Puheenvuoro



Niemelä Pauli, edustaja

Otsikko:
Kirkon keskushallintoa koskevien kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännösten muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 9/2008)

Täysistunto:
Torstaina 6 päivänä marraskuuta 2008 klo 15.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kollegat. Eilen saimme vierailla Kakolassa. Tuolla sokkeloisessa Kakolassa varmistui ainakin yksi asia, hyvä kenttätuntemus. Ilman opasta emme olisi selvinneet sieltä ulos. Tarvitaanko kenttätuntemusta myös kirkossamme, erityisesti piispainkokouksessa? Rohkenen puuttua Kirkkohallituksen esitykseen, nimenomaan piispainkokouksen kokoonpanoon liittyen. Terävöittäminen tarkoittaa siis sitä, että asessorit heitetään ns. ulos. Eräässä paperissa - en löytänyt sitä äsken - oli kerrottu tämä asia hyvin empaattisesti. Asessorien työtaakkaa kevennetään ja heidät vapautetaan hiippakunnallisiin tehtäviin. Viestini on nykyisen asessorikunnan puolesta - ja samalla liityn piispainkokouksen reilun enemmistön ja useiden tuomiokapitulien kannanottoihin - asessorien osallistuminen piispainkokoukseen koituu kirkollemme parhaaksi. Voisikin tässä yhteydessä kysyä, miksi Kirkkohallitus ei ole näitä kannanottoja ottanut esityksessään aivan tosissaan.

Kolme perustetta vanhaan perintöön liittymiseen. Asessorit tuovat seurakuntatyön tuntemuksen ja osaamisen piispainkokoukseen. Nimeltä mainitsemattoman tietolähteen tutkimuksen mukaan - se ei muuten ole hevosmiesten tietotoimisto, eikä sen varmuutta tarvitse lähteä kysymään Kuopion tai Mikkelin torilta eikä edes Oulun toripolliisilta - noin puoli vuotta riittää nostamaan piispat piispallisiin sfääreihin, irti arjen seurakuntatyöstä. Siis asessorit tuovat piispainkokoukseen kentän äänen ja arjen seurakuntatyöhön olennaiset kysymykset. Toiseksi asessorit antavat teologisen asiantuntemuksensa piispainkokoukselle. Tietenkin voisi kysyä, että voisiko enää piispojen asiantuntemusta lisätä. Mutta ainakin nykyisen asessorikunnan nöyrä vastaus on että kyllä. En tosin itse ole ollut vielä kertaakaan piispainkokouksessa. Kolmas peruste on ehkä kaikkein tärkein. Asessorit nykyisellään osallistuvat valmisteluvaliokunnan työhön ja moniin työryhmiin puheenjohtajina ja jäseninä. Jos valmistelutyö siirtyy tulevaisuudessa Katajanokan sinällään pätevien virkamiesten harteille, irtautuu myös valmistelutyö käytännön seurakuntatyöstä yhä etäämmälle. Sinällään oma kysymyksensä on, miten tätä valmistelutyötä voitaisiin kehittää niin, että ne mahdollistaisi sujuvammin ja nopeammin järjestetyt kokoontumiset. Näin piispainkokous voisi vastata nykyisiin haasteisiin. Siis asessorit edelleen piispainkokoukseen niin, että kenttätuntemus säilyy Kakolan lisäksi myös kirkossamme. Pyydän valiokuntaa korjaamaan tältä osin Kirkkohallituksen esitystä.


Paluu