Puheenvuoro
Back Jorma
,
edustaja
Otsikko:
Kirkon keskushallintoa koskevien kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännösten muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 9/2008)
Täysistunto:
Torstaina 6 päivänä marraskuuta 2008 klo 15.00
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kollegat. Lähestyn tätä kysymystä nyt puhtaasti hallintobyrokraatin näkökulmasta. Ensin kuitenkin haluan kiittää edustaja Timo Sahia, joka nosti keskusteluun myös hiippakuntavaltuustojen roolin lausunnon antajana tässä valmistelussa. Häpeäkseni täytyy tunnustaa, että Espoon hiippakuntavaltuustolla ei ollut noin hyvää valmiutta laatia terävää lausuntoa. Jotain kuitenkin yritimme, mutta nyt en puutu siihen. Esityksen sivulla 28 kohdassa 5.2 käsitellään valmisteluvaiheessa annettuja lausuntoja, joita siinä kosketellaan aika niukasti niin kuin Timo Sahikin tuossa totesi. Niitä on pyydetty, kuten tässä luetellaan, eri tahoilta. Näistä lausunnoista kerrotaan mm., että ehdotettavaa kirkon ulkoasiain neuvoston aloitteenteko-oikeutta kirkolliskokoukselle on lausunnoissa kyseenalaistettu. Tuo on siis tästä asiakirjasta luettua tekstiä. Mm. kirkon työmarkkinalaitoksen lausunnossa puututtiin tähän asiakokonaisuuteen, siis oikeuteen tehdä esityksiä suoraan kirkolliskokoukselle. Sitähän esitetään nyt annettavaksi piispainkokoukselle, kirkkohallitukselle, kirkon ulkoasiain neuvostolle ja hiippakuntavaltuustolle. Kirkolliskokous on ylin päätäntävaltaa käyttävä elin kirkossa ja sen asema on tietenkin selvä. Selvää on myös, että kirkkohallituksella tulee olla tämä oikeus, koska se on ylin kirkon hallintoelin, ylin toimeenpaneva elin, valmisteleva elin ja organisatorisesti sen asema tässä suhteessa on aivan selvä. Sama koskee piispainkokousta, koska sen asema kirkon keskushallinnossa on oikeastaan juuri sitä, mikä erottaa kirkon muista suurista valtakunnallisista organisaatioista. Sen sijaan ulkoasiain osaston oikeutta esityksen antamiseen tulisi arvioida toisella tavoin.
Kirkon ulkoasiain neuvosto on esityksenkin mukaan kirkon ulkoasioita ja ekumeenisia suhteita hoitava elin, jonka kirkolliskokous asettaa toimikaudekseen. Kirkolliskokous valitsee neuvoston jäsenet ja puheenjohtajana toimii arkkipiispa. Kirkon työmarkkinalaitos toimii oman, vain sitä koskevan lainsäädännön perusteella kirkon sekä seurakuntien ja seurakuntayhtymien edunvalvojana työmarkkina-asioissa. Valtuuskunnan päätösvaltaa käyttää niin ikään kirkolliskokouksen kaudekseen nimeämä 11 jäseninen valtuuskunta ja toimisto on siellä Katajanokalla. Kirkon työmarkkinalaitos neuvottelee ja sopii seurakuntien ja seurakuntayhtymien puolesta työmarkkina-asioista niin kuin laissa säädetään. Se siis käyttää itsenäistä kirkon päätösvaltaa näissä asioissa. Se asettuu tässä organisaatiossa samalle tasolle kuin edellä mainittu kirkon ulkoasiain neuvosto. Tulevat vuodet tuovat nämä työmarkkina-asiat ja henkilöstökysymykset vuoren varmasti nykyistä paljon painavammin seurakuntien ja seurakuntayhtymien agendalle. Kun hallintovaliokunta pohtii tätä suoraa esityksenteko-oikeutta kirkolliskokoukselle, niin on selvää, että se kuuluu kirkkohallitukselle. Mutta jos organisaation rakenteen perusteella ruvetaan antamaan suoraa esityksenteko-oikeutta kirkkohallituksen yhteydessä toimiville osastoille, niin kaikkia tulisi ymmärtääkseni kohdella samalla tavalla - siis myös kirkon työmarkkinalaitokselle tulisi antaa tämä suora esityksenteko-oikeus niissä asioissa joista se päättää. Teknisestihän tämä onnistuu hyvin lisäämällä vain kirkon työmarkkinalaitos asianomaiseen pykälään.
Hiippakuntavaltuustojen esitysoikeuteen ei ole mitään syytä puuttua. Se on tosiasiassa tämän organisaatioelimen tärkein, tosin aika vaatimaton mahdollisuus vaikuttaa kirkon asioihin ja se lienee ainoa kanava, jota kautta seurakuntaneuvosto saa asiat kirkolliskokouksen käsittelyyn.. Kiitos.
Paluu