Puheenvuoro



Pihlava Tauno, edustaja

Otsikko:
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2015 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2015-2017 (Kirkkohallituksen esitys 6/2014)

Täysistunto:
Maanantaina 3 päivänä marraskuuta 2014 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja. Haluan kiittää kansliapäällikkö Keskitaloa ja kirkkoneuvos Rantasta hyvistä alustuksista ja esityksistä. Olisin halunnut kommentoida tätä uutta esitystapaa, joka on tuloskorttiesitystapa. Mielestäni se tulee olemaan aikanansa hyvin selkeä. Tämä nelijako on eri tavoitteita ajatellen hyvä. Mutta kaikissa yhteisöissä tämä tavoitteiden, keinojen ja mittareiden ilmaiseminen ja niitten saaminen kuvaaviksi on aluksi ongelma. Ja niin tässä meidänkin ensimmäisessä esityksessä nämä on hyvin kirjavia. Haluaisin sanoa tästä ensimmäisestä sivulla 31 olevasta, jossa oli, miten kirkon arvot vaikuttavat yhteiskunnassa ja kirkon toimintaedellytykset turvataan. Niin tässä tämä mittari, se kelpaisi hyvin myöskin tavoitteeksi. Sen tähden on tärkeää, kun tavoite määritellään, miettiä, esimerkiksi tässä nyt, minkälaista vaikutusta halutaan aikaan yhteiskunnassa ja siinä kohderyhmässä mihin se kohdistetaan. Sen jälkeen on sitten helpompi rakentaa näitä keinoja ja ennen kaikkea sitten löytää oikeat mittarit. Tällaisessa vaikutus ja edunvalvontatavoitteissa periodi on yleensä niin pitkä, että kannattaisi käyttää hyväksi Kirkon tutkimuslaitoksen apua, joka varmasti pystyy niitä mittaamaan. (siirtyminen kateederiin)

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät ystävät, olen oppinut monisanaiseksi näköjään. Kuvittelin, että pystyn hyvin lyhyestikin tämän ilmaisemaan. Uskon, että tästä tulee hyvä ja missään tapauksessa en usko, että tätä jätetään kesken. Mutta kannattaa tavallaan terävöittää ja miettiä näitten merkityksiä. Tämä helpottaa sekä työtä että tätä ilmaisua, joka sitten palvelee taas meitä ja muita. Olisin myös sanonut mittareista ja viittaan myöskin arkkipiispan aamuiseen puheeseen, että emme tässä ainoastaan hae kirkon etua vaan haemme tässä myöskin yhteiskunnan etua elikkä kirkon arvoilla ja julistuksella pyrimme vaikuttamaan myös siihen.

Kun luin ruotsinkielisen työn keskuksen tuloskorttia, niin siinä minun mielestäni oli selkeyttä. Joko se johtuu siitä, että siellä on pienempi porukka, 17 henkeä, tai sitten joku on ilmeisesti on käyttänyt tätä menetelmää. Luin myös piispain kokouksen tuloskortin ja siellä näitä mittareita ei ollut ollenkaan, joten tulin siihen tulokseen, että se työ on mittaamattoman arvokasta, että siinä ei tarvita. Vielä yksi pointti strategiasta, kun käsittelimme strategiaa keväällä, niin sanoin jo silloin, että kun rakennetaan kirkolle strategiaa, niin ei ehkä kannata lähteä niitä rakentamaan enää seurakunnille. Se on turhaa työtä. Tämä kirkon strategia on niin monipuolinen, että siellä on lähtökohdat joka seurakuntaan huolimatta siitä, että ne toimii hieman erilaisissa ympäristöissä. Mielestäni kannattaisi seurakunnilta vaatia vaan toimintasuunnitelmat. Se helpottaa heidän paperityötään ja he jaksavat siten punnertaa asiat riittävän pitkälle.

Olisin myöskin esittänyt kirkkoneuvos Rantaselle kysymyksen Kipasta. Täällä oli näitä indeksikorotuksia 2,6 %. Ne on saman kokoisia nyt ja sitten myöskin vuodesta -18 eteenpäin, yleensä indeksikorotukset sidotaan johonkin indeksiin mutta mihin indeksiin nämä on sidottu, jonka jo tunnemme tässä vaiheessa?


Paluu