Puheenvuoro



Kujala Erkki, edustaja

Otsikko:
Kirkkolain, kirkkojärjestyksen sekä kirkon vaalijärjestyksen virkamiesoikeudellisten säännösten muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 2/2006)

Täysistunto:
Maanantaina 7 päivänä toukokuuta 2007 klo 13.00

Teksti:
Herra arkkipiispa, hyvät edustajatoverit. Anteeksi, että ääni on aika paha flunssan takia, en ajatellutkaan, että tänään pitäisi puhua, mutta provosoiduin tästä tähänastisesta niin, että katsoin, aiheelliseksi että tulen kumminkin teidän korvienne uhallakin jotakin sanomaan. Tämä nyt käsiteltävänä oleva lakipaketti on todella niin laaja ja monitahoinen, että minun täytyy sanoa, niin kuin edellisetkin puhujat, että tähän näin maallikkona on mahdotonta ottaa kantaa. Täytyy vain luottaa sitten lakivaliokuntaan ja perustevaliokuntaankin, että tehdään oikeita valintoja. Aion kyllä muutamaan kohtaan puuttua tuossa puheen loppupuolella, mutta herra arkkipiispa oikeastaan tuossa avajaispuheessaan otti esille tämän naispappeuskysymyksen ja kun hän oli lehtihaastattelussakin arvellut, että tämä tulee tämän lakipaketin käsittelyn yhteydessä esille, niin rohkenen sillä perusteella tästä vähän puhua. En suinkaan aio olla tässä tuomarina, enkä ketään tuomitsemassa, mutta yritän olla sovittelijana.

Tämä on todella suuri kysymys ja paljon laajempi kuin vain tämä pelkkä naispappeuskysymys, josta nyt on puhuttu. Kotimaa oli haastatellut ennen tätä kirkolliskokousta meistä muutamia, en itse ollut siinä joukossa, mutta teitä on siellä. Jotkut sanoivat, että ollaan uupuneita jo ennen tätä kokousta kaikesta siitä jauhamisesta mitä täällä on. Se on todella ikävää ja olen myöskin pahoillani, että näin on. Kyllähän se suurelta osin johtuu tästä kysymyksestä, joka on kärjistynyt tämän naispappeuskysymyksen ympärille. Erityisesti siihen haluan kiinnittää huomiota, kun lehdistössä on aina tuotu esille, että se on pieni äänekäs joukko, joka on tässä niin sanottu änkyräjoukko. Minä olen kyllä sitä mieltä, että se on suuri hiljainen vähemmistö, joka tämän takana on, eikä vain pieni äänekäs vähemmistö. Piispa Riekkinen tuolla avajaisjumalanpalveluksen saarnassaan sanoi, että pitäisi kuunnella pienten ihmisten ääntä ja koen, että olen täällä nimenomaan heidän edustajanaan.

Täällä ovat pääasiassa puhuneet papit, onhan tässä muutama maallikkokin puhunut, mutta suuri osa on ollut pappeja, kun on ollut äänessä. Minä tuon niitä tuntoja esille, mitä minulle on tuolla seurakunnissa sanottu. Ihmiset ovat pahoillaan tästä, kuten täällä onkin jo joissakin puheenvuoroissa todettu tämä tilanne mikä on, että poliisi käsittelee kirkon asioita, ja ollaan kehottamassa joitakin pappeja lähtemään pois kirkosta, jos ei tyydy siihen mitä on yhdessä päätetty. Se on hyvä sanoa, että lähtekää pois, mutta silloin joudutaan kysymään, niin kuin opetuslapset aikanaan, että "Herra, kenen luo me menisimme?" Minä uskon, että näiden pappien takana on joukko niitä kaikkein uskollisimpia ja hartaimpia ihmisiä, joille kirkko on todella rakas. Jos heidän pappinsa tai samalla tavalla evankeliumiin ja Raamattuun suhtautuvat ihmiset kuin mitä nämä papitkin, niin jos heitä kehotetaan lähtemään kirkosta, niin se koskettaa todella kovasti. Tältä osin kirkossa on hätätila, niin kuin täällä on sanottu.

