Puheenvuoro



Voipio Risto, kirkkoneuvos

Otsikko:
Kertomus Kirkon työmarkkinalaitoksen ja sen toimiston toiminnasta vuonna 2011

Täysistunto:
Keskiviikkona 9 päivänä toukokuuta 2012 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja. Aluksi muutama sana siitä, minkälaisen organisaation kertomuksesta on kysymys, ja sitten muutamia näkökohtia kuluneen kertomusvuoden tapahtumista. Yksityiskohtiin en mene, koska ne ilmenevät sieltä kertomuksesta. Kirkon työmarkkinalaitos on lakisääteinen kirkolliskokouksen yleisohjauksen alaisena toimiva kirkon keskushallinnon viranomainen. Sen tehtävänä on kirkon, seurakuntien ja seurakuntayhtymien työmarkkinaedunvalvonta työnantajaosapuolena. Kirkon työmarkkinalaitoksen muodostaa kirkolliskokouksen valitsema päätösvaltaa käyttävä valtuuskunta sekä sen valmistelu-, neuvottelu- ja täytäntöönpanotehtävät hoitava toimisto, kirkkohallituksen virasto-organisaatioon kuuluva kirkkohallituksen työmarkkinaosasto. Työmarkkinaosasto valmistelee myös kirkkohallituksen päätettäviä henkilöstöhallinnon norminantoa ja ohjausta koskevia asioita. Kirkon työmarkkinalaitoksen tunnetuin työmarkkinaedunvalvonnan muoto on kirkon alan virka- ja työehtosopimusten sekä henkilöstöpoliittisten suositussopimusten solmiminen kirkon henkilöstöä edustavien palkansaajajärjestöjen kanssa. Keskeisin asiakirja on kirkon yleinen virka- ja työehtosopimus, jonka piirissä ovat kaikki kirkon työnantajayksiköt ja kaikki kirkon palvelussuhteessa olevat henkilöt. Kaikki kolme valtakunnallista palkansaajien keskusjärjestöä ovat edustettuina kirkon työmarkkinapöydässä. Neuvottelu- ja sopimusjärjestelmän keskeinen olemus on olla toimintaympäristönä työnantajan ja työntekijöiden yhteistoiminnalle ja yhdessä osallistumiselle kirkon työpaikkojen ja kirkon työn menestyksen edistämiselle. Kirkolliskokous saa kaksi työmarkkina-asioita esittelevää toimintakertomusta. Toinen hyvin suppea, sisältyy kirkkohallituksen toimintakertomukseen. Varsinainen ja olennaisesti laajempi ja kattavampi on työmarkkinalaitoksen ja sen toimiston toiminnasta suoraan kirkolliskokoukselle annettava toimintakertomus, joka sisältää myös henkilöstöä koskevan tilastollisen liitteen. Toimintakertomukset käsitellään täällä yhdessä ja ne antavat kirkolliskokoukselle mahdollisuuden keskustella ja siten toteuttaa yleisohjaustehtäväänsä.

Kirkon työmarkkinalaitos ja sen edeltäjä Kirkon sopimusvaltuuskunta ovat olleet viimeisen 37 vuoden aikana tehtyjen tulopoliittisten ja sellaista vastaavien laajojen työmarkkinasopimusten allekirjoittajaosapuoli. Tänä päivänä Kirkon työmarkkinalaitos luetaan yhdeksi maamme seitsemästä työmarkkinakeskusjärjestöstä, joita on siis neljä työnantajapuolella ja kolme työntekijäpuolella. Tämä keskusjärjestöasema ei ole millään tavalla itsestäänselvyys. Kertomusvuosi oli työmarkkinoilla monin tavoin poikkeuksellinen. Samanlaista vaikeaa ennakoitavuutta sekä eri suuntiin vetäviä samanaikaisia prosesseja en muista omalta 27 vuoden ajalta kirkon työmarkkinajärjestelmän johtotehtävissä. Takana oli kaksi niin sanottua liittokierrosta ja yleinen ja perusteltukin käsitys oli siitä, että laajojen tulopoliittisten sopimusten aika oli lopullisesti takana. Työmarkkinajärjestöjen tiivis yhteistyö jatkui toki koko ajan erittäin kattavana ja tiiviinä niin kolmikantaisesti, eli kun valtiovalta on mukana, kuin kaksikantaisestikin eli palkansaajien ja työnantajien kesken. Mutta työmarkkinoilla valmistauduttiin ensisijaisesti uuteen liittokierrokseen. Eri alojen sopimuskaudetkin olivat jo niin eriytyneet, että vuoden jokaiselle kuukaudelle kesälomakuukausia lukuun ottamatta oli jonkin sopimusalan sopimuskausi katkolla. Myös kirkon alan sopimuskausi poikkesi jopa julkissektorin muista sopimuskausista. Meillä piti olla kertomusvuonna pöydällä pelkkä neuvottelu mahdollisista palkantarkistuksista ja varsinainen sopimuskausi oli päättymässä vasta tammikuun lopussa 2013.

