Puheenvuoro



Särkiö Pekka, kenttäpiispa

Otsikko:
Kasteopetuksen laajentaminen ja rippikoulun varhentaminen, yleisvaliokunnan mietintö 1/2013 edustaja-aloitteesta 3/2012

Täysistunto:
Tiistaina 14 päivänä toukokuuta 2013 klo 12.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Kristillinen kasvatus on keskeinen osa kirkon elämää ja sen jatkuvuutta. Sitähän tarkoittaa myös Jeesuksen kaste- ja lähetyskäskyn kehotus "kastaa ja opettaa, ja mennä kaikkeen maailmaan sekä saarnata evankeliumia kaikille luoduille". Kristinuskon leviämiseen on aina liittynyt kaksi ulottuvuutta, yhteisön sisäinen ja ulkoinen, nimittäin kasvatus- ja lähetystyö. Molemmat kohtaavat haasteita nykyajassa, jolloin erilaisia ja vastakkaisia vaikutteita tulee eri tahoilta. Tätä haastavaa kenttää on tuossa mietinnössä ansiokkaasti pohdittu. Edustaja-aloite kasteopetuksen laajentamisesta ja yleisvaliokunnan mietintö kuvaavat hyvin nykyisen tilanteen haastavuutta. Koulun uskonnon opetus ei enää ole tavoitteeltaan tunnustuksellista. Perheiden kristillinen kasvatus on ohentunut, lasten kerhot ja pyhäkoulut kokoavat aiempaa vähemmän lapsia. Olemmeko kirkkona ja seurakunnissa osanneet riittävästi rohkaista vanhempia ohjaamaan lapsia rukoukseen ja Jumalan tuntemiseen?

Mietinnössä tunnistetaan kasvatuksen kaari ja eri tilanteet, jolloin perheillä on hengellisen elämän herkkyyskausia. Tällainen on varsinkin kasteen aikoihin. Katvejaksoja ovat sen sijaan kouluunmenovaiheet, ja 10-14-vuotiailla ennen rippikoulua ja sitten vielä rippikoulun jälkeen aina varusmiesikään saakka. Yhdyn valiokunnan ajatukseen, että nykyisin hyvin toimivan rippikoulujärjestelmän muuttaminen on riski. Sen sijaan ajatus esirippikoulusta tuntuu hyvältä. Siitä on saatu muuten hyviä kokemuksia 90-luvun lopulla ainakin Rengon seurakunnassa. Toiminnallisuus, ryhmässä eläminen tai toimiminen ja myöskin leiripäivät voidaan liittää esirippikouluun, ja ehkä myös kummien mukaan kutsuminen. Kummien on ehkä tänä päivänä vaikea löytää omaa paikkaansa lapsen maailmassa ja siinä mielessä sen tarjoaminen voi olla heille palvelus. Valiokunta pohtii seurakunnan voimavarojen riittävyyttä ja onko mahdollisuuksia uudenlaiseen toimintamuotoon ja sen läpiviemiseen seurakunnissa. Yhdyn aikaisempiin puheenvuoroihin siinä, että vapaaehtoisten käyttö on tässä tarpeen.

Jumalanpalveluselämän kokeiluhankkeessa Haapajärvellä lapset ja nuoret ovat olleet mukana innokkaasti messujen toteuttamisessa, tai messujen toteuttamisessa ryhmissä. Esirippikoulu voisikin rakentua ainakin osaltaan perhemessujen ympärille. Näin toimii myöskin katolisessa kirkossa nuorten messuavustajatoiminta. Yksi havaittu katvekohta on rippikoulun jälkeen. Valiokunnan mielestä isoistoimintaa voidaan kehittää itsenäiseksi toimintamuodoksi, johon kutsutaan kaikkia rippikoulun käyneitä. Pidän tätä hyvänä. Tästä voisi myös rakentua luontainen silta varusmiespalvelusaikaan ja hengelliseen työhön varusmiesten parissa. Kiitän yleisvaliokuntaa ja sen puheenjohtajaa piispa Jolkkosta hyvästä mietinnöstä.


Paluu