Kun tässä on vain yksi herätysliike ollut tapetilla ihan erityisesti, niin kyllä minulla on se kokemus, että tämän asian kipeäksi kokevia on useissa herätysliikkeissä ja laajoissa seurakuntaihmisten joukossa. Kun Sirkku Nyström sanoi, että kun ei tule mitään uutta, niin kyllä meidän pitäisi pohtia, että mikä tässä oikein on sitten se perimmäinen kysymys. Minä en usko, että semmoisia pappeja on, jotka ajattelevat tuolla tavalla, naisia vihaten, mutta kyllä mä epäilen, että niitä aika vähän on. Eikä tähän kätkeydy mitään vihaa, vaan kyllä se lähtee ihan aidosta raamattukäsityksestä. Kun on sanottu, että on jo 20 vuotta siitä, kun tämä päätös tehtiin suurella enemmistöllä, niin 20 vuotta Raamatun historiassa ja ihmiskunnan historiassa on todella lyhyt aika, eikä tämä ihmisten kanta muutu siitä, vaikka menee kuinka pitkään. Tämä on sovittamaton ristiriita ja sen takia nyt minä odottaisin, että kirkon johto ynnä muut, jotka joutuu käsittelemään näitä työstäkieltäytymiskysymyksiä ja sitten tätä asiaa eteenpäin. Että lain ja kurin ja erottamispuheitten sijasta käytettäisiin sitä armoa, josta me veisasimme tänä päivänä kirkossa ja josta on saarnattu ja jolla koitetaan ymmärtää vähemmistöjä ja syrjittyjä. Että näitä pappeja etujoukossa, jotka ovat nyt rintamassa taistelemassa ja joita syytetään äänekkyydestä, niin heitä, mutta se koskee paljon muitakin, että heille osoitettaisiin rakkautta samalla tavalla kuin me osoitamme muillekin vähemmistöille.

Välihyppynä tuohon Björkstrandin puheeseen, että kun Ahvenanmaalla oli 57 kansallisuutta, niin kyllä se on meillä koko maassa se tilanne. Kokkolassa, joka lähinnä minua ja sen rovastikunnasta olen, niin oli jo muutama vuosi sitten 41 kansallisuutta, eli siellä puhuttiin niin monta kieltä. Kyllä meillä todella näitä vähemmistöjä on ja kun me kaikkia muita yritämme ymmärtää, niin minä toivon hartaasti, että me ymmärtäisimme kirkossa myöskin näitä, jotka uskonsa puolesta pysyvät lujina ja yritettäisiin löytää ratkaisu, jolla heidän paikkansa kirkossa turvattaisiin. Kun arkkipiispa ihmetteli täällä, että mistä johtuu, että tämä on nyt noussut esille tämä naispappeuskiista uudelleen, niin kyllä näkisin yhtenä kaikkein keskeisimpänä tekijänä tämän piispainkokouksen selonteon ja sitä edeltäneen Heikan komitean mietinnön. Se komitea epäonnistui työssään ja koska siellä tämä sovittelu kiellettiin, niin siitähän se ryöpsähti liikkeelle. En oikein näe, että se on syrjintää, jos kaikessa yhteisymmärryksessä ja rakkaudessa pyritään sovittelemaan työvuoroja sillä tavalla, ettei näitä törmäyskursseja tulisi. Nyt kun se sovittelu kiellettiin, niin siitähän tämä lähti liikkeelle. On laskettu, että 2 %:ssa seurakunnissa on ollut todella suuria ongelmia ja alle 10 %:ssa jonkinlaisia. Se on kokonaiskirkon kannalta pieni määrä. Minä ainakin uskon siihen, kun ajatellaan, että ymmärretään vähemmistöjä ja toisia poikkeavia, että nämä olisi voitu sovitella. Nyt on tapahtunut suuri vahinko, ainakin kirkon imagon kannalta, jos ei muuten ja sitten ihmisten mielen pahoittamisen kannalta, kun tämä tilanne on ajautunut tähän.

