Puheenvuoro



Juntunen Viljo, edustaja

Otsikko:
Yleisvaliokunnan mietintö 1/2007 edustaja-aloitteesta 2/2006, joka koskee kirkkoherranvaalin muuttamista välilliseksi vaaliksi

Täysistunto:
Keskiviikkona 9 päivänä toukokuuta 2007 klo 14.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Pohjoisen edustajina olemme tottuneet suuriin äänestysprosentteihin kirkkoherranvaaleissa ja siitä Lasse Marjokorven puheenvuoro antoi hyvän esimerkin. Tällaisia korkeita äänestysprosentteja on saavutettu myöskin muutamissa etelän seurakunnissa. Aloite välilliseen vaaliin siirtymiseksi tuntuu sen tähden minusta hyvin vaikealta. Minusta tuntuu, että entinen vaalitapa on hyvä, mutta aloin ymmärtää myös välillisen vaalitavan etuja kuunneltuani monia etelän seurakuntien edustajia. Siksi saatoin lopulta yhtyä valiokunnan kantaan. Ymmärsin niin kuin valiokunnan puheenjohtajakin totesi, että haasteet ovat suuret kirkkoherran virassa. Kirkkoherra tulee valita harkinnalla, ei vain tunteella. Tätä harkintaa varmasti tarvitaan myöskin pohjoisen seurakuntien kirkkoherranvaaleissa. Sielläkin tarvitaan hyvää johtamistaitoa seurakunnissa, myös pienissä seurakunnissa. Myös seurakuntien rakenneuudistus muuttaa tilannetta siihen suuntaan, että pienet seurakunnat ovat vähenemässä taikka häviämässä. Tällöin meidän valiokunnassa jossakin vaiheessa esillä ollut vaihtoehto, johonka myös edustaja Eskola viittasi, että pienissä seurakunnissa voitaisiin noudattaa välitöntä vaalitapaa, käy tarpeettomaksi. Siksi emme ole sitä esittäneet. Varmaa on, että välillinen vaali koetaan menetyksenä siellä missä äänestysprosentit ovat olleet korkeita. Ajattelen, että parhaassa tapauksessa menetys voi tulla takaisin seurakunnille ja seurakuntalaisille johtamistaidoiltaan ja yhteistyökyvyltään hyvinä kirkkoherroina. Varmaa se ei aina tässäkään tapauksessa ole. Välillinen vaalitapa voi koitua seurakunnille myös siunaukseksi. Tieto siitä, että kirkkovaltuuston tai seurakuntaneuvoston tehtäviin kuuluu myös kirkkoherranvaalin toimittaminen, saattaisi parhaassa tapauksessa parantaa kiinnostusta myös seurakuntavaaleja kohtaan ja näkyä niissä parempina äänestysprosentteina.

Lähetekeskustelussa tuli esille huoli, jota itsekin olen tuntenut, että välillinen vaalitapa saattaisi, niin kuin edustaja Marjokorpi sanoi, antaa kuvan siitä, että kirkkoherra on seurakunnan hallinnon alainen virkamies kunnanjohtajan tapaan. Tämä on tietysti mielikuva, se ei vastaa todellisuutta. Ymmärrän niin, että vaalitapa sinänsä ei muuta kirkkoherran asemaa. Kysymys on mielikuvasta. Siksi onkin tärkeätä pitää huolta siitä, että seurakunnissa on oikea kuva kirkkoherran asemasta ja tehtävästä. Siinä tarvitaan sitä edustaja Komulaisen tärkeästi alleviivaamaa kirkkoherran aseman vahvistamista ja selkeyttämistä säädöstasolla.

Vaali, tapahtuupa se kirkkovaltuustossa tai välittömillä vaaleilla, ei merkitse valtuuksien saamista, vaan kutsua virkaan. Valtakirjan - tai uuden tulossa olevan termin mukaan viranhoitomääräyksen - antaa tuomiokapituli. Piispa asettaa kirkkoherran virkaansa seurakunnan edessä näkyvällä tavalla. Siinä koko seurakunta, ei vain kirkkovaltuusto, joka on valinnut kirkkoherran, asettaa kirkkoherraa yhdessä piispan kanssa virkaansa. Tämä, jos se oikealla tavalla ymmärretään, osoittaa selkeästi sitä, että kirkkoherran asema on edelleen hengellisen johtajan virka ja myöskin autonominen virka eikä seurakunnan hallinnon alainen virka. Olen rohjennut näiden ajatusten saattelemana yhtyä valiokunnan esitykseen.


Paluu