissa, joten seurakuntakohtaisesti päätettiin ottaa käyttöön joko luku seitsemän, kahdeksantoista tai kolmekymmentäseitsemän. Ja tämän tyyppisillä luvuilla sitten kirkon kootuista tilastoista saatiin tieto, että kotikasteisiin osallistutaan entistä enemmän. Eli eihän tilastotieto voi olla parempilaatuista kuin se aineisto, josta se on koottu.

Kolmanneksi tilastot eivät ole selkokielisiä. Eräissäkin seurakunnissa juoksennellaan tammikuussa pitkin käytäviä ja kysytään, että mitähän tämä ja tämä kysely tarkoittaa, koska viime vuonna toteutettu tai viime vuodesta kopioitu vastaus ei tänä vuonna ollutkaan kohdallaan. Tämä tietysti lisää vaan penseyttä kirkon yhteisiä pyrkimyksiä kohtaan. Ongelma ei ole onneksi mitenkään niin ainutlaatuinen kuin kirkko olemukselleen tyypillisesti kuvittelee. Tätä samaa ongelmaa käsittelevät kaikki konsernit, joiden pienet osaset kysyvät, mitä hyötyä siitä on, että osallistun suureen konsernihallintoon ja kannan raskaampaa hallinnollista kuormaa kuin mitä pienenä yksikkönä muuten toteuttaisin. Kirkolla on siis minusta tässä ennen muuta informointitehtävä ja toisekseen realistinen todellisuuteen laskeutumisen tehtävä.

Nyt tehty esitys on sillä tavalla väljä, että siihen on vaikea näin edustajana tarttua; se jää valiokunnan mietittäväksi. Mutta tämä on parahdus kaikkien kirkkoherrojen puolesta: Tehkää jotakin tälle tilastointisysteemille!


Paluu