Sittemmin niin sanottuun raamisopimukseen johtaneet neuvottelut käynnistyivät viiden työmarkkinakeskusjärjestön välisien keskustelujen ja yhteyden ylläpidon tiivistyessä kesällä 2011. Kesän aikana Valtion työmarkkinalaitos ja Kirkon työmarkkinalaitos liittyivät asteittain mukaan ja syyskuun alkupäivistä lähtien tiiviit neuvottelut laajasta työmarkkinaratkaisusta olivat täydessä käynnissä seitsemän työmarkkinajärjestön kesken. Erityispiirteen tähän prosessiin toi se poikkeuksellinen tilanne, että samanaikaisesti käytiin teknologiateollisuudessa ja vielä muillakin keskeisillä aloilla tosimielessä neuvotteluja liittokohtaisesta sopimuksesta, jota koskevat neuvottelut olivat jo välillä katkenneet ja luoneet tosiasiassa niin sanotun ponnahduslaudan eli pohjat käytäville Raamisopimusneuvotteluille. Lokakuun alussa oli käytännössä menossa kilpajuoksu saadaanko sovituksi laaja sopimusratkaisu vai käynnistyykö työtaistelujen sävyttämä liittokierros. Syntyi ankaran ponnistelun jälkeen neuvottelutulos raamiratkaisusta, jota tosin sitten ravisteltiin työtaistelutoimin. Tuon raamiratkaisun toteutuminen jäi riippumaan siitä, tuleeko siihen mukaan riittävä ja kattava työmarkkinaosapuolten määrä marraskuun loppupäiviin mennessä. Tästä käynnistyi vilkas neuvottelutoiminta koko työmarkkinajärjestelmässä, jossa neuvottelun tavoitteena oli niveltää ja rytmittää mahdollisimman suuri määrä sopimusaloja samaan kustannusvaikutustasoon ja yhteisessä raamissa muodostuviin sopimuskausiin, joiden ohjepituus oli peräti 25 kuukautta. Porkkanaksi oli raamiratkaisua koskevaan neuvottelutulokseen rakennettu yhteisesti poikkeuksellisen laaja työelämän kehittämistä koskeva uudistuspaketti, jonka voimaantulo oli kokonaan riippuvainen siitä, syntyykö työmarkkinakeskusjärjestöjen ja työmarkkinajärjestöjen kesken Raamisopimus määräaikaan mennessä.

Kirkon alan neuvottelut käynnistettiin välittömästi Raamisopimusta koskeneen neuvottelutuloksen parafoinnin jälkeen lokakuussa. Meillä se merkitsi sitä, että voimassaoleva sopimus piti aikatauluttaa kokonaan uudelleen lukuun ottamatta palkantarkastusajankohdaksi aiemmin sovittua päivämäärää 1.3.2012. Kirkon sopimuskausi oli siis päättymässä 30.1.2013 ja kaikki valmistelut olivat kirkon sektorilla aikataulutettu niin, että palkkausjärjestelmän edelleen kehittämistä sekä sopimustekstejä koskevat neuvottelut olisi käyty tuohon ajankohtaan mennessä. Eräs keskeinen hankehan oli ollut se, että kirkon yleinen virka- ja työehtosopimus liitteineen ja suositussopimuksineen kirjoitettaisiin teknisesti uudelleen eli niin sanotusti kodifioitaisiin ennen seuraavan sopimuksen tekemistä. Tarkoitus on siis kirjoittaa koko kirja uudelleen. Tämä seikka vaikutti keskeisesti siihen, että kirkon alan neuvotteluissa painottui lopulta Raamisopimuksen tavoitteiden kannalta hieman epätyydyttävä pyrkimys keskittyä vain niin sanottuun raharatkaisuun ja siinäkin ensimmäisen palkantarkistusajankohdan osalta keskitetysti määriteltyyn yleiskorotuspainotteiseen ratkaisuun, sekä siihen, että paikallista joustoa mahdollistavia elementtejä haettiin vasta toisen sopimusjakson alkuun eli vuoden 2013 puolella. Kirkon neuvottelupöydässä syntyi määräajassa Raamiratkaisun mukainen neuvottelutulos 25 kuukauden mittaisesta sopimuksesta, jonka voimassaolo päättyy 31.3.2014. Kustannusraami on Raamisopimuksen mukainen, 4,3 prosenttia, ja kuten alussa sanoin, palkantarkistuksen osalta viittaan tässä toimintakertomukseen enkä lähde toistamaan lukuja tai yksityiskohtia. Ne selviävät toimintakertomuksesta.

