Vastauspuheenvuoro
Peura Simo
,
piispa
Otsikko:
Sopimus Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen metodistikirkon sekä Finlands svenska metodistkyrkan välillä (Kirkkohallituksen esitys 8/2009)
Täysistunto:
Maanantaina 2 päivänä marraskuuta 2009 klo 12.45
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja. Toisin kuin edustaja Marjokorpi äsken väitti, tämän asiakirjan ekumeeninen menetelmä ei ole sama kuin Leuenbergin konkorkian. Menetelmä on sen sijaan hyvin samanlainen kuin Porvoon sopimuksessa ja Yhteisessä julistuksessa vanhurskauttamisopista. Toiseksi haluan todeta, että vanhurskauttamisopin tutkinta ei ole mielestäni Suomessa ollut tarkoituksenhakuista. Historiallinen tosiasia on se, että Lutherin käsitys vanhurskauttamisesta muotoutuu erilaisessa historiallisessa kuin Sovinnon kirjan 1577, noin 40-50 vuotta myöhemmin muotoiltu käsitys vanhurskauttamisesta. Nämä käsitykset eivät ole identtiset keskenään. Kolmanneksi on syytä kiinnittää huomiota siihen, että tässä asiakirjassa puhutaan riittävän yksimielisyyden saavuttamisesta. Jos varsinaista raporttia verrataan esittelytekstiin ja perusteluihin sivuilla 1-7 ja sen jälkeen vielä sopimukseen, voidaan havaita tiettyä teologista kehitystä. Täällä sopimustekstissä todetaan muun muassa seuraavasti pelastuksesta: "Kaste ei vain symboloi vaan tuo pelastuksen yksittäisen ihmisen kohdalle yhdistämällä hänet Kristuksen elämään, kuolemaan ja ylösnousemukseen. Kasteessa lahjoitetaan Pyhä Henki ja ihminen liitetään osaksi Kristuksen ruumista". Edellisellä sivulla sanotaan, että "Pyhä Henki synnyttää uskon". Olen samaa mieltä Marjokorven kanssa siitä, että on kysyttävä, ovatko erilaiset korostukset edelleen niin suuria, että ekumeeninen yhteys ei ole mahdollista. Mielestäni eivät ole. Luulen, että meitä odottaa hyvin mielenkiintoinen keskustelu perustevaliokunnassa.
Paluu