Puheenvuoro



Nurmi Mika, edustaja

Otsikko:
Määräenemmistösäännösten muuttaminen (Edustaja-aloite 3/2010)

Täysistunto:
Tiistaina 4 päivänä toukokuuta 2010 klo 12.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Aikaisemmin edustaja Ojalehto kyseli, onko meillä amatöörien työkalupakki. En malta olla lausumatta mietelmää, jonka vähän aikaa sitten kuulin. Se kuuluu näin: "Riittää kun muistaa, että amatöörit rakensivat arkin ja ammattilaiset Titanicin."

Suomessa perustuslaki on kaiken lainsäädännön ja julkisen vallankäytön perusta. Siihen on kirjoitettu kansanvallan keskeisimmät arvot, periaatteet ja valtiolliset perusratkaisut. Ne säännökset ja oikeudet, joita on pidetty erityisen vakavina ja loukkaamattomina. Perustuslakien muuttaminen enemmistöpäätöksellä on tehty siksi vaikeammaksi kuin muiden lakien. Perustuslain voidaan katsoa ohjaavan valtiota ja koko yhteiskuntaa. Mikä on kirkkolain asema? Rohkenen sanoa, että kirkkolaki pyrkii heijastamaan kirkon tilaa ja perusarvoja, ja sitä muutetaan vastaamaan tapahtuneita muutoksia. Mutta tuleeko kirkkolain olla, samalla tavalla kuin perustuslaki yhteiskunnalle, idealistisesti halutulle tielle ohjaava? Kuten jo edellä on kuultu ja aloitteessakin todettu, kirkkolain muuttaminen edellyttää 3/4-määräenemmistöä. Vaatimus koskee koko kirkkolakia, ja on säädetty aikana, jolloin kirkon asema yhteiskunnassa oli hyvin toisenlainen, ja lainsäädännöllä säädettävien asioiden määrä ja sisältö nykyistä suppeampi. Vallitsevassa tilanteessa kirkko on toisaalta uskonyhteisö ja toisaalta se on osa yhteiskuntaa, ja siten sosiologinen yhteisö kaikkine siitä seuraavine oikeuksineen ja velvollisuuksineen, kuten lakimiesasessori Pekka Leino kirjoittaa kirjassaan Kirkon oikeudelliset normit. Hän jatkaa toteamalla, että kirkon dualismista seuraa kirkon oleminen kahden erilaisen oikeuden käsittämisen kohteena. Kirkon toiminta ja asema näiden kahden välimaastossa saattaa aiheuttaa jännitteitä myös säädettäessä kirkkolakia. Nykyinen määräenemmistövaatimus tarkoittaa käytännössä sitä, että uudistusten ja lakiuudistusten läpimeno kirkolliskokouksessa on työlästä ja vaikeaa. Olisi syytä siis selvittää se, mitkä kirkkolain, -järjestyksen ja kenties vaalijärjestyksen kohdat vaatisivat edelleen 3/4-määräenemmistön tullakseen hyväksytyiksi, ja mitkä voitaisiin hyväksyä, kuten edustaja Ojala mainitsi, 2/3-enemmistöllä. Tämä edellyttää keskustelua siitä, mitkä ovat niin keskeisiä asiakokonaisuuksia, että niiden muuttamisessa tarvitaan edelleen 3/4-määräenemmistöä.

Samalla tulee pohtia sitä, olisiko syytä joidenkin kirkkolain säännösten kohdalla määräenemmistövaatimusta tiukentaa nykyisestä. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksesta päätettäessä 3/4-määräenemmistö tulkitaan nykyisin riittäväksi kirkon yksimielisyyden ilmaisuksi. Kirkon oppi on kuitenkin teologinen, ei juridinen asia. Kirkolla tunnustetaan olevan oikeus myös poiketa yleisistä säädöksistä silloin, kun se perustaa lakinsa ja sen tulkinnan omaan oppiinsa ja tunnustukseensa. Nyt kirkon oppi on samanarvoinen muun lainsäädännön kanssa. Eikö sen tulisi olla vaikeammin muutettavissa? Uskonyhteisön luonne on keskeinen ja erottamaton kirkollemme. Pekka Leino kirjoittaa: "Kirkon universaalina arvopohjana on pidettävä Raamattua, sen mukaista oppia ja sitä tulkitsevaa kirkon tunnustusta. Kirkon ylipositiivisen oikeuden voidaan katsoa sisältyvän tähän arvopohjaan." Ja myöhemmin hän jatkaa: "Kirkon ylipositiivista oikeutta voidaan pitää kirkon oikeuden arvoperustana, mutta se on myös osa positiivista kirkkolainsäädäntöä, kirkkolain ja kirkkojärjestyksen ensimmäisten lukujen ensimmäisissä pykälissä. Raamattu, sen mukainen oppi ja sitä tulkitseva kirkon tunnustus sisältyvät säädettyyn kirkon oikeuteen. Tältä osin kirkon ylipositiivisen oikeuden legimiteetti tulee vieläkin perustellummaksi. Kirkon tunnustus määrittelee kirkon lisäksi sen oikeutta."

Kuten edustaja Ojala mainitsi, aloite on niin kuin se on kirjoitettu. On haluttu, että nyt tarkasteltaisiin ja selvitettäisiin se, mitkä kirkkolain ja kirkkojärjestyksen kohdat vaatisivat tulevaisuudessakin 3/4-määräenemmistön tullakseen hyväksytyiksi, tai kenties jopa tiukemman määräenemmistön, ja mitkä osat kirkkolaista, kirkkojärjestyksestä olisivat sellaisia, joissa vaadittaisiin tulevaisuudessa 2/3-enemmistöä. Tällöin joudutaan määrittelemään se, mitkä osat lainsäädännöstämme ovat keskeisiä ja tärkeitä, ja mitkä puolestaan kirkon uskonyhteisön luonteesta käsin ymmärrettynä vähemmän tärkeitä, ikään kuin kehällisempiä. Kirkkokunnan tilanteessa, jossa sen omaa arvopohjaa koetellaan monesta suunnasta ja monien lainsäädännöllisten vaatimusten puristuksessa, tarvitsemme nyt pohdintaa siitä, mikä on todella tärkeää. Perustuuko kirkko kirkkolakiin vai kirkkolaki kirkon olemukseen ja tehtävään? Kiitos.


Paluu