Raamisopimus, joka syntyi 28.11.2011, on poikkeuksellisen kattava, vaikka sen aikaansaaminen oli työn ja tuskan takana, ja vaikka neuvotteluprosessiin käytäessä tuskin kukaan olisi lähtenyt lyömään vetoa suuren kattavuuden puolesta, jos edes minkäänlaisen sopimuksen syntymisen puolesta. Itse asiassa kuuluisa AKT ei ole tainnut koskaan aikaisemmin ollut mukana laajassa työmarkkinasopimuksessa niin kuin se nyt on. Sopimusta on pidetty odotettua kalliimpana ja siihen on kohdistettu aivan viime päiviin asti ja vastakin tullaan kohdistamaan ankaraa kritiikkiä elinkeinoelämän työnantajien piirissä. Mutta vakautta luova se joka tapauksessa on. Raamisopimus sai jatkokseen tämän vuoden puolella niin sanotun Työurasopimuksen, jonka syntymisprosessissa Kirkon työmarkkinalaitos oli osapuolena varsinaista eläkeosiota lukuun ottamatta, joka ei kuulu Kirkon työmarkkinalaitoksen toimialan piiriin. Raamisopimus on myös aktivoinut työmarkkinakeskusjärjestöjen yhteistoiminnan erittäin vilkkaalle ja jatkuvasti käynnissä olevalle tasolle. Tästä sitten seuraavassa toimintakertomuksessa vuoden päästä. Kirkon työmarkkinalaitoksen kannalta viime vuonna aloittaneen hallituksen ohjelma ja sen omaksuma toimintapolitiikka sekä Raamisopimus ovat merkinneet ennen kokemattoman suurta osallistumista työmarkkinatoiminnan ytimessä. On myös perusteltua sanoa, että missään aikaisemmassa laajassa työmarkkinaratkaisussa ja sen jälkeen käynnistyneessä 3- ja 2-kantaisissa prosesseissa Kirkon työmarkkinalaitos ei ole ollut niin ytimessä ja niin monessa työryhmässä ja hankkeessa kuin se on nyt. Painopiste työmarkkinatoiminnassa on juuri nyt työhyvinvoinnissa, työelämän kehittämisessä, työurien pidentämisessä sekä elinikäisen oppimisen edistämisessä.

Lopuksi vielä muutama sana kirkon palkkausjärjestelmästä. Palkan painopiste on viimeisen viiden vuoden aikana perin juurin siirtynyt keskitetystä järjestelmästä paikalliselle seurakuntatasolle. Työehtosopimuksella asetetaan puitteet, perusteet ja reunaehdot seurakunnille ja määritellään mahdolliset yleiskorotukset ja mahdolliset paikallisesti määräytyvät erät, sen lisäksi tietenkin eräät tekstietuudet. Olennaista on se, että palkkaus määräytyy tehtävän vaativuuden mukaan ja siten, että vaativuutta arvioidaan ja sen olennaiset muutokset todetaan vuosittain ja vaativuuden olennaiset muutokset näkyvät palkassa. Sen lisäksi on mahdollistettu seurakuntatasolla huomioon otettava henkilökohtaiseen osaamiseen perustuva harkinnanvarainen henkilökohtainen palkanosa. Sen käyttöön ottaminen on tapahtunut odotettua hitaammin, mikä toki on ymmärrettävää seurakuntien kiristyneen taloudellisen tilanteen huomioon ottaen, ja myös siksi, että tärkeämpää kuin nopea käyttöön ottaminen on se, että valmistelu tehdään seurakunnassa mahdollisimman huolellisesti ja perusteellisesti. Kirkon työmarkkinaosapuolet ovat voimakkaasti panostaneet yhteiseen ohjaukseen, koulutus- ja neuvottelutilaisuuksiin. Lisäksi on ollut pilottien verkosto, joka on kehityksen etujoukossa ja joka vaihtaa kokemuksia ja hyviä käytäntöjä seurakuntien hyväksi. Viime vuoden sopimusratkaisussa pyrittiin vielä lisäksi edistämään harkinnanvaraisen palkanosan käyttöön ottamista osoittamalla 1.4.2013 käytettävissä oleva järjestelyerä, jonka seurakunnat voivat käyttää harkinnanvaraisen palkanosan rahoittamiseen. Harkinnanvaraisen palkanosan keskeinen elementti on se, että se synnyttää sekä tukee prosesseja, joissa yhteistoiminnallisesti seurakuntatasolla mietitään osaamis- ja laatutavoitteita sekä käsitellään työn tavoitteita. Harkinnanvarainen palkanosa on ensisijaisesti seurakunnan johdon työväline suunnattaessa seurakunnan työtä seurakunnan johdon haluamaan suuntaan. Vaikkei senttiäkään rahaa olisi jaossa, pelkästään tämä elementti ja yhteistoiminnallisuuden mukanaan tuoma sitouttava ominaisuus on hyödyllinen ja arvokas. Kirkkoherra ja hänen johtamistehtävänsä on avainasemassa. Koko palkkausjärjestelmä edellyttää seurakunnan johtavien viranhaltijoiden ja luottamushenkilöjohdon sitoutumista ja yhteistoimintaa, mutta ilman kirkkoherran täyttä tukea ja sitoutumista se ei voi toteutua ja tämä koskee erityisesti harkinnanvaraista palkanosaa.


Paluu