Puheenvuoro
Pyhäjärvi Pirjo
,
edustaja
Otsikko:
Diakonaattia koskevien säännösten lisääminen kirkkolakiin ja kirkkojärjestykseen, lakivaliokunnan mietintö 6/2011 kirkkohallituksen esityksestä 2/2011
Täysistunto:
Torstaina 10 päivänä marraskuuta klo 13.00
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat, kära vänner. Ensin tällainen tekninen huomautus. Kuten puheenjohtaja äsken mainitsi, tähän valiokunnan mietintöön liittyy perustevaliokunnan lausunto 2/2011, joka on jaettu teille tästä mietinnöstä erillisenä. Lisäksi mietintöön liittyy piispainkokouksen lausunto, johon meidän mietinnössä myöskin viitataan, ja joka on teille lähetetty suoraan kotiin jo ennen tätä kirkolliskokousviikkoa. Kirkkohallituksen esityksessä ehdotetaan uuden vihkimysviran, diakonaatin luomista kristilliseen sanomaan perustuvia julistus-, kasvatus- ja palvelutehtäviä varten. Esityksen mukaan diakonaattiin voitaisiin vihkiä useita eri ammattiryhmiä, esimerkiksi diakoniatyöntekijöitä, nuorisotyöntekijöitä, nuorisotyönohjaajia, kanttoreita ja niin edelleen. Kirkossa on jo tällä hetkellä käytössä diakonianvirkaan vihkiminen, joka kuitenkin on vuodesta 1994 alkaen perustunut ainoastaan kirkkokäsikirjan vihkimiskaavaan ja hiippakunnissa muodostuneisiin käytäntöihin, jotka poikkeavat jossain määrin toisistaan. Tilanne on siis aika erikoinen, koska mitään säädöspohjaa menettelylle ei varsinaisesti ole. Nykyinen vihkimys koskee vain diakonissan tai diakonin koulutuksen saaneita.
Asiana kysymys diakonaatista ei ole aivan uusi. Kirkkohallituksen esityksessä todetaan lyhyesti ja ytimekkäästi, että Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa on keskusteltu diakonaatista 1970-luvulta lähtien. Osa kirkolliskokousedustajista ei siis ollut syntynytkään, kun tämä keskustelu alkoi. Keskustelun pituus kertoo siitä, että asia on koettu tärkeäksi. Eri vuosikymmenillä perustelut ovat ehkä painottuneet vähän eri tavoin, mutta muutosta ja selkeyttä nykyiseen tilanteeseen verrattuna on kaivattu. Myös lakivaliokunta pitää diakonaattia tärkeänä ja toteuttamisen arvoisena. Diakonaattiuudistuksen tavoitteena on vahvistaa hengellisessä työssä toimivien viranhaltijoiden identiteettiä ja kirkon perustehtävään sitoutumista. Tavoite on seurakuntien toiminnan ja työntekijöiden kannalta keskeinen. Lisäksi uudistuksen tavoitteena on lähentää kirkossa käytössä olevaa vihkimystä muiden kirkkojen diakoniaan vihkimykseen, mitä on pidettävä myönteisenä ekumeenisten suhteiden kannalta. Monissa diakonaatin piiriin kaavailluissa työntekijäryhmissä toivotaan ja odotetaan, että diakonaatti toteutuisi ja että se toteutuisi tässä kirkolliskokouksessa. Nämä odotukset on otettava vakavasti.
Sekä piispainkokouksen että perustevaliokunnan kirkkohallituksen esityksestä antamissa lausunnoissa on ansiokkaasti selostettu diakonaatista tämän vuosituhannen aikana laadittuja asiakirjoja, joiden on arvioitu sisältävän samansuuntaisen teologisen pohjan asian eteenpäin viemiseksi. Nyt käsiteltävänä oleva kirkkohallituksen esitys on laadittu noiden selvitysten pohjalta. Muutoinkin piispainkokouksen ja perustevaliokunnan lausunnot ovat laajoja ja perusteellisia. Se on luonnollista, koska asia on ensisijaisesti teologinen ja vasta toissijaisesti hallinnollinen ja juridinen. Kummassakin lausunnossa listataan useita kohtia, joita kirkkohallituksen esityksessä olisi muutettava, jotta se voitaisiin hyväksyä. Lausuntojen kannanotot ovat pääosin teologisia, mutta niissä on otettu kantaa myös tarkoituksenmukaisuuskysymyksiin. Ehdotetut muutokset ovat sellaisia, ettei niitä voi valiokuntakäsittelyn yhteydessä toteuttaa, vaan ne edellyttävät uutta lainvalmistelua. Lausunnoissa ehdotetaankin, että asia lähetettäisiin kirkkohallitukselle valmisteltavaksi.
Lakivaliokunnan käsityksen mukaan diakonian vihkimysviran luominen säädöstasolla on mahdollista, mikäli asian teologisesta perustasta päästään yksimielisyyteen. Piispainkokouksen ja perustevaliokunnan lausunnoista on löydettävissä riittävä yksimielisyys asian loppuun saattamiseksi. Henkilöstöhallintoon ja muihin hallinnollisiin tarkoituksenmukaisuuskysymyksiin löytyy ratkaisu, kun teologisiin näkemyksiin pohjautuvat perusratkaisut asiassa ensin saavat hahmon. Esimerkiksi vihkimysviran asettaminen kelpoisuusehdoksi ja virkavalinnan suorittaminen ehdollisena, mikäli vihkimys puuttuu, on lakivaliokunnan käsityksen mukaan sellainen kokonaisuus, johon on löydettävissä juridinen ratkaisu, jos niin halutaan. Monet ovat siis odottaneet, että diakonaattiasia olisi saatu päätökseen tässä kirkolliskokouksessa, joko kirkkohallituksen esittämässä muodossa tai jollain tavalla korjattuna. Lakivaliokunnan mielestä ratkaisu asiassa on lähempänä kuin koskaan, mutta piispainkokouksen ja perustevaliokunnan lausunnoissa esitetyt seikat huomioon ottaen päätökseen ei päästä vielä tässä kirkolliskokouksessa. Myös lakivaliokunta on lyhyessä mietinnössään tuonut esiin joitakin asian jatkovalmistelussa huomioon otettavia näkökohtia. Lakivaliokunta esittää, että asia lähetetään kirkkohallitukselle valmisteltavaksi.
Paluu