Me emme pakolla saa näitä ihmisiä muuttamaan kantaansa koskaan ja en tiedä mitä siitä sitten seuraa, jos he joutuvat lähtemään kirkosta. Minä haluan, vaikka tässä on sanottu, ettei Raamattua pitäisi ottaa näissä asioissa esille, mutta jos me emme pidä Raamattua keskeisenä ohjenuorana, jos me haluamme olla Kristuksen kirkko, niin mitäs sitten? Minä ymmärrän, että tässä on se keskeisin kysymys, minkä takia tämä tilanne on tällainen, mitä sanotaan seurakunnan johtajan ominaisuuksissa 1 Timoteuksen 3. luvussa. Luen nyt tämän ihan kertaukseksi meille. Paavali kirjoittaa: "Tämä Sana on varma, joka pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan tahtoo jaloon työhön. Seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton, yhden vaimon mies, raitis, harkitseva, rauhallinen, vieraanvarainen ja taitava opettamaan. Ei juomiseen taipuvainen, ei väkivaltainen, eikä rahanahne, vaan lempeä ja sopuisa. Hänen on pidettävä hyvää huolta perheestään, kasvatettava lapsensa tottelevaisiksi ja saavutettava kaikkien kunnioitus. Jos joku ei osaa pitää huolta omasta perheestään, kuinka hän voisi huolehtia Jumalan seurakunnasta. Hän ei saa olla vastakääntynyt, jotta hän ei ylpistyisi, eikä joutuisi tuomittavaksi paholaisen kanssa. Hänen on nautittava myös ulkopuolisten arvonantoa, jottei hänestä puhuttaisi pahaa, jottei hän lankeaisi paholaisen virittämään ansaan". Tämä on se keskeinen asia. Toisaalta on niin, että tässä on nyt vain tämä naispappeus esillä, mutta minusta meillä kirkossa voitaisiin keskustella myöskin siitä, että täyttävätkö kaikki miespapitkaan tätä Raamatun sanaa elämäntapojensa osalta? Se osaltaan lisää ihmisten tyytymättömyyttä kirkkoa kohtaan.

Sitten itse tähän lakiesitykseen. Erityisesti kiinnittäisin huomiota täällä tämän paperin sivulla 39 missä on kirkkolain 6 §:n 19 jae ja sen momentit. Täällä puhutaan näistä syrjintäkysymyksistä, niin tässä on semmoisia kohtia, että ainakin minä haluaisin, että nämä muutettaisiin, kun täällä sanotaan, että vakaumus ei saa olla esillä kirkon työntekijän työssä eli kyllä tässä on kauaksi menty tuosta kirkon johtajan ja paimenen tehtävästä, minkä äsken luin.

Sitten vielä kiinnittäisin huomiota tuohon sivun 44 kirkkolain 28 §:n kohtaan. Tuolla on ylhäällä momentti 4, mutta siinä on niin monta kohtaa, että tuo sivu ehkä viittaa parhaiten, kun täällä puhutaan tästä kilpailevasta työstä, niin tässä on myöskin semmoinen kohta, että tämän perusteella papit voidaan joskus erottaa. Täällä sanotaan, että tällaisia kilpailevia asioita voivat olla esimerkiksi jumalanpalvelusten pitäminen ja kirkollisten toimitusten järjestäminen yritystoimintana tai seurakuntien kanssa kilpailevan yhdistyksen tai muun yhteisön toimintana. Jos herätysliikkeitten tilaisuuksissa joku pappi puhuu, niin jos oikein tiukalle mennään, niin sehän voidaan katsoa kilpailevaksi toiminnaksi. Toivon ettei tämmöisiä porsaanreikiä sinne jätettäisi, mutta se nyt riippuu sitten siitä, että miten tämä käsittelyssä menee.

Anteeksi huono ääni, mutta pakko oli puhua. Kiitoksia.


Paluu