Puheenvuoro
Kaskinen Anna-Mari
,
edustaja
Otsikko:
Kirkon paikallistason rakenteita koskevan sääntelyn muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 3/2014) - Lähetekeskustelu jatkuu
Täysistunto:
Keskiviikkona 7 päivänä toukokuuta 2014 klo 18.00
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät ystävät. Kiitän kaikkia, jotka ovat osallistuneet tämän painavan, perustellun ja perusteellisen esityksen valmisteluun. Esitys kertoo pyrkimyksestä rakentaa tulevaisuuden kirkkoa, joka on solidaarinen ja oikeudenmukainen ja jossa seurakunnille eri puolilla Suomea annetaan mahdollisuus vilkkaaseen jumalanpalveluselämään ja toimintaan. Kannatan esitystä pääpiirteissään lämpimästi ja olen lähestulkoon valmis painamaan vihreää nappia, kun sen aika koittaa.
Ajattelin kuitenkin nostaa esille tilanteen, jossa seurakunta voitaisiin ainakin toistaiseksi vapauttaa välittömästä velvollisuudesta liittyä yhtymään tai perustaa uusi yhtymä. Aika on purkaa ja aika rakentaa, aika on reväistä rikki ja ommella yhteen, edustaja Hiilamon tavoin siteeraan tässä nyt Saarnaajaa. Tarkoitan seurakuntia, jotka ovat kuntarakenteiden muutosten vuoksi työstäneet rakennemuutosta jo useamman vuoden ajan. Itse edustan täällä seurakuntaa, jonka juuret ulottuvat 1300-luvulle saakka. Mutta viimeisen viiden vuoden aikana kuntarakenteen muutoksista johtuen seurakunta on ollut perustamassa seurakuntayhtymää, purkanut seurakuntayhtymän, rakentanut yhden seurakunnan mallin ja on kehittänyt aluetyötä, jossa seurakuntiin on liitetty neljä alueseurakuntaa. Tämä uusin malli on astunut voimaan vähän yli vuosi sitten. Yhtymän purkamisen jälkeen uuden mallin rakentamiseen on panostettu työllä ja tarmolla. Nyt opetellaan elämään uudessa tilanteessa yhtenä uutena seurakuntana.
Samanlaisen prosessin käyneitä seurakuntia on Suomessa useita muitakin. Kun kuntarakenteen muutos on edellyttänyt seurakuntarakenteen muutosta, näissä seurakunnissa on päädytty kahdesta kirkkolain suomasta vaihtoehdosta, siis yhtymästä tai yhden seurakunnan mallista, jälkimmäiseen. Solidaarisuutta ja esityksen sivuilla 11-12 esitettyjä tavoitteita on pyritty toteuttamaan rakentamalla yhden seurakunnan malli, johon liittyy itsenäinen alueseurakunta, kappeliseurakunta tai vastaava. Läheisyys ja yhteisöllisyys, vastuullinen taloudenhoito, jäsenlähtöisyys ja monipuolinen toiminta, työvoimaresurssien joustava käyttö, hallinnon tehokkuus ja hyvä johtaminen ovat olleet tavoitteita myös näissä yhden seurakunnan mallin päätyneissä seurakuntaratkaisuissa. Tavoite on sama kuin yhtymässä, vaikka reitti sinne on ollut erilainen. Seurakuntien rakennemuutosprosessit ovat pitkiä. Ne kuluttavat voimia niin työyhteisöltä kuin luottamushenkilöiltä. Nämä voimat ovat poissa perustyöstä ja ihmisten kohtaamisesta. Ajattelen, että jossain menee raja siinäkin, miten monta kertaa muutaman vuoden sisällä yhdessä seurakunnassa puretaan ja rakennetaan, revitään rikki ja ommellaan yhteen.
Ajattelen siksi, että näille hiljattain yhden tai useamman rakennemuutoksen läpi käyneelle seurakunnille tulisi nyt antaa joksikin aikaa rakennemuutosrauha. Niitä ei tulisi heti velvoittaa ryhtymään uuteen rakennemuutosprosessiin juuri kun edellinen prosessi on saatettu päätökseen ja uusi malli on saatu kivulla ja vaivalla synnytettyä ja rakennettua. Jos nämä seurakunnat tulevaisuudessa jos tai kun päätyvät yhtymämalliin, se olkoon heille mahdollisuus sitten, kun he ovat siihen valmiit. Siihen mennessä kirkossa onkin saatu kerättyä arvokasta kokemusta siitä, miten kirkon paikallistason rakenteita koskevan säätelyn muuttaminen on onnistunut niiden seurakuntien enemmistön osalta, jotka esityksen mukaisesti ovat perustaneet seurakuntayhtymän tai liittyneet jo olemassa olevaan seurakuntayhtymään. Näillä varauksilla kannatan lämpimästi käsillä olevaa esitystä ja kannatan biskop Vikströmin ajatusta siitä, että tuomiokapitulin vastuuta lisätään rakennemuutoksia tehtäessä.
Paluu