Puheenvuoro
Repo Matti
,
piispa
Otsikko:
Kirkolliskokouksen maallikkoedustajien vaalitavan muutos, yleisvaliokunnan mietintö 3/2013 edustaja-aloitteesta 3/2013
Täysistunto:
Torstaina 7 päivänä marraskuuta 2013 klo 13.00
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokouksen edustajat. Eilen päätimme määräenemmistösäännöksestä. Tuolloin puhuttiin siitä, miten kirkon uskonopillinen itseymmärrys läpäisee myös sen hallintoa ja lainsäädäntöä. Käsillä oleva asia on havainnollinen esimerkki siitä. Aloitetta käsitellessään yleisvaliokunta ei ole tyytynyt arvioimaan nykyistä vaalitapaa ainoastaan vertaillen sitä muihin yhteiskunnallisiin vaaleihin. Yleisvaliokunta on tarkastellut asiaa kirkon hengellisestä olemuksesta sekä kirkolliskokouksen luonteesta käsin. Mietinnöstä käy hyvin ilmi kirkolliskokouksen ainutlaatuisuus seurakuntien edustustona, ei yksittäisten kirkon jäsenten edustuslaitoksena. Se kokoaa yhteen seurakunnista niin Sanan ja sakramenttien virkaan vihityt kuin muut Kristuksen yhteyteen kastetut. Kirkolliskokouksessa näkyy, samoin kuin paikallisseurakuntien hallinnossa, että kirkko on olemukseltaan Kristuksen elävä ruumis, orgaaninen kokonaisuus, jolla on tehtävä maailmassa. Kirkko on jumalanpalvelusta viettävä kansa, Sanan ja sakramenttien ympärille kokoontunut ihmisyhteisö, joka jakaa Kristukselta saamiaan lahjoja maailman hyväksi. Kristus elää ja toimii maailmassa nimenomaan kirkkona, joka viettää sakramentaalista jumalanpalvelusta. Näin siitä itsestäänkin tulee ikään kuin sakramentti maailman hyväksi. Tästä syystä kirkolliskokous on elimellisessä yhteydessä seurakuntiin. Kirkon hallintoa ei voi olla irrallaan seurakuntien hallinnosta. Linkki seurakuntien hallintoon on kahdensuuntainen. Täällä tulee olla selvillä siitä, mitä kirkko on ja miten ja mitä varten se toimii, sekä miten sen talous ja hallinto on järjestetty noita asioita palvelemaan. Toisaalta taas se, mitä täällä Turussa päätetään, tulee todeksi paikallistasolla nimenomaan seurakuntien elämässä jumalanpalveluksesta alkaen. Kirkolliskokous on olemassa siis seurakuntia varten. Se vastaa niihin kokonaiskirkollisiin tarpeisiin, joita Kristuksen missio seurakuntien välityksellä edellyttää. Kirkolliskokousta ei siten voi verrata eduskuntaan. Sehän ei ole kuntien ja kaupunkien tai niiden valtuustojen yhteistoimintojen elin vaan nimenomaan kansan edustuslaitos. Siksi myöskään kirkolliskokouksen vaalitapa ei ole omaksuttu kansanedustuslaitoksen mallin mukaisesti vaan sen omasta erityislaadusta käsin. Yleisvaliokunta on tämän selvästi nähnyt ja hyvin perustellut pysyttelemisen välillisessä vaalissa. Sellainen varmistaa paremmin seurakuntien ja kirkolliskokouksen välisen yhteyden. Arvoisa puheenjohtaja, katson, että yleisvaliokunnan näkemyksessä jättää aloite raukeamaan ovat taloudellisten tai poliittisten perustelujen sijasta tärkeimmällä sijalla teologiset perustelut, jollaisille kirkolliskokous arvoa antakoon.
Paluu