Puheenvuoro
Salo Kalervo
,
edustaja
Otsikko:
Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat (Kirkkohallituksen esitys 11/2012)
Täysistunto:
Maanantaina 5 päivänä marraskuuta 2012 klo 13.00
Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät edustajat. Että ymmärtäisitte tämän puheenvuoroni, on hyvä muistuttaa taustastani. Olen siis kirkkoherra Espoon seurakuntayhtymästä ja puhun myöskin omasta näkökulmastani. Jotenkin oman työni näkökulmasta tämä päälinja, kehittämissuunta kuulostaa kovin tutulta. Pidän ehdotettua mallia hyvänä. Se myös toimii käytännössä. Pääperiaate, jossa pääsääntöisesti seurakunnat hoitavat varsinaisen hengellisen työn ja seurakuntayhtymä toiminnan taustaedellytykset, on toimiva ja käytännössä myös kokeiltu. Siksi se on kirkon kannalta myös turvallinen rakenneratkaisu tulevaisuuden haasteisiin. Tässä aiemmin edustaja Määttänen piti seurakuntayhtymän rakennetta kankeana ja raskaana organisaationa. Olen eri mieltä. Byrokratia on suhteellisen pieni ja hallintomalli on toimiva. Työyhteisön ja seurakuntatyön johtamisen rinnalla nämä seurakuntaneuvoston valmistelu- ja esittelytehtävät, puheenjohtajana toimiminen ja päätösten täytäntöönpano, tämä kaikki muodostaa kirkkoherran työstä vain pienen, hyvin pienen osan. Mallin hyvänä puolena voi pitää joustavuutta. Paikallisesti voidaan sopia, mitkä asiat hoidetaan yhteisesti, mitkä taas jokaisessa yksikössä erikseen. Ratkaisevassa asemassa tässä on perussopimus. Siinä sovitaan käytännön työnjaosta. Hengellisestä työstä Espoossa on nähty hyväksi hoitaa yhteisesti esimerkiksi sairaalasielunhoito, perheneuvonta ja oppilaitostyö. Itse asiassa seurakuntayhtymämallin ero nykyisiin aluejakomalliin pohjautuviin suuriin seurakuntiin on varsin pieni. Molemmissa malleissa seurakuntatyö tehdään paikallisesti, hallinnollinen taustatyö taas isommissa kokonaisuuksissa.
Seurakuntayhtymämallissa on hyvää se, että siellä hoidetaan tietyt asiat ammattimaisesti. Näitä ovat esimerkiksi henkilöstöhallinto, kirkolliset rakennukset, atk-laitteet, hautausmaat. Seurakuntayhtymä antaa seurakunnalle tietyn asiantuntemuksen ja turvan. Kirkkoherrana voin aina olla yhteydessä seurakuntayhtymään, vaikkapa näissä atk-asioissa, henkilöstöhallinnon juridisluontoisissa kysymyksissä, kiinteistöhuollon ongelmissa, ja saan ammattitaitoista, nopeaa, luotettavaa ja asiantuntevaa palvelua. Pidän ehdotuksessa hyvänä myös sitä, että vaaleilla valittaisiin seurakuntaneuvoston edustajat, jotka puolestaan valitsisivat yhteisen kirkkovaltuuston seurakunnasta tulevat edustajat. Kirkon elämän ydin sykkii seurakunnassa. Tämä hallintomalli korostaa paikallisen hengellisen toiminnan ensisijaisuutta ja tukitoimien, hengellisen työn palvelijan roolia. Mallissa on hyvää myös lääninrovastien tehtävien nivominen yhteen yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajan rooliin, ja tämän tehtävän tekeminen päätoimiseksi ainakin suurimmissa yhtymissä. Tämäkin malli korostaa hengellisen toiminnan keskeisyyttä kirkossa.
Uudessa hallintomallissa on toki haasteensa ja kääntöpuolensa. Niin on aina elämässä. On selvää, että toiminnastakin pitkälti päätetään siellä, missä ratkaistaan taloudelliset kysymykset. Siellä ainakin annetaan reunaehdot toiminnalle. Ja ehkä yksi suurimmista kysymyksistä tämän ehdotuksen kohdalla on viranhaltijoiden ja työsopimussuhteiden solmiminen seurakuntayhtymän palvelukseen. Tässä ehdotettu malli poikkeaa myöskin nykyisestä Espoon seurakuntayhtymämallista. Siinä viranhaltijat ja työsopimussuhteiset ovat seurakunnan palkkaamia työntekijöitä. Uutta mallia perustellaan työntekijöiden joustavalla siirtymisellä tarvittaessa seurakunnasta toiseen. Toki jossain tapauksissa näin voisi käydäkin. Mutta silti epäilen, että pääsääntönä jatkossakin tulee olemaan seurakunnan työntekijän pysyminen vain yhden seurakunnan työntekijänä. Näin käynee ainakin siellä, missä seurakunnat ovat suhteellisen suuria, tai sitten välimatkat ovat suhteellisen pitkiä. Virkojen ja työsopimussuhteiden määrän ja laadun pitäminen seurakunnan päätettävissä olevana asiana korostaa paikallista vastuullista hallintoa ja päätöksentekoa ja ottaa huomioon myös hengellisen työn tarpeet. Jos jossain kohdassa joudutaan supistamaan tai jos jossain kohdassa toimintaa priorisoimaan eri tavalla kuin aiemmin tai jopa laajentamaan toimintaa, silloin tarvitaan paikallista päätöksentekoa, jotta toiminta voidaan organisoida tarkoituksenmukaisella tavalla. Pitäisin siis hyvänä sitä, että seurakunta itse voisi jatkossa perustaa ja lakkauttaa virkansa ja työsopimussuhteensa, ja että työntekijät myös olisivat virka- tai työsopimussuhteessa seurakuntaan, eivät seurakuntayhtymään.
Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin valmis kannattamaan tätä seurakuntarakenteiden kehittämistä mietinnössä esitetyn mallin mukaisesti. Katson, että tämä on ajateltavissa olevista malleista ja vaihtoehdoista paras perusratkaisu. Se muodostaa hyvän ja turvallisen suunnan kirkolle tulevaisuuteen.
